1. opiskeluviikko

Ensimmäinen quadrimestre, joksi lukukautta täällä kutsutaan (4 kuukautta nääs), käynnistyi maanantaina 15.9. Saatuani selvyyden siitä, mitä kursseja tulisin käymään, ja minä päivinä niitä tarjotaan (ja mitkä sopivat kalenteriin), alkoi mietintä siitä, alkaisiko minulla maanantaina mitään. Nettisivuilta lueskelin päivän tarkoituksesta, joka olisi tutustumispäivä uusille opiskelijoille, ja päättelin ettei minulla olisi siis luentoja. Tarkistettuani aikataulut, huomasin ettei minulla muutenkaan olisi maanantaina ollut luentoa, koska sille päivälle suunniteltua kurssia en saisi kevätlukukaudella sopimaan lukujärjestykseen (näillä näkymin). Nautin siis vapaapäivästä käymällä kaupassa ja hommaamassa Delhaizeen kanta-asiakaskortin.

Tiistai-aamuna suuntasin innokkaana kohti ensimmäistä luentoa: 9:00, Belgian historiaa akvaario-museon salissa. Sali oli helppo löytää, olimmehan edellisenä perjantaina olleet siellä katsomassa elokuvaa, mutta ongelmaksi muodostui paikallesaapumaton luennoitsija. Opiskelijakasauma poistui rakennuksesta n. 15 yli 9 sääntöjen mukaisesti (mikäli luennoitsija ei tule 15 minuutissa tunnin alusta paikalle, ei häntä tarvitse odottaa). Näin ollen pääsin jälleen odottelemaan seuraavaa luentoa, joka olisi nimeltään Histoire des langues romanes et méthodes de la linguistique (Romaanisten kielten historiaa ja kielitieteen menetelmiä), kello 15:00 salissa A2 3/320. Ko. lyhenne ei tietenkään minulle mitään kertonut, mutta kurssikuvauksessa onneksi annettiin salille selkokielinen nimi (Maurice Wilmotte -sali), ja löysin sen A2-rakennuksen 3. kerroksesta (joka myös selkeytti kuvausta entisestään). Ennen ko. salin löytämistä ehdin toki kävellä A2-rakennuksen väärää porraskäytävää ylös, ja huomasin ettei sieltä päässyt toiseen päähän kerrosta (romaanisten kielten kirjasto oli välissä); palaaminen pohjakerroksen kautta oli siis pakollista päästäkseni oikeaan paikkaan… Massaluento itsessään oli aika tuttua puuhaa, ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnatulla kurssilla käytiin läpi osittain asioita, jotka olivat minulle jo tuttuja, mutta myös uusia juttuja tarttui muistiinpanoihin. Luennoiva professori vaikutti mukavalta ja osasi tuoda asiat esille hyvin mielenkiintoisella tavalla.

Keskiviikkona saappaani suuntasivat kohti yliopiston päärakennusta kello 13 alkavalle Civilisation anglaise -tunnille (Englannin historiaa jne), ja yllätys yllätys, salin A2 1/320 (Godefroid Kurth) edessä opiskelijat pohdiskelivat, ettei tuntia olisikaan. Jälleen turha reissu siis. Palasin kolmisen tuntia myöhemmin filosofiankurssille (Introduction à la logique et à l’argumentation, eli johdantoa logiikkaan ja argumentointiin, kello 16 A1-rakennuksen salissa 1/360, eli Gothot-sali), ja en yllätys yllätys löytänyt taaskaan ko. salia mistään. Hetken aikaa pyörittyäni selvitin parin muun opiskelijan avustuksella olevani väärässä päässä rakennusta, ja jouduin taas kiertämään pohjakerroksen kautta toiseen porraskäytävään, josta sali löytyikin. Pohjatietoja logiikasta pääsimme testaamaan luennon loppupuolella, kun saimme leikkiä digitaalisilla ihmelaitteilla (ja nauttia Powerpointin kaatumisista) ja tunnistaa loogisten päättelyketjujen virheitä.

Torstaina päädyin jälleen Kurth-salin ovelle kello 13:30, tällä kertaa sosiologian johdantokurssia varten. Yllätyksekseni luennoitsija jopa oli paikalla, ja pääsimme tutustumaan sosiologian alkuaikoihin ja viisaisiin miehiin, jotka olivat tehneet päätelmiä yhteiskunnasta ja sen ominaisuuksista. Luennon päättyessä 15:30 minun olisi pitänyt olla 4 kerrosta ylempänä tutkimassa keskiajan ranskaa, mutta sali oli tyhjä kun kävelin sen ohi. Noh, eipä siinä mitään. Poistuessani rakennuksesta huomasin ilmoitustauluja, joissa oli listattuna eri professorien kurssien aikataulutuksia; en huomannut yhtään omaa kurssiani, mutta yleissääntö näytti olevan, että kurssit alkavat pääasiassa ensi viikolla vanhoille opiskelijoille… Eli, ensi viikolla paremmalla onnella. Palasin kämpälle ja kävin Delhaizessa (kuitin alareunassa lukee À bientôt, mr. Haminen, onhan ne Y ja I niin samannäköisiä…) täydentämässä ruokavarastot.

Perjantai on myös vapaapäivä näillä näkymin koko syksyn. Vielä lopuksi, kolmesta luennoitsijasta jotka tällä viikolla olivat paikalla, kaksi on poissa ensi viikolla.

Että se siitä ranskalaisen kaaoksen poissaolosta 😉

Brugge

Olimme sopineet yhden nettitutun (”Aerogi”) kanssa että voisimme katsoa Italian GP:n yhdessä, ja niinpä läksin tänään kymmenen aikaan junalla kohti Bruggeä. Junamatka sujui yllätyksittä, ja heppukin löytyi ongelmitta 🙂 Perillä sain tutustua myös Aerogin naisystävään ja kahteen tyttäreen, kaikki mukavia mutta epäenglantiapuhuvia ja koska itselläni ei ole suurempia flaamintaitoja, kommunikointi muiden kuin Aerogin kanssa jäi vähän vajavaiseksi. Mutta eipä se mitään.

Koska ihmeempää kerrottavaa ei ole, kerronpa kuitenkin sen että Aerogi esitteli minulle autolehti- ym. kokoelmansa, katsoimme F1-kisan (yllätyksellinen ja mielenkiintoinen oli se), ja sen jälkeen minun pitikin jo poistua seuraavien vieraiden alta… Kävelimme Bruggen vanhan keskustan läpi, joka oli erittäin kaunis ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Pitää joskus käydä uudestaan paremmalla ajalla.

Kotona olin vähän ennen yhdeksää illalla, ja huomenna alkanevat opinnot yliopistolla. Ellei sitten huominen ole vain tervetulopäivä ja oikeasti opinnot alkavat vasta tiistaina, se on vielä vähän kysymysmerkki. Saapi nähdä mitä siis huomenna tapahtuu… 😀

Erasmustoiminnan alkua

Torstai-iltana huomasin pettymyksekseni sotkeneeni päässäni päivämäärät, ja missanneeni ensimmäisen yliopiston tarjoaman tutustumispäivän uusille ja Erasmus-opiskelijoille Sart-Tilmanin kampuksella. No, tilanteelle ei enää siinä vaiheessa mitään voinut, joten päätin keskittyä perjantai-iltapäivään, jolloin olisi toinen tutustumispäivä, tällä kertaa Place du 20 Aoûtin kampuksella, jossa itsekin tulen opiskelemaan.

Näin ollen perjantaina kello 13:30 olin monen muun opiskelijan kanssa kuuntelemassa tervetulopuhetta, jota oli pitämässä peräti Belgian korkeakouluministeri (ja paljon muita titteleitä), Liègen yliopiston kasvatteja hänkin. Vaikka olen huono tekemään tuttavuutta ihmisiin, onnistuin saamaan puhekontaktin ranskaa myös opiskelevaan vironvenäläiseen tyttöön. Puheen jälkeen lähdimme ryhmissä kaupunkikierrokselle; Erasmus-tutor-oppaamme esittelivät meille tärkeimmät kauppakadut, nähtävyydet ja ajanviettopaikat sekä antoivat hyviä vinkkejä Liègessä asusteleville nuorille. Poikkesimme kesken kierroksen Maison du Pékèt-baariin, jossa testasimme paikallisen Pékèt-erikoisuuden. Itsehän nautin ko. juoman mangomehulla maustettuna. Kierros päättyi yliopiston hallinnoiman Akvaario-Museon aulaan, jossa meille tarjottiin syötävää (sämpylöitä ja sipsejä) ja juotavaa (limsaa tai mehua). Syömisen ja juomisen lomassa tapasin portugalilaisen tytön, joka oli lähestynyt minua jo hostellissa asustellessani, ja lyöttäydyin ryhmittymään, joka eli hyvin paljon illan aikana; kansainvälisessä kasaumassa oli mm. suomalainen, portugalilainen, pari brasilialaista, skotti, englantilainen, puolalainen, tsekki, espanjalainen, saksalainen ja joistain muista maista kotoisin olevia henkilöitä joita en enää muista. Illan päätteeksi meille tarjottiin mahdollisuus katsoa elokuva; muutaman lyhytelokuvan (joissa yhdessä esiintyivät suomalainen ja unkarilainen matkaaja) jälkeen katsoimme elokuvan Jeux d’enfants, joka oli melko hyvä mm. Liègen maisemissa kuvattu elokuva.

Tänään lauantaina oli vuorossa ESN:n (Erasmus Student Network) tarjoama grillilounas Sart-Tilmanissa kello 13:00. Pääsin bussiin ilmaiseksi, kun pysäkillä minulle lahjoitettiin jonkun henkilön jättämä päivälippu. Hetken sompailtuani muiden erasmusten kanssa löysimme oikean rakennuksen, ja tuttuja naamojakin ilmestyi näköpiiriin melko helposti. Ruoaksi tarjottiin hotdoggeja (patonginpala, makkaranpötkö ja ketsuppia/majoneesia oman maun mukaan), juomaksi grenadiinimehua (pitkästä aikaa!), kokista ja olutta (joka ei valitettavasti minua nappaa). Edellispäivän ihmisten seurassa alkoi juttu luistaa ihan kohtuullisesti, vaikkakin neljän aikaan allekirjoittaneen innostus katsella sitä osaa nuorisosta joka oli päättänyt humalluttaa itsensä (ilmaista kaljaa, pakkohan sitä on juoda…) loppui ja pian sen jälkeen poistuinkin paikalta. Illalla olisi tarkoituksena käydä vilkaisemassa kaupungin yöelämää keskustan Carré-alueella… Saa nähdä mitä siitäkin tulee 😉

Seikkailupäivä

Alkuviikko meni sairastaessa. Nuhaflunssa aiheutti kutsumusta ostamaan nenäliinoja ja täydentämään muutenkin ruokavarastoa maanantaina. Muuten päivä meni sisätiloissa niistäessä ja tv-sarjaa koneelta katsellessa. Päivän päätteeksi onnistuin repäisemään n. 2 cm pitkän vekin oikean polven yläpuolelle suihkuun mennessä, joka onneksi näytti vaan pahemmalta kuin mitä oli (oli se silti paha, mutta ei vaatinut laastaria eli vuosi vähän; osui siis hyvään paikkaan verisuonien kannalta). Tiistai oli jo parempi päivä ja sain itseni pyörähtämään kaupungilla katsomassa ihmistä yliopistolla joka ei ollut paikalla, ja tekemässä jotain muuta jota en enää muista. Keskiviikkona pyörähdin kauppaan ostamaan mausteita ja muuta roinaa (mm. laastareita), ja iltapäivällä kävin Hognoulin Ikeassa ostamassa itselleni kunnon tyynyn ja roskakorin. Ja tsekkamassa ko. kaupan.

Tänään torstaina kävin heti aamusta ”läheisessä” itsepalvelupesulassa pyörähtämässä (ensimmäistä kertaa). Pitää muistaa ensi kertaa varten ostaa pesuainetta… 😀 Puolenpäivän aikaan askeleeni suuntasivat kohti seikkailua: kävin ensin pankissani hakemassa belgialaisen pankkikorttini (outo vihreä, läpinäkyvä lärpyskä) ja sitten lähdin seikkailemaan kohti paikkaa, josta tiesin jonkinlaisen kävelyreitin lähtevän. Siellä törmäsin karttaan eri reittivaihtoehdoista, joista valitsin ensin punaisen reitin kohti mäenpäällistä.

Metsään astuttuani ja ylöspäin noustessani pääsin nauttimaan hiljaisuudesta – en ollut taas hetkeen päässyt oikeasti kuuntelemaan luonnon ääniä (linnunlaulua, heinäsirkkoja) ja haistelemaan ruohon tuoksua, joten nousu ylöspäin oli virkistävä kokemus (vaikkakin liikenteen jylinä toistui vielä matalina taajuuksina taustalla). Mäen päälle päästyäni eteeni avautui hetken kävelyn jälkeen näköalapaikalta loistava näkymä kohti Liègen keskustaa. Mäen päällä sijaitsee myös jonkinlainen vanha linnake (sekä yliopistollinen keskussairaala). Matka jatkui näköalapaikalta sinistä reittiä, joka hetken kuluttua muuttui lehmäniityn ohitse kulkevaksi ruskeaksi poluksi. Koska en ollut kiireinen, päätin kiertää pidempää reittiä oikoreitin sijaan, mutta unohdinkin kääntyä mielisairaalan ohi kuljettuani yhdestä kohdasta vasemmalle ja päädyin isolle tielle. No, jatkoin suunnistajana (ja koska olin ottanut valokuvan kartasta) vaihtoehtoista reittiä pitkin kunnes löysin jälleen ahtaiden pikkukatujen luota oikean paikan. Viimeinen osuus oli vihreä reitti ”kaupungin kulisseihin”, joka päättyi erittäin ahtaisiin porraskäytäviin ja suuren portaikon alle.

Löydettyäni ulos sokkelosta suuntasin itseni hymy naamalla kohti kotia ja ruokaa kolmen tunnin seikkailemisen jälkeen. Tämä pitää ottaa joskus uusiksi 🙂

Sunnuntai

Kaikki hyvä loppuu aikanaan – niin myös moottoriurheilu. Ylläolevassa jonossa istuessani olin jo tulossa poispäin radalta; kyydin sain nettitutun kaverilta tänään sunnuntaina. Tapasin sattumalta brassin jonka kanssa hengasin kaksi edellistäkin päivää, ja vietimme päivän istuen Pouhonin tuplavasurissa kaikkien kisojen ajan.

Kipeäksi tosin taisin tulla, radalla oli kylmä. Ja vaikka vaatetta oli paljon päällä, se ei auttanut. Mutta tunnelma oli mahtava, kisaa pääsi tosiaan elämään toisten katsojien kanssa 🙂