Kuukausi: elokuu 2008

2. matkapäivä

kirjoittaja

Yllä oikealla Odensen rautatieasema, vasemmalla hostelli josta tätä kirjoittelen; keskellä random patsas.

Pikakirjoitustekniikka loistaa, kun Miika väsynyt on. Tänään heräsin kello 5 (keski-Euroopan aikaa) ehtiäkseni 7:07 Tukholman asemalta lähtevään junaan. Nousin tunnelbanaan Skärholmenin asemalta, ajoin T-Centraleniin josta siirryin ripeästi Centralstationenin syvyyksiin ja oikealle laiturille oikeaan rautahepoon. Matka Göteborgiin kesti viitisen tuntia, mutta mitään viihdykettä en jostain syystä tarvinnut – matkaevääksi riittivät kauniit Ruotsin maisemat ja auringonpaiste 🙂

Göteborgissa vierähti nopeasti vajaat kolme tuntia, evääksi matkatavarasäilytyksenrahanvaihto-operaatiosta jääneillä n. 40 kruunulla ostin Lokaa ja 2 hampurilaista 😉 Söin niitä jossain puistossa, joka oli kiva. Göteborgin iloihin kuuluivat myös venehet.

Jumalten juoma - Loka.
Jumalten juoma – Loka.

Jatkoin matkaani kohti Kööpenhaminaa 14:40, ja junan myöhästellessä toisen junan takia aloin jo hetken miettiä, ehtisinkö ajoissa Odenseen menevään junaan… Huoleni oli kuitenkin turha, ja Juutinrauman silta ylittyi siististi aikataulussa. On muuten aika hieno rakennelma se.

Kööpenhaminassa iski kuitenkin hetkeksi epätoivo, kun huomasin muistiinpanoissani olevan junan olevan yöjuna, johon en ollut järin innostunut astumaan. Kävin nopeasti (13 minuutin vaihtoajan sisällä) kysäisemässä, millä junalla pääsen Odenseen helpoiten, ja hän opasti minut 18:50 lähteneeseen Intercityyn, joka toi minut n. 20:09 Odensen rautatieasemalle (Ison-Beltin ylitys/alitus oli kans ihan jees).

Kävin nostamassa Danske Bankin automaatista rahaa (ei pitäisi tulla lisäkustannuksia; ehkä ainut hyöty mikä Sampopankin integraatiosta on tullut), kirjasin itseni sisälle hostelliin, kävin kiertämässä nopeasti Odensen keskustaa (on muuten hieno kävelykeskusta!), nappasin pitakebabin takaisinpäinkävelylle (oli erittäin hyvää) kylän parhaiden pizzojen kebab/chawarma/kebab/jne-paikasta ja palasin hostellille kirjoittelemaan merkintää. Huoneessani on näköjään yksi muu ihminen, jota en ole vielä nähnyt.

Mutta nyt merkintä nettiin ja miettimään pitäisikö huomiselle tehdä pari muokkausta junien suhteen 🙂 (Muoks: ei tarvitse.)

1. matkapäivä

kirjoittaja

img_0053

Matkasuunnitelmani astui täytäntöön tänään noin kello 2:30-3:00 Suomen aikaa, kun pomppasin sängystäni ylös, syöksyin autoon tavaroineni, siirsin itseni lähimmälle pikavuoropysäkille isäni avustuksella (kiitos!) ja nousin Tampereelle kulkevaan linja-autoon. Matkasta ei ole pahemmin kerrottavaa, Tampereella 5:00-5:25 vaihdon jälkeen hyppäsin Turun satamaan suuntaavaan bussiin ja päädyin Viking Amorellalle kahdeksan aikoihin suuntaamaan kohti länsinaapuriamme. Kirjoittelen tätä jossain Maarianhaminan ja Tukholman välissä kannettavallani, näinkin saa ajan kulumaan laivamatkalla 😉

Jos totta puhutaan, matkalle lähtö tuntui jotenkin täysin hypoteettiselta, kunnes jossain vaiheessa Turun-linjurissa aurinko alkoi nousta ja pilkotella pilvien takaa paljastaen aamu-usvan suomalaisen loppukesän maiseman yllä. Kaunis ja herkähkö tunnelma säilyi miltei rikkoutumattomana aina laivalle saakka, jossa yllätin itseni joutuessani pidättelemään kyyneleitä aluksen irroittautuessa satamasta. Hei hei Suomi, nähdään taas… Mihinkähän sitä on taas itsensä tullut tungettua?

Rantauduttuani Tukholmaan minulla pitäisi olla joku lukuisista sukulaisistani vastassa, joten ensimmäinen matkayö menee näillä näkymin serkkujen luona. Huomenna alkavat sitten tositoimet, kun hyppään aamulla 07:07 Tukholman keskustasta lähtevään junaan. Siitä lisää sitten huomenna (mikäli nettiin pääsen). Toivottavasti saan nukuttua vähän paremmin kuin viime yönä (3 tuntia ennen bussiin lähtöä ja n. tunti laivan epämääräisillä penkeillä; en saa busseissa koskaan unta).

Ääk, pelottavat ruotsalaiset tulivat häiriköimään vierelleni, pitänee tunkaista läppäri piiloon 😛

(Jatkoa illalla: Perille päästiin kunnialla ja ongelmitta. Jatkoa seuraa toivottavasti sit huomenna 🙂

Rinkkaelämä alkakoon

kirjoittaja

Yllä suurinpiirtein minimaalinen määrä tavaraa, jolla saa itsensä selviämään vuoden ajan ulkomailla. Enempää en halua enkä jaksa ottaa mukaan, puuttuvat esineistöt hankin paikan päältä.

Matkani alkaa ensi yönä noin kello 2:45 Suomen aikaa, kun hyppään Tampereen suunnan linja-autoon ja ajelen kohti Turun satamaa. Yksinkertaistettuna jatkan siitä lätäkön yli laivalla kohti Tukholmaa…

Matkajännitys alkaa painaa päälle, mutta tänään se on muuttunut positiiviseksi jännitykseksi (muutamana edellisenä päivänä jännitys on ollut paljon rassaavampaa). No, enää noin 13 tuntia odotteluaikaa; saa nähdä saanko unta illalla 😀

Muuttopäivä

kirjoittaja

Tänään näkemistelin (en hyvästellyt vaan sanoin näkemiin) betonikolossi-asuntoni Viitaniemen perukoilta.

Siirsin omaisuuteni säilöön vanhempieni hoiviin, johon itsekin käperryn muutamaksi (viideksi) päiväksi ennen matkaanlähtöä. Vielä olisi muutama juttu jotka pitäisi saada hoidettua, mutta vaihtoonlähtö alkaa nyt todellakin konkretisoitua ns. matkalaukkuelämän alettua.

Jännää 🙂

Muokkaus: No niin, saisinkohan kuvan talostakin tuonne viimein 😉
Muokkaus 2: En saanut. Höh.
Muokkaus 3: No nyt toimii 🙂

Seinäjoen Seilaaja

kirjoittaja

Koska tämä on matkailublogi ja kertoo Miikan matkoista maailman ääriin, blogin oikea toiminnallisuus piti käydä testaamassa todellisella matkalla. Valitettavasti kameraa lienen menossa ostamaan vasta huomenna, joten en pysty vielä tarjoamaan kuvamateriaalia tältä reissulta. (Pikkukuva lisätty vuonna 2012, nyt kun olen saanut kuvat kännykästä koneelle!)

Koska ensimmäiset matkat, joista tämä blogi tulee kertomaan, tehtäneen junalla, hyppäsin harjoitusta hakiakseni junaan (mallia taajama, sinisissä vaunuissa on tunnelma ihan toisenlainen kuin kliinisissä nykyaikaisemmissa VR-konsernin junissa) noin puoli kymmeneltä maanantaiaamuna, suuntana Seinäjoki. Matka kaupunkiin sujui kuin tanssi, jota rytmitti dieselveturin jyske ja kiskojen kolke, ja jonka välillä rajuinakin liikkeinä toimivat vanhan ja huonokuntoisen radan töyssyt sekä vaunun penkkien ja lattian heiluminen sen mukaan kun joku käveli sillä. Perillä olin noin 9 seisakkeen jälkeen puoli kahden aikoihin, jonka jälkeen sain tappaa aikaa neljään asti, jolloin ystäväni Teemu oli tuleva pääsemään töistä.

Seinäjoen nimi viittaa vesistöihin, joten aloitin tutustumiseni lähiympäristöön vaeltelemalla kaupungissa. Kuljin matkakeskukselta keskustaan ja sieltä Seinäjoen kirkon editse (on muuten aika massiivinen kirkko, ja ihan kohtuu hieno jopa) kohti puronreunaa, jonka olin jo aiemmin katsonut sopivaksi kävelylle. Sopivuus tuli todistettua kun tajusin kuinka paljon paremmalta Seinäjoen kaupungin kävelyreittiratkaisut veden, nurmikon ja luonnonkasvien äärellä näyttivät kuin esimerkiksi Jyväsjärven betoni/kivikkoratkaisut… Istahdin jossain välissä myös jonkinlaiseen ajanviettokatokseen, josta lainasin hetkellisesti jonkun pahaa aavistamattoman henkilön langattoman verkon tarjoamaa internet-yhteyttä. Ihmiset, suojatkaa ne yhteytenne jos ette halua kutsumattomia vieraita… Kiersin Seinäjoen rantaa takaisinpäin keskustaan, ja tapasin Teemun hetkeä myöhemmin. Kävimme syömässä, ja iloksemme rankkasade kasteli meidät (no, varsinkin Teemun, jonka suojavarustus oli vajavainen). Säiden haltijat olivat kuitenkin suosiolliset hetkeä myöhemmin, kun palattuamme Teemun asunnolle aurinko alkoi paistaa. Hyödynsimme heti tilaisuuden ja pääsin tutustumaan myös ei-niin-harmaaseen-ja-sateiseen Seinäjokeen, mikä vahvisti sen, että Seinäjoen kaupunki sai Miikan Virallisen Hyväksynnän (Miika’s Seal of Approval).

Paluumatkalla kokeilin ensin Pendolinoa 20:43 Seinäjoelta Tampereelle. Hyvä juna sinänsä, mutta edelleen liian hidas minulle (vaikkakin oli ihan kivaa huomata kuinka juna kulki noin 180-200 km/h suuren osaa matkasta, joka kesti noin tunnin) ja penkit ovat surkeat. Yllätyin junan ollessa perillä Tampereen asemalla 5 minuuttia ennen aikatauluun merkittyä saapumisaikaa, jonka ansiosta pääsin melkein odottamaan jatkoyhteyttäni – jossa sama penkkien surkeus jatkuu (kirjoitan tätä jossain pimeässä metsässä Oriveden ja Jämsän välillä). Intercityn ylävaunun hyöty häviää pimeyden peittäessä maan…

Mukava matka kaiken kaikkiaan, ja tietty onnellisuus taitaa paistaa minusta tälläkin hetkellä 🙂 Suomi on erittäin kaunis maa, ei siitä vaan pääse mihinkään – kunhan sitä vaan näkisi täällä pimeässä 😉 Matkaa Jyväskylään on vielä jäljellä puolisen tuntia, ja sitten kävelen kotiin. Sitten reissu onkin ohi ja pääsen keskittymään siihen Suureen Lähtöön, johon on huomenna tiistaina enää 9 päivää. Nyt uni saa minusta vallan.