Mielipidekirjoitukset

Kirjesalaisuuden murtaminen johtaa väärinkäytöksiin

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, ei julkaistu
Kuva: All Systems Go! — CC-BY-SA Andrew Hart

Oikeusministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä julkaisi 11.10.2016 mietintönsä, jossa esitettiin keinot heikentää kirjesalaisuutta muuttamalla perustuslakia.

On hyvä, että nykyisellään puolilaittomassa tilassa olevaa tiedustelua halutaan saada lainsäädännön ja valvonnan alle. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että meidän täytyy luopua nykyisistä oikeuksistamme salattuun viestintään. Oikeuksien laajentamista perustellaan muotiin tulleella kansallisen turvallisuuden käsitteellä. Muistutan jälleen, että laki tarjoaa jo nyt laajat valtaoikeudet selvittää suunnitteilla olevia terrorismirikoksia myös pakkokeinoja käyttäen.

Työryhmän mietinnön perusteluissa korostuu hyvä periaate valvontatoimenpiteiden rajaamisesta vain tiettyyn suppeaan perusteltuun joukkoon. Käytännössä kuitenkin Internetin rakenne on sellainen, että yhtä kohdetta valvoakseen pitää kaikki liikenne olla teknisesti valvottavissa. Kohdennettu tarkkailu muuttuu massavalvonnaksi pahimmassa tapauksessa vain hakukriteerejä muuttamalla.

Siinä vaiheessa kun järjestelmä on luotu, on liian myöhäistä peruuttaa. Emme voi tuudittautua siihen uskoon, että Suomessa ei koskaan nousisi valtaan sellainen ryhmittymä, joka haluaa käyttää järjestelmää väärin. Hyvänä esimerkkinä toiminee Jussi Halla-ahon EU-komissiolle jättämä kirjallinen kysymys, jossa hän vaatii mm. salakuuntelun kohdentamista käytännössä kaikkiin Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta Unioniin tulleisiin ihmisiin.

Myös yksittäiset virkamiehet ovat alttiita käyttämään väärin olemassaolevia tietokantoja. Jari Aarnion tutkinnassa paljastui, että poliisi on käyttänyt seurantalaitteita myös muihin kuin rikostutkinnallisiin tarkoituksiin. Kiinnostusta tuttujen ja kuuluisuuksien tietoihin on riittänyt niin sotesektorilla kuin poliisissakin.

Haluammeko tarjota mahdollisuuden laajentaa pikkuhiljaa valvontaa isoihin ihmisryhmiin vai pitää kiinni yhdestä länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan perusarvoista: oikeudesta yksityisyyteen ja viestinnän suojaan? Kun kirjesalaisuuden poistamisesta tehdään helpompaa, voiko meillä tulevaisuudessa olla enää yritysjohtajaa tai poliitikkoa, jota ei ole kiristetty tiedustelussa selville tulleilla salaisuuksilla? Tai riippumatonta lehdistöä?

Avoimuuden pitää olla proaktiivista, ei reaktiivista

kirjoittaja

Kuva: Avoimuutta Genevessä. Julkisen rakennushankkeen yhteyteen on merkitty mitä tehdään, rakentajat, työmaan kesto, budjetti, päätöksentekijät sekä tietysti puhelinnumero, joista voi tiedustella lisää. ”Pour vous”, teitä varten!

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.8.2016 otsikolla ”Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia”.

Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua julkishallinnon avoimuudesta näillä [Keskisuomalaisen] sivuilla (pääkirjoitus 25.7., mielipiteet 29.7. ja 9.8.2016). Julkisen tiedon saamisessa on ongelmia, ja vastuu siitä kuuluu aina julkiselle toimijalle. Virkamiehiä pitäisikin kouluttaa nykyistä enemmän, jotta he osaisivat aktiivisesti julkistaa tietoa.

IMAG0008_1Avoimuus ei tarkoita vain reagointia tietopyyntöihin. Se vaatii myös aktiivista tiedon oma-aloitteista ja ajantasaista julkistamista. Kun yhteiskunta on todella avoin, kansalaiset voivat tutustua ja osallistua ajankohtaisiin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa. Kun projektiin annetaan mahdollisuus vaikuttaa, siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisemmin. Vielä kun ehdotukset todella pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen, hankkeesta jää kaikille hyvä mieli.

Paljon puhutaan myös avoimesta datasta ja sen miljoonapotentiaalista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on avoimen datan verkkosivu, mutta kaupungilta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma ja ilmeisesti myös resurssit sen kehittämiseksi. Tietoaineistot ovat rakenteeltaan sekavia, ne eivät päivity reaaliajassa, niistä ei ole saatavilla historiatietoja eivätkä ne pahimmassa tapauksessa sisällä oleellisia kuvaustietoja. Asiaan ei ole tullut muutosta, vaikka kaupunki nosti digitalisaation tämän vuoden kärjeksi budjetissaan! Mallia pitäisi ottaa Helsingistä, jossa tehtävään palkatut virkamiehet etsivät työkseen keinoja avata lisää tietoaineistoja kansalaisten käyttöön.

Kunnat piilottavat nykyään myös paljon omistuksiaan tytäryhtiöihin. Nämä taas väittävät, etteivät voi luovuttaa päätöksentekoon oleellisia tietoja edes luottamushenkilöille vedoten yrityssalaisuuksiin. Kun tietoja lopulta saadaan, ne saattavat olla pyydettyä suppeammat, eikä niiden aitoutta voida suoraan varmentaa. Kyseenalaista onkin, voidaanko sellaiseen tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa pitää missään määrin demokraattisena. Julkisen sektorin avoimuusvaatimusten pitäisikin koskea lähes suoraan myös sen kokonaan tai suurelta osin omistamia yrityksiä.

Olemme avoimuudessa hyvässä vauhdissa, mutta meillä on vielä paljon opeteltavaa. Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia sen edistämiseksi niin viranhaltijoilta kuin kansalaisiltakin.

Ei ole täydellistä tapaa tuottaa energiaa

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 26.4.2016.
Kuva: CC-BY-SA Tiia Monto. Rauhalahdessa palaa atomi lähinnä puun tai muun biomassan muodossa.

Keskisuomalainen muisti viime viikolla Tshernobylin tragediaa muutamalla ydinvoima-artikkelilla. Jo Tshernobyliä ennen Three Mile Island ja sen jälkeen Fukushima ovat vaikuttaneet siihen, miten suhtaudumme ydinvoimaan samaan tapaan kuin lento-onnettomuudet muovaavat näkemyksiämme kulkumuotojen turvallisuudesta.

Ydinvoiman koetut ongelmat ovat johtaneet siihen, että joissain maissa voimaloita on alettu ajaa alas ennenaikaisesti. Samalla on päädytty ympäristön kannalta huonompaan vaihtoehtoon, kun ydinenergiaa on korvattu monin paikoin fossiilisilla polttoaineilla. Näistä valinnoista syntyvillä kasvihuonepäästöillä on valtava vaikutus ihmisten terveyteen ja ilmastonmuutokseen.

IMG_20160426_071230_editRiskitöntä ja turvallista keinoa tuottaa energiaa ei ikävä kyllä ole. Hiilen- ja öljynpolton seurauksina kuolee maailmanlaajuisesti vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Myös muut kuin fossiiliset polttoaineet ovat ongelmallisia: Vesivoima peittää suuria alueita alleen ja patojen murtumiset johtavat tuhoisiin seurauksiin. Tuulivoima voi olla vaarallista muuttolinnuille ja aiheuttaa äänihaittoja. Aurinkopaneeleissakin on ympäristölle haitallisia ainesosia.

Ydinvoimasta pitää tehdä nykyistä turvallisempaa ja päästöttömämpää. Voimalat, jotka käyttävät polttoaineenaan toriumia vähentäisivät ydinjätteen jälkikäsittelyyn liittyviä ongelmia. Pienemmät voimalatyypit, jotka voitaisiin tyyppihyväksyttää, auttasivat korvaamaan fossiilisia polttavia voimaloita nopeammalla aikataululla ja vähemmällä byrokratialla. Pidemmällä aikavälillä nykyisistä suurista fissiovoimaloista pitää siirtyä fuusiovoimaan.

Ydinvoima ei tee autuaaksi siinä missä muutkaan energiantuotantomuodot. Se on kuitenkin ympäristölle vähiten haitallinen tapa edetä, jos haluamme edelleen kuluttaa ja tuottaa energiaa suuressa mittakaavassa. Ihmisten energiankulutuksella kun ei tunnu olevan rajoja.

Perustulo pelastaa paikallisesti sopijat

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 21.10.2015.

Tällä hetkellä hallitus on valmis tekemään nopeita ja radikaalejakin ratkaisuja kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Harmi vaan, että toistaiseksi ehdotukset ovat kovasti miellyttäneet etenkin työnantajapuolta. Palkansaajien hiuksia harmaannutti viimeksi paikallinen sopiminen työpaikoilla. Tämän epäillään antavan etua vain työnantajille, jotka pahimmassa tapauksessa voisivat lähteä polkemaan palkkoja alas vauhdikkaasti.

Isoksi haasteeksi muodostunee nykyinen työttömyysturvalainsäädäntö. Miten toimitaan tilanteessa, jossa paikallisesti sovitun työsuhteen ehdot ovat sellaiset, joilla työntekijä ei voi missään nimessä tulla toimeen? Voiko työnhakija kieltäytyä vastaanottamasta tällaista työtä ilman seuraamuksia? Karenssin ja siitä seuraavan toimeentulotuen leikkauksen kautta jo muutenkin huonosti toimeentuleva pitkäaikaistyötön saattaa tipahtaa entistä syvempään velkakuoppaan.

Työntekijän oikeudet voidaan kuitenkin varmistaa samalla kun annetaan mahdollisuus sopia työsuhteen ehdoista paikallisesti. Ratkaisuna on vastikkeeton perustulo. Perustulon avulla työntekijän ei tarvitse alihinnoitella itseään, kun hän voi kieltäytyä törkeimmistä tarjouksista ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Vastikkeettomalla perustulolla voidaan myös keventää työttömyysturvan käsittelyyn nykyisellään tarvittavaa byrokratiaa ja hallintoa.

Odotan mielenkiinnolla hallituksen perustulokokeilun yksityiskohtia. Valitettavasti päivä päivältä pelkään yhä enemmän, että toteutettava malli ei helpota byrokratiassa ja toimeentuloloukuissa. Vain vastikkeeton malli antaa voimaa työntekijälle ja säästää hallintokuluissa.

Linkkiuudistus on vielä kesken

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 4.9.2015 sekä Keski-Suomen Piraattien tiedotuslehti Keskarissa 9/2015.

Jyväskylän seudun joukkoliikenteen järjestämisestä on vuoden verran vastannut paikallinen joukkoliikenneviranomainen yksityisen Jyväskylän Liikenteen sijaan. Mutta muuttuiko muu kuin linkkien värimaailma, muutama lipputuote ja aikatauluvihkosen kansilehti? Uudistus uhkaa jäävän torsoksi.

Varsinainen liikennöitsijä ei kilpailutuksen yhteydessä lopulta vaihtunutkaan. Kisan voitti alun perin Onnibus, joka kuitenkin myi oikeutensa eteenpäin perinteikkäälle toimijalle. Loppujen lopuksi kaupunki sai järjestää liikenteen odotettua halvemmalla, Jyväskylän Liikenteen alkuperäinen tarjous kun oli Onnibusia kalliimpi.

Isoin muutos on liittynyt lipputuotteisiin. Hartaasti odotettu Waltti-matkakortti on nyt saatu testikäyttöön vuoden myöhässä. Samalla käyttöön tulivat muun muassa nuoriso- ja seniorialennukset kannustamaan matkantekoon. Seuraavana odotellaan, missä vaiheessa korttijärjestelmä alkaa toimia säännönmukaisesti ja vakaasti… ja myös linjoilla 13M, 40 ja 41.

Uudistusten yhteydessä liikenteen käytettävyys on osittain jopa laskenut. Miksi yllämainitut linjat, jotka ovat ELY-keskuksen hallinnoimaa liikennettä, on numeroitu kuin osaksi kaupungin järjestämää linjastoa? (Perinnesyistä.) Miksi aiemmin Jyväskylän Liikenteen verkossa tarjoamat pysäkkikohtaiset virtuaalimonitorit eivät ole enää käytössä, näihin kun saisi pysäkeiltä helposti kännykällä yhteyden esim. QR-koodin avulla? (Jyväskylän Liikenne ei järjestä enää liikennettä, eikä kaupunki ole oletettavasti ollut kiinnostunut tarjoamaan palvelua.) Miksi pysäkeille ei ole vieläkään saatu pysäkkikohtaisia aikatauluja, lähialueen karttaa tai tietoa lipputuotteista? Miksi aikatauluvihko on edelleen sama poikkeusten sekasotku kuin 1990-luvulla?

Ihmisten kokemuksia palvelun laadusta on saatu parannettua viestinnällisin keinoin eri puolin maailmaa uudistusten yhteydessä. Tämä on näkynyt matkustajamäärien kasvuna. Onko Jyväskylän bussimatkojen määrä sitten kasvanut? Toivoa sopisi, mutta mistä tarkistat asian?

Joukkoliikenneuudistusta markkinoitiin avoimuuden lisääntymisenä, kun vastuu lipunmyynnistä on siirtynyt kaupungille. Missä on avoin tieto matkustajamääristä? Mistä voi nähdä, kuinka moni linja on pysynyt aikataulussaan tai jäänyt ajamatta? Tietääkö kukaan muu kuin liikennöitsijä, mille suunnille kannattaisi tarjota lisää liikennettä, tai missä bussiliikenteen houkuttelevuutta pitäisi lisätä? Onko liikenteen järjestäjällä, kaupungilla, tarpeeksi osaamista ja joustavuutta puuttua pikaisesti ongelmiin?

Haluan houkuttelevampaa joukkoliikennettä. Haluan luottaa siihen, että pidemmän päälle yllämainittuja ongelmia osataan ratkoa ja linkkimatkoista tulee meille miellyttävämpiä ja selkeämpiä. Toivon, että kaupungilta löytyy halua kehittää edes aikataulutietoja 2010-luvun raameihin sopivammaksi. Muutokset olisi pitänyt toteuttaa jo vuosi sitten. Vielä ei ole liian myöhäistä, mutta pian menetämme uudistusten tuomat mahdollisuudet.