Kulttuurille elinvoimaa verovähennyksestä?

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisen verkkolehdessä 23.11.2024.

Suomessa on toisen maailmansodan jälkeen ja etenkin Helsingin olympialaisista lähtien katsottu ihailevasti länteen, erityisesti Yhdysvaltoihin. Tämä heijastuu siihen, mitkä elokuvat, musiikkiartistit, televisio-ohjelmat ja kirjat menestyvät ja ovat tunnettuja maassamme.

Yksityisellä rahalla syntyvä kotimainen kulttuuri toistaa monesti näitä englanninkielisen maailman kuvia. Niistä syntyvät mielikuvat vaikuttavat myös päättäjien ratkaisuihin vaikkapa kaupunkisuunnittelussa tai huumepolitiikassa. Moni päätös yhteiskunnassamme heijastaa rapakon takaista maailmaa, niin hyvässä kuin pahassa.

Julkinen sektori rahoittaa Suomessa kulttuuria monin tavoin. Monissa muissakin Euroopan maissa rahoitetaan julkisesti omaa taidetta osana kielen ja kulttuurin ylläpitoa. Usein tätä perustellaan vastavoimana englanninkieliselle mediaympäristölle. Nyt valtionhallinnon säästöt ovat vaikuttamassa laajasti eri puolille kotimaista kulttuurikenttää.

Perinteisillä kulttuurialoilla on sama ongelma kuin uudemmilla: ihmisten vapaa-aikaa on rajallinen määrä, jolloin yhteen taide-elämykseen käytetty aika on väistämättä toiselta pois. Toisaalta nykypäivänä periaatteessa kenellä tahansa on mahdollisuus menestyä tekemällään taiteella.

Influensserit ansaitsevat fanien mikromaksujen tai kaupallisen yhteistyön kautta. Some- tai videopalveluissa julkaistu teos ei välttämättä ole taidetta perinteisesti ajateltuna, mutta oman aikansa kulttuuria se varmasti edustaa.

Pitäisikö taiteen tukemisessakin ottaa mallia jenkkilästä? Yhdysvalloissa, ja itse asiassa monessa Euroopankin maassa, on mahdollista vähentää verotuksessa lahjoitukset voittoa tavoittelemattomille toimijoille. Meilläpäin vain korkeakouluille annetut lahjat ovat vähennyskelpoisia henkilöverotuksessa.

Taidetta ja kulttuuria tullaan tekemään aina, riippumatta rahoituksesta. Resurssit vaikuttavat teosten mittakaavaan ja vaikuttavuuteen, sekä siihen, kuinka moni voi keskittyä taiteen tekemiseen.

Lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentaminen parantaisi esimerkiksi apurahoja taiteilijoille tarjoavien säätiöiden rahoitusta. Kotimaisen kulttuurin elinvoimaa se lisäisi varmasti.

Ei sähköautokaan ole ympäristöteko

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 29.8.2024.

Keskisuomalaisen pääkirjoitus 26.8. pitää sähköauton ostamista ympäristötekona. Samalla palstalla on nähty myös aiemmin vastaavia väittämiä siitä, miten liikenteen sähköistyminen painaa päästöt nollaan ja ratkaisee osaltaan ilmastokriisin.

Kirjoitukset jättävät huomiotta, että yksityisautoilun haittavaikutukset ovat paljon muutakin kuin vain hiilipäästöjä. Renkaista irtoaa mikromuovia. Tienrakennus syö suuria määriä öljyä ja muita resursseja. Suuremmat ja painavammat autot ovat vaarallisia muille kulkijoille. Tiet aiheuttavat suurimman osan kaupunkien häiritsevästä melusta.

Isossa kuvassa Suomessa ja EU:ssa rahahanat ovat herkemmin auki autoliikenneinvestoinneille kuin rautateille. Tieinfralle löydetään miljoonia vedoten tavarakuljetuksiin, ja parannukset kannustavat yksityisautoiluun.

Pääkirjoitusten teksti kärsii näköalattomuudesta. Tulevaisuuteen katsova lehti visioisi kiskoilla kulkevan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn ympärille keskittyvää liikennepolitiikkaa ja yhteiskuntarakennetta.

Parempi ympäristöteko olisi jättää se ensimmäinen auto kokonaan ostamatta. Kattava joukkoliikenne myös kannustaisi jatkamaan asumista muualla kuin keskustaajamissa, kun pendelöinti työpaikalle olisi mahdollista esimerkiksi sujuvin junayhteyksin.

Hyvä esimerkki kritiikittömästä suhtautumisesta tieinvestointeihin on lukuisia artikkeleita vuosien aikana synnyttänyt Vaajakosken ohitustie. Rakennuskustannukset on arvioitu 225 miljoonaksi.

Keski-Suomen liiton muutaman vuoden takaisen selvityksen perusteella samalla rahalla käynnistäisi ja pyörittäisi alueen lähijunaliikennettä laajimmassa ehdotetussa muodossaankin yli 20 vuotta! Kun huomioi raidekertoimen – joka näkyy esimerkiksi Tampereen ratikan suosiossa – panostus lähijuniin vähentäisi varmasti painetta uusiin tieinvestointeihin.

Yksi laskennallisesti parhaista ilmastoteoista on toki luopua lapsien teosta. Oletan sen olevan yhtenä tekijänä pienenevissä syntyvyysluvuissa.

Itselleni tämä valinta ei ole enää mahdollinen. Ehkä siksi perheellämme on käytettynä ostettu sähköauto, jolla ajetaan silloin kun matka ei ole pyöräiltävissä.

Avoimuus lisää parhaiten tietoturvaa

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 22.9.2022.

S-Pankki on tällä hetkellä isosti julkisuudessa tietomurron takia, jossa virheellisesti toiminut ohjelmistokomponentti oli sallinut käyttäjän toimimaan toisen henkilön nimissä. Pienemmillä otsikoilla on selvinnyt Wilma-järjestelmä, joka sulki API-rajapintansa kolmannen osapuolen ohjelmistoilta. Niiden kautta oli saatavilla liian laajoja tietoja oppilasryhmien kokoonpanoista ilmeisesti ohjelmointivirheen takia.

Samalla kun yhteiskuntamme verkottuu yhä tiiviimmin, myös tietomurrot ja läheltä piti -tilanteet lisääntyvät. Vastaamon tapauksesta ovat kaikki kuulleet, mutta nopealla uutishaulla otsikoissa ovat olleet pelkästään muutaman viime kuukauden sisällä mm. STT, Päijät-Sote, Wärtsilä, Valtra ja Turun yliopisto.

Monia tapauksia yhdistää yksi asia: julkisuuteen ei ole kerrottu murron tarkkoja yksityiskohtia. Tästä on seurannut, ettei muilla alan toimijoilla ole ollut mahdollisuutta kuin arvailla, onko omissa järjestelmissä tai prosesseissa vastaavia virheitä.

Toivon, että S-Pankki samoin kuin muutkin organisaatiot Suomessa ottavat tavaksi julkaista tutkinnan edetessä avoimesti järjestelmissä tai prosesseissa olleet virheet, joista tietoturvapoikkeama on johtunut. IT-alalla on olemassa tähän kansainvälisesti vakiintunut käytäntö: julkinen post mortem -raportointi. Tämä auttaa muita toimijoita välttämään tai korjaamaan samankaltaiset ongelmat ja lisää näin kaikkien turvallisuutta.

Post mortemit ovat sukua liikenneonnettomuuksien tutkintaselostuksille. Niiden päämääränä ei ole osoittaa syyllisiä, vaan käydä läpi tapahtumat neutraalisti ja oppia toimimaan jatkossa paremmin. Raporteissa ei selosteta pelkästään sitä, mikä on mennyt pieleen, vaan pohditaan, miten asiat olisi voinut tehdä toisin ja mitä tapahtuneesta on opittu.

Julkiset post mortemit ovat jo monissa yrityksissä vakiokäytäntö. Suuret toimijat, kuten Google, Cloudflare, Amazon ja Spotify julkaisevat yksityiskohtaiset tiedot järjestelmän vakauteen ja tietoturvaan vaikuttaneista virheistä, niiden selvitysprosesseista ja korjauksista. He toimivat näin myös mielipidevaikuttajina: Monet tietoturvaparannukset ovat suoraan syntyneet näiden raporttien parannusehdotusten myötä. Raportteja tehdään myös itse havaituista tietoturva-aukoista, joita ei välttämättä ole edes hyödynnetty, jälleen tiedon jakamisen nimissä.

Avoin ja ajantasainen tiedottaminen lisää luottamusta organisaatioon. Yksityiskohtien paljastaminen auttaa myös muita välttämään samat virheet. Tietoturva lisääntyy parhaiten, kun kaikki toimivat yhdessä saman tavoitteen eteen.

Panssarit pois kävelykadulta!

Mielipidekirjoitus yhdessä Jonna Purojärven kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 16.6.2019.

Keskisuomalainen uutisoi 9.6. kuinka poliisi aikoo jatkossa partioida Jyväskylän kävelykadun vilskettä panssarimersulla. Mukavaa keskustatunnelmaa häiritsee jo nyt usein poliisin pakettiauto, ja jatkossa jalankulkijan onkin varottava entistä massiivisempaa järkälettä. Miten turvallisuus lisääntyy, kun pelkoa luodaan jo poliisinkin puolelta?

Emme tarvitse viiden ja puolen tonnin painoista rumilusta tunteaksemme olomme turvallisemmaksi – päinvastoin. Kun auton ohjaamiseen tarvitaan kuorma-autokorttia, se ei kuulu ihmisjoukkoon kuin poikkeustilanteessa jo pelkästään turvallisuussyistä. Mersussa on luultavasti paljon enemmän kuolleita kulmia ja sitä kautta vaaranpaikkoja kuin nykyisissä Transportereissa.

Kaiken lisäksi lain mukaan kävelykadulla päämäärätön ajaminen moottoriajoneuvolla on kiellettyä. Poliisi on tietoisesti tulkinnut lakia kierosti jo vuosikaudet, perustellen sitä mm. tiedustelutoiminnalla tai tarpeella päästä lähtemään kiireellisesti seuraavalle tehtävälle. Tieliikennelakia tulisikin selkeyttää näiltä osin tai poliisin ottaa rehdisti itseään niskasta kiinni. Työtehtävien suunnittelu ei voi perustua siihen, että joka hetki on istuttava autossa.

Ihmisläheiselle, inhimilliselle, ihmisiä kohtaavalle poliisityölle on tilausta. Yhteisöllisyys ja turvallisuus ei lisäänny panssarilasin läpi katsomalla.

Miika Hämynen
Jonna Purojärvi
Jyväskylä

Avoimuutta päätöksentekoon

Mielipidekirjoitus yhdessä Arto Lampilan kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 24.4.2017.

Moni on varmasti miettinyt kuluneen viikon aikana, mitä tuleva valtuustokausi tuo Jyväskylässä tullessaan.

Toivathan kuntavaalit merkittäviä muutoksia Jyväskylän valtuuston valtasuhteisiin: vihreät ottivat haltuunsa Sdp:lle vuosikausia kuuluneen paikan kaupungin suurimpana puolueena.

Muutos avaa aina mahdollisuuksia, ja tällä kertaa meillä voisi olla mahdollisuus lisätä radikaalisti avoimuutta kaupungin päätöksenteossa. Sekä suuren vaalivoiton ottaneet vihreät, että uutena ryhmänä Jyväskylän valtuustoon nousseet piraatit ovat jo pitkään puhuneet päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä.

Nyt voisi olla aika ryhtyä sanoista tekoihin, ja avata lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokoukset sekä vaatia kaupungin enemmistöomisteisia yhtiöitä noudattamaan julkisuuslakia.

Julkisen sektorin omistamien yritysten toiminnan avoimuus on myös yksi lähivuosien isoja kysymyksiä – onhan niitä näillä näkymin soteuudistuksen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.