Ensimmäistä kertaa oikeissa suunnistuskilpailuissa!
Viime vuonna jo pohdin, ostaisinko kisalisenssin, ja tänä vuonna se on taskussa. Lähdin siis heti ensimmäisiin lähialueen kisoihin Muurameen samalla kyydillä setäni Petrin kanssa. Oli lähellä ettei Äänekosken Sarjakuvaseuralla olisi ollut kolmea edustajaa, mutta isäni jäi viime hetkellä pois.
Vaikka Muuramen Rasti järjestää käytännössä joka vuosi kuntosuunnistuksia myös Muuramenjoen ympäristössä, en ole koskaan juuri tälle alueelle osunut. Pyörälläkin olen tainnut ajaa jokialueen ja koulukeskuksen maisemissa vain yksittäisiä kertoja, joten kisa-alueella ei tullut kierrettyä täysin ulkomuistista. Kilpailukeskus sijaitsi koulukeskuksessa, ja parkkipaikka löytyi oikealla saapumisen ajoituksella ihan sen vierestä.
Omassa H40-sarjassani oli yhteensä viisi osallistujaa, joista lopulta neljä oli lähtöviivalla. Palkintokorokkeelle oli siis täydet mahdollisuudet onnistuneella suorituksella. Sprintti ei ole oma suosikkini, koska siinä joutuu juoksemaan täysillä koko ajan. Juokseminen on aina ollut minulle vastenmielistä. Suunnistus, etenkin metsässä, on saanut minut sietämään sitä edes vähän.
Ennakkoon jännitin lähtöprosessia, josta ei luonnollisesti ollut hirveästi kokemusta. Ensimmäiset lähtijät suuntasivat maastoon kello 18.00 ja oma lähtöaikani ei ollut siitä hirveän paljoa myöhemmin, 18.03. Lähtökarsinoissa oli pientä arpomista, mutta oikea väli löytyi onneksi nopeasti. Emitin nollaus, kellon tuijotus, viimeiset sekunnit ja piippausten jälkeen kartta ämpäristä käteen ja tossua toisen eteen.
Ja heti iski paniikki, kun en meinannut hahmottaa karttaa. Missä ihmeessä se K-piste oikein sijaitsee? Kartta pyöri kädessä, eikä yhtään maamerkkiä osunut silmään. Viitoitus läheni loppuaan, ja päätin jatkaa K-pisteeltä suoraan, kun en muustakaan tiedä. Onneksi muutama askel K:lta eteenpäin näin vihdoin kartalle painetun kolmion. Sitten vielä kartta oikein päin ja kohti ykkösrastia. Ja suunta oli jopa oikea.
Jonkin verran ylimääräistä tuli ykköselle tämän takia, optimireitti olisi mennyt leikkikentän oikealta puolelta. Kun kartasta olin nyt saanut kiinni, seuraavat rastivälit olivat helppoja. 3-4-välille tein jopa pohjat.
Muuramentien alituksen portaissa piti hiukan hidastaa, mutta sen jälkeen täyttä vauhtia yllätyksettömästi parkkipaikkojen läpi kohti kutosrastia. Seiskarastille otin hapenpuutteessa huonon reitinvalinnan, oikea kierto olisi ollut nopeampi. Vasemmalta kierto myös hidastui hetkeksi, kun piti tarkistaa: avoin portti oli kartassa aita. Eli kierretään koko aita periltä asti.
Sitten takaisin koulukeskukselle päin, kasirastin otin varman päälle suoraa tietä pitkin. Pieni kompurointi jälleen Muuramenjoelta portaita ylös, ja hengästyneenä pitkälle välille kohti rastia 11.
Katselin, että rakennusten oikealta puolelta kiertämällä olisi luultavasti lyhyempi reitti aitojen porttien läpi, mutta vasemmalta on helpompi hahmottaa mistä kulkea. Ylämäessä keuhkot huusivat apua, mutta pakko jaksaa vielä vähän matkaa.
Tekninen osuus koulukeskuksen ympäristössä, jossa huomasin taas silmälasien tai suurennuslasin tarpeen. Rastille 12 olisi päässyt suorempaakin, mutta en vaan saanut vauhdissa selvää mitkä aidoista olivat sallittuja. Sitten muutama suoraviivainen reitinvalinta, mutta rasti 16 hämmensi. Millä puolella aitaa se on, ja pääseekö nurkasta läpi?
Edessä kilpakumppani jatkoi suoraan, mutta nyt on se hetki kun oma suoritus merkitsee. Otin siis varman päälle ja nousin portaat ylös, menettäen kallisarvoisia sekunteja. Edellämenijä kääntyi nurkasta aitojen välistä rastille. Olisi sieltä siis päässyt.
Sitten enää loppupätkä. Voimat miltei lopussa pitkällä siirtymällä kohti rastia 17, sitten viimeinen rasti ja maaliin!
Kaikki leimat kunnossa ja hyväksytty suoritus. Tulospalvelu auki ja katsomaan: kakkossija jäi 12 sekunnin päähän. Olin neljäs.
Maaliintulon jälkeen alkoi suunnistuksen suola, jälkipeli: Miksi seiskarastin portti oli auki? Miksi jotkin kielletyt alueet puuttuivat osasta kartoista? Ja olisiko kolmosrastin jälkeen ollut portti pitänyt kiertää, kun aita on piirretty yhtenäisenä?
Odottelin Petriä omalta suoritukseltaan maalin kupeessa ja sain selittää uteliaalle seuraajalle Äänekosken Sarjakuvaseuran taustoja. Omalta osalta sukulaisuus velvoittaa: sen verran monta vuotta tullut Jukolassa (ks. 2025 raportti) näitä värejä edustettua, ettei tätä oikein voi vaihtaa.
Petri muistutti maaliin saavuttuaan, että sarjakuvaseuran kotipaikka on Helsinki, joten AM-palkintopalli olisi jäänyt muutenkin haaveeksi. Pitäisi siis käydä Uudellamaalla kisaamassa. Setäni myös julistautui moraaliseksi voittajaksi: hän kun ei mennyt kolmosrastin portista, vaan kiersi koko aidan.
Nyt on siis kilpailukausi ja -ura avattu! Seuraava mahdollisuus olisi Sisä-Suomen Rastipäivät, mutta olen tuolloin Turussa. Saa siis nähdä, mikä on seuraava kisa… Vauhtia pitäisi edelleenkin treenata lisää.