Perhe-etuuksia piraattinäkökulmasta

kirjoittaja

Tämä kirjoitus on lähinnä ajatusten herättelyä varten. En ota kantaa perhepolitiikkaan itsessään (se olisi aivan oman kirjoituksensa arvoinen), vaan pohdin vain sitä, millä tavalla nykyisiä lapsiperheiden tukimuotoja olisi muunnettavissa piraattinäkökulmaan. Piraattipuolueella ei ole varsinaista perhepoliittista ohjelmaa, joten ehdotukset ovat omiani. Ne kuitenkin pohjautuvat puolueohjelmaan ja ovat johdettavissa siitä. Tässä jutussa ei myöskään ole käyty läpi kaikkia tukia, koska se olisi äärettömän laaja työ.

Lapsiperhe-etuuksien kenttä on laaja ja kohtalaisen sirpaloitunut. Etuuksia myöntävät nykyisellään mm. Kela, työpaikkakassat ja kunnat.

Ennen syntymää

Kunta tarjoaa neuvolapalvelut, mikä on äärettömän tärkeää äidin ja lapsen hyvinvoinnin kannalta. Neuvolassa käyminen on myös pakollista jos haluaa päästä osalliseksi perhe-etuuksista.

Äitiysavustuksen myöntää Kela ja pakkauksen kysyntä tuntuu olevan edelleen kova. Kela ei saa myydä pakkausta eikä lähetä sitä ulkomaille. Pakkauksia näkeekin myynnissä verkkohuutokaupoissa melko maukkaaseen hintaan. Tässä voisi olla kehittämisen paikkaa.

Vanhempainpäivärahat

Näitä etuuksia maksetaan lapsen syntymän ympärillä ja tarkoitus on korvata työntekijän ansionmenetystä perhevapaan ajalta. Myöntäjänä toimii joko Kela tai (myös sairauskassana tunnettu) työpaikkakassa. Näitä määrittää sairausvakuutuslaki, joten niiden rahoituskin tulee sairausvakuutuksen kautta.

Havaitsemiani ongelmia:

  • vain isän isyysraha on sidottu siihen, että isä todella hoitaa lasta perhevapaan aikana (työskentely ei ole sallittua). Äidillä tätä vaatimusta ei ole, vaan äiti voi työskennellä äitiysloman aikana. Isäkin voi työskennellä vanhempainrahakaudella, jos hän pitää sen. Työskentelyajalta äitiys- tai vanhempainraha minimoidaan.
  • Yleisesti ottaen etuuksien nimet ovat jo melko heteronormatiiviset (äitiys- ja isyysraha), mikä aiheuttaa jänniä tilanteita sateenkaariperheissä.
  • Isällä ei ole oikeutta isyysrahaan, jos hän ei asu äidin kanssa. Tämä aiheuttaa ikäviä tilanteita, jos vanhemmat ovat esimerkiksi sopineet yhteishuoltajuudesta.

Ratkaisuja:

  • Otetaan käyttöön ns. vanhempainrahojen 6+6+6-malli, joka yhdenvertaistaa vanhempien tilannetta. Tulevaisuudessa voitaisiin tähdätä korvamerkitsettömään, vapaasti jaettavaan 18 kuukauden ajanjaksoon.
  • Edelliseen liittyen poistetaan erilliset isyys- ja äitiysrahat. Tavoitteenamme on kuitenkin poistaa sukupuolen merkitys lainsäädännöstä.
  • Yhteishuoltajuustilanteissa vaadittaisiin vain asuminen lapsen kanssa jotta oikeus etuuteen syntyisi (ks. alempi teksti erotilanteista).

Minimimääräiset vanhempainpäivärahat korvaantuisivat piraattien kannattamalla perustulolla. Tämän yli menevät osat tulisivat kuten ennenkin sairausvakuutusrahastosta.

Työpaikkakassat voivat tarjota sairausvakuutuslakia parempia etuuksia työssä oleville tai eläköityneille työntekijöilleen. Sairausvakuutuslaki rajaa tämän oikeuden vain työpaikkakassoille, vaikka vakuutuskassalain perusteella kassoja voisi olla muitakin. Koska en tiedä taustoista tarkemmin, pohdin seuraavanlaisia: Onko jokin erityinen syy, että tämä mahdollisuus on annettu vain työpaikan omille kassoille? Miksei työntekijä voi hakea parempia etuja tarjoavaa vakuutustaan vapaavalintaisesta yksityisestä kassasta? Voi toki olla, ettei tämä olisi kovin kannattavaa, koska lobbausta asian puoleen varmasti olisi (isot rahat liikkuvat).

Lastenhoidon tuet

Lastenhoidon tukien rahoituksesta vastaavat kunnat ja ne myöntää Kela. Etuuksia ovat kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha ja osittainen hoitoraha.

Kotona alle 3-vuotiasta lasta hoitava vanhempi voi nykyisellään saada kotihoidon tukea. Jos käytössä olisi perustulo, ei erillistä kotihoidon tukea tarvittaisi.

Yksityisen hoidon tukea maksetaan yksityisille päivähoidon tuottajille, kun lapsi on päivähoidossa. Tämän lisäksi yksityistä päivähoitoa tuetaan monissa kunnissa (kuten Jyväskylässä) palveluseteleillä. Lisäksi kunnat tuottavat omaa päivähoitotoimintaansa. Pitäisi ehkä pohtia, voisiko näitä yhtenäistää. Pitäisikö kunnallinenkin päivähoito ”ostaa” palvelusetelillä palvelun arvottamiseksi?

Joustavaa tai osittaista hoitorahaa voi saada, jos työskentelee osa-aikaisesti ja hoitaa samalla alle 3-vuotiasta tai peruskoulun aloittanutta lasta. En ole aivan selvillä, mikä näiden tukien alkuperäinen tarkoitus on ollut (Kannustaa ihmisiä työskentelemään edes osa-aikaisesti? Vähentämään työtunteja lapsen hoitamiseksi?), joten en osaa sanoa, mitä niille pitäisi tehdä. Perustulo olisi kuitenkin käytössä, mikä kompensoisi mallista riippuen enemmän tai vähemmän tulonmenetyksiä.

Muita havaintoja

Lapsilisät ovat hieno keksintö. Niiden progressio on hämmentävä (kannustin useamman lapsen tekemiseksi?). Tuen pitäisi nykymaailmassa olla joko samansuuruinen kaikista lapsista tai uusista lapsista saatavan tuen pitäisi laskea lapsimäärän lisääntyessä. Lapsilisän voi nostaa vain yksi vanhempi, jos haluaa kaiken hyödyn progressiosta. Tämä asettaa eronneet parit, joilla on useampi lapsi ja haluavat jakaa heistä saatavaa tukea keskenään, eri asemaan edelleen parisuhteessa olevien kanssa.

Lapsilisät voitaisiin myös integroida perustulojärjestelmään ja kutsua niitä esimerkiksi lapsen perustuloksi. Tällä hetkellä lapsilisää saa 17 vuoteen asti. Olen kuullut tähän perustelun, että siitä lähtien lapsi voi olla oikeutettu opintotukeen. Piraattipuolue kannattaa äänioikeusikärajan laskemista 16 vuoteen. Pitäisikö lapsen myös siirtyä ko. vaiheessa lapsen perustulolta täyteen perustuloon?

Erotilanteissa olisi hyvä entistä enemmän sopia yhteishuoltajuudesta, jolloin lapset vuorottelevat vanhempien luona. Nykyisin lapset eivät vaan voi olla kirjoilla kahdessa osoitteessa yhtäaikaa, mikä vaikuttaa mm. yleisen asumistuen laskentakaavoihin. Lapset huomioidaan vain siihen ruokakuntaan, jossa ovat virallisesti kirjoilla, ja tämän takia molemmilla vanhemmilla ei välttämättä ole varaa niin suureen asuntoon kuin tarvitsisi lasten majoittamiseksi. Tähän epäkohtaan olen huomannut harvan ottavan kantaa, mutta sen korjaaminen toisi varmasti helpotusta monien elämään.

Elatusapua ja -tukea en lähde tässä käymään tarkemmin läpi, koska tarinaa alkaa olla melko paljon enkä ole niistä niin perillä että osaisin niistä paljoa sanoakaan 🙂

Tutkittua ja harkittua päätöksentekoa, kiitos!

kirjoittaja

”Joo, tilanne oli viime viikolla tämä, mutta nyt se on muuttunut. Ei, mekään emme tiedä, onko korvaavia muutoksia tulossa vuodenvaihteessa.”

En yleensä blogaa työasioista, mutta edellämainituntyyppisiä lauseita on saattanut suustani päästä tämän viikon aikana. Maanantaina hallitus täräytti ja perui pitkään puhututtaneen asumistukiuudistuksensa. Peruminen oli hyvä asia niille eläkeläisille, joiden toimeentulo on ollut kiinni yleistä asumistukea paremmantasoisesta eläkkeensaajan asumistuesta, mutta kuitenkin:

  • Koska näin isoa uudistusta ei hetkessä saada aikaan, Kelassa valmistelut olivat jo lähes loppusuoralla: järjestelmät oli jo ehditty päivittää tulevia muutoksia vastaaviksi, etuuskoulutuksia oli pidetty ja etuuksien yhdistämiseen oli varauduttu monilla muillakin keinoilla.
  • Kuntoutusraha olisi kaavaillun esityksen mukaan tullut yleiseen asumistukeen etuoikeutetuksi tuloksi (jota ei siis oteta tuessa huomioon); nyt tilanne säilyykin entisellään, mikä on monelle tuensaajalle pettymys.
  • Mahdollisuus yhdistää tukimuotoja ja yksinkertaistaa byrokraattista etuusjärjestelmäämme menetettiin tältä erää.

Toisaalta esityksen peruminen osoittaa myös edustuksellisen demokratian vahvuuden: kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon, mikäli jokin päätös ei vastaa yleistä suhteellisuustajua. Haasteena tässä on vain se, että ihmismieli tunnetusti haluaa kynsin hampain pitää kiinni saavutetuista eduista. Säästi sitten mistä tahansa, joku siitä tulee kärsimään. Valittajia kaikista päätöksistä siis riittää.

Seuraavaksi jännitetäänkin, mistä hallitus etsii korvaavat säästöt tälle päätökselle, etenkin kun samalla tuli ilmi, että myös lääkekorvausten leikkauksia ollaan supistamassa. Lähihistoriaa kun katsoo, asettaisin panokseni jälleen kerran opintotuelle.

Asumistukijärjestelmähän itsessään sisältää sen ongelman, että tukirahat valuvat suoraan vuokranantajien taskuun, etenkin tilanteessa, jossa vuokra-asunnoista on pulaa. Tämä on erityisen ongelmallista silloin, jos vuokranantaja on valtaa käyttävän tahon kuten ammattiyhdistysliikkeen omistuksessa, kuten Yle VVO:sta uutisoi. Kyseessä on joka tapauksessa suora tuki valtiolta asunnonomistajille samaan tyyliin kuin asuntolainan korkovähennysoikeus, jota onneksi pikkuhiljaa rajoitetaankin.

Vaikeaa tukea on toki yhdellä rysäyksellä poistaakaan; se vain ajaisi monet sillan alle asumaan. Kuntien vastuulle asumistukea ei varmastikaan haluta sälyttää. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kunnat vastaavat jo nyt suurelta osin asumismenoista, kun yleisen asumistuen taso on reippaasti jäljessä vuokratasosta.

Rakkaat hallituspoliitikot (ja miksei myös oppositio, joka kuitenkin jonain päivänä on hallituksessa): Voisitteko edes joskus perehtyä asioista jo tehtyihin selvityksiin ja olemassaoleviin ongelmiin, ennen kuin ehdotatte sokeana muutoksia ja sotkette kuviota jälleen kerran lisää? Voisiko olla mahdollista, että koko tukijärjestelmä on pohjimmiltaan ongelmallinen? (En nyt ehkä kehtaa enää tätä blogausta laajentaa perustulon suuntaan.)

Perustulo pelastaa paikallisesti sopijat

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 21.10.2015.

Tällä hetkellä hallitus on valmis tekemään nopeita ja radikaalejakin ratkaisuja kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Harmi vaan, että toistaiseksi ehdotukset ovat kovasti miellyttäneet etenkin työnantajapuolta. Palkansaajien hiuksia harmaannutti viimeksi paikallinen sopiminen työpaikoilla. Tämän epäillään antavan etua vain työnantajille, jotka pahimmassa tapauksessa voisivat lähteä polkemaan palkkoja alas vauhdikkaasti.

Isoksi haasteeksi muodostunee nykyinen työttömyysturvalainsäädäntö. Miten toimitaan tilanteessa, jossa paikallisesti sovitun työsuhteen ehdot ovat sellaiset, joilla työntekijä ei voi missään nimessä tulla toimeen? Voiko työnhakija kieltäytyä vastaanottamasta tällaista työtä ilman seuraamuksia? Karenssin ja siitä seuraavan toimeentulotuen leikkauksen kautta jo muutenkin huonosti toimeentuleva pitkäaikaistyötön saattaa tipahtaa entistä syvempään velkakuoppaan.

Työntekijän oikeudet voidaan kuitenkin varmistaa samalla kun annetaan mahdollisuus sopia työsuhteen ehdoista paikallisesti. Ratkaisuna on vastikkeeton perustulo. Perustulon avulla työntekijän ei tarvitse alihinnoitella itseään, kun hän voi kieltäytyä törkeimmistä tarjouksista ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Vastikkeettomalla perustulolla voidaan myös keventää työttömyysturvan käsittelyyn nykyisellään tarvittavaa byrokratiaa ja hallintoa.

Odotan mielenkiinnolla hallituksen perustulokokeilun yksityiskohtia. Valitettavasti päivä päivältä pelkään yhä enemmän, että toteutettava malli ei helpota byrokratiassa ja toimeentuloloukuissa. Vain vastikkeeton malli antaa voimaa työntekijälle ja säästää hallintokuluissa.

Linkkiuudistus on vielä kesken

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 4.9.2015 sekä Keski-Suomen Piraattien tiedotuslehti Keskarissa 9/2015.

Jyväskylän seudun joukkoliikenteen järjestämisestä on vuoden verran vastannut paikallinen joukkoliikenneviranomainen yksityisen Jyväskylän Liikenteen sijaan. Mutta muuttuiko muu kuin linkkien värimaailma, muutama lipputuote ja aikatauluvihkosen kansilehti? Uudistus uhkaa jäävän torsoksi.

Varsinainen liikennöitsijä ei kilpailutuksen yhteydessä lopulta vaihtunutkaan. Kisan voitti alun perin Onnibus, joka kuitenkin myi oikeutensa eteenpäin perinteikkäälle toimijalle. Loppujen lopuksi kaupunki sai järjestää liikenteen odotettua halvemmalla, Jyväskylän Liikenteen alkuperäinen tarjous kun oli Onnibusia kalliimpi.

Isoin muutos on liittynyt lipputuotteisiin. Hartaasti odotettu Waltti-matkakortti on nyt saatu testikäyttöön vuoden myöhässä. Samalla käyttöön tulivat muun muassa nuoriso- ja seniorialennukset kannustamaan matkantekoon. Seuraavana odotellaan, missä vaiheessa korttijärjestelmä alkaa toimia säännönmukaisesti ja vakaasti… ja myös linjoilla 13M, 40 ja 41.

Uudistusten yhteydessä liikenteen käytettävyys on osittain jopa laskenut. Miksi yllämainitut linjat, jotka ovat ELY-keskuksen hallinnoimaa liikennettä, on numeroitu kuin osaksi kaupungin järjestämää linjastoa? (Perinnesyistä.) Miksi aiemmin Jyväskylän Liikenteen verkossa tarjoamat pysäkkikohtaiset virtuaalimonitorit eivät ole enää käytössä, näihin kun saisi pysäkeiltä helposti kännykällä yhteyden esim. QR-koodin avulla? (Jyväskylän Liikenne ei järjestä enää liikennettä, eikä kaupunki ole oletettavasti ollut kiinnostunut tarjoamaan palvelua.) Miksi pysäkeille ei ole vieläkään saatu pysäkkikohtaisia aikatauluja, lähialueen karttaa tai tietoa lipputuotteista? Miksi aikatauluvihko on edelleen sama poikkeusten sekasotku kuin 1990-luvulla?

Ihmisten kokemuksia palvelun laadusta on saatu parannettua viestinnällisin keinoin eri puolin maailmaa uudistusten yhteydessä. Tämä on näkynyt matkustajamäärien kasvuna. Onko Jyväskylän bussimatkojen määrä sitten kasvanut? Toivoa sopisi, mutta mistä tarkistat asian?

Joukkoliikenneuudistusta markkinoitiin avoimuuden lisääntymisenä, kun vastuu lipunmyynnistä on siirtynyt kaupungille. Missä on avoin tieto matkustajamääristä? Mistä voi nähdä, kuinka moni linja on pysynyt aikataulussaan tai jäänyt ajamatta? Tietääkö kukaan muu kuin liikennöitsijä, mille suunnille kannattaisi tarjota lisää liikennettä, tai missä bussiliikenteen houkuttelevuutta pitäisi lisätä? Onko liikenteen järjestäjällä, kaupungilla, tarpeeksi osaamista ja joustavuutta puuttua pikaisesti ongelmiin?

Haluan houkuttelevampaa joukkoliikennettä. Haluan luottaa siihen, että pidemmän päälle yllämainittuja ongelmia osataan ratkoa ja linkkimatkoista tulee meille miellyttävämpiä ja selkeämpiä. Toivon, että kaupungilta löytyy halua kehittää edes aikataulutietoja 2010-luvun raameihin sopivammaksi. Muutokset olisi pitänyt toteuttaa jo vuosi sitten. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta pian menetämme uudistusten tuomat mahdollisuudet.

Nuorten linkkimatkustus vapaammaksi, ei rajatummaksi

kirjoittaja
Jyväskylän_Liikenne_Scania_Omnilink_1
Kuva: CC-BY Antti Leppänen

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 16.5.2015. Nostettu myös päivän puheenaiheeksi. Aiheesta on ilmeisesti olemassa myös Caius Forsbergin valtuustoaloite (esitelty valtuustossa 16.2.2015).

Jyväskylän kaupunki aikoo rajoittaa koululaisten matkakortilla bussissa matkustamista syksystä 2015 lähtien. Uudistusta perustellaan tasa-arvokysymyksillä, mutta sen käytännön vaikutukset ovat jääneet arvioimatta nuorten liikkumistapojen näkökulmasta.

Matkustusoikeuden rajaaminen tulee väistämättä lisäämään nuorten kuljettamista henkilöautoilla, mikä ei liene kaupungin tavoitteena. Osa nuorista saattaa toki valita joissain tilanteissa polkupyörän tai hypätä vähän vanhemman kaverin mopon tai mopoauton kyytiin. Haasteena ovat myös matkat, jotka jäävät kokonaan tekemättä, kun nuori jää mielummin kotiin. Vaikka lastenlipun käyttäjäryhmä laajeneekin kattamaan vielä 16-vuotiaatkin, halvempikaan lippu ei välttämättä kilpaile muiden vaihtoehtojen kanssa etenkään pidemmällä yhteysvälillä.

On totta, että asiassa on yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia, ja siksi Jyväskylän tulisi ehdottomasti seurata ennemminkin Pieksämäen esimerkkiä. Siellä nuoret saavat matkustaa ilmaiseksi linja-autolla, mikä on moninkertaistanut joukkoliikenteen käyttäjämäärät. Nuoret pääsevät liikkumaan kouluun, harrastuksiin ja muihin menoihinsa vapaasti. Järjestelystä on ollut kunnalle myös taloudellista hyötyä, kun bussinkäyttöön tottuvat nuoret ovat valmiimpia käyttämään joukkoliikennettä myös jatkossa ja tilausajoja ei tarvitse käyttää niin usein.

Sivistyslautakunta ei toki päätä kuin omasta osuudestaan, mutta suosittelen kaupungin päättäjiä pohtimaan, mitkä muutoksen vaikutukset todellisuudessa ovat liikenneverkollemme ja nuorten liikkumismahdollisuuksiin.

Miika Hämynen
Puheenjohtaja, Keski-Suomen Piraatit
Jyväskylä