Aktivismi

Telttakeskusteluja osa 1: ”Puolueen nimi pitäisi vaihtaa”

kirjoittaja

Tämä kirjoitus aloittaa sarjan, jossa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Teidän puolueella on vain yksi ongelma: nimi.

Tämä toteamus toistuu melko usein. Jos englanti taipuu, kannustan lukemaan suoraan Ruotsin piraattipuolueen perustaja Rickard Falkvingen tiivistelmän siitä, miksi puolue on sen niminen kuin onkaan:

  • Ruotsissa kulttuurin jakaminen ja vertaisverkkojen käyttö räjähti käsiin 2000-luvun taitteessa, jolloin perustettiin Antipiratbyrån, Ruotsin tekijänoikeuksien valvontajärjestö.
  • Avoimen kulttuurin aktivistit perustivat vastavoimaksi järjestön nimeltä Piratbyrån. Heitä voimme kiittää mm. The Pirate Bayn perustamisesta.
  • Tavoitteena oli kääntää piraatti-sanan merkitys positiiviseksi, suorastaan progressiiviseksi. Piraatit ajavat tulevaisuutta, jossa yhteiskunta, tieto, taide ja kulttuuri ovat vapaita ja avoimia.
  • Kun Ruotsin tekijänoikeuslainsäädäntöä uudistettiin, oli aika perustaa myös Piratpartiet – ensimmäinen piraattipuolue. Puolue täytyi perustaa, jotta voisi vaikuttaa suoraan myös lainsäädäntöön.

Piratpartiet viettää muuten 10-vuotisjuhliaan 27.8.2016 Tukholmassa.

Mutta onko nimi todella ongelma? Nimi on iskevä ja herättää saman tien keskustelua. Se kertoo saman tien jotain siitä, mikä on piraattien tavoite. Kysyn usein, mikä olisi parempi nimi:

Nimikeskustelussa täytyy muistaa myös se, että olemme osa kansainvälistä piraattiliikettä. Nimen vaihtamiselle pitäisi siis olla suuria syitä. Samalla nimellä on saatu valittua mm. europarlamentaarikkoja ja kunnanvaltuutettuja sekä johdetaan tällä hetkellä valtakunnallisia galluppeja Islannissa. Ei nimi miestä – saatika puoluetta – pahenna.

Uusia nimiä saa toki ehdottaa myös tämän blogauksen kommenteissa! Halutessasi voit myös lukea, miksi olen itse valinnut piraattipuolueen.

Avoimuuden pitää olla proaktiivista, ei reaktiivista

kirjoittaja

Kuva: Avoimuutta Genevessä. Julkisen rakennushankkeen yhteyteen on merkitty mitä tehdään, rakentajat, työmaan kesto, budjetti, päätöksentekijät sekä tietysti puhelinnumero, joista voi tiedustella lisää. ”Pour vous”, teitä varten!

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.8.2016 otsikolla ”Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia”.

Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua julkishallinnon avoimuudesta näillä [Keskisuomalaisen] sivuilla (pääkirjoitus 25.7., mielipiteet 29.7. ja 9.8.2016). Julkisen tiedon saamisessa on ongelmia, ja vastuu siitä kuuluu aina julkiselle toimijalle. Virkamiehiä pitäisikin kouluttaa nykyistä enemmän, jotta he osaisivat aktiivisesti julkistaa tietoa.

IMAG0008_1Avoimuus ei tarkoita vain reagointia tietopyyntöihin. Se vaatii myös aktiivista tiedon oma-aloitteista ja ajantasaista julkistamista. Kun yhteiskunta on todella avoin, kansalaiset voivat tutustua ja osallistua ajankohtaisiin hankkeisiin jo valmisteluvaiheessa. Kun projektiin annetaan mahdollisuus vaikuttaa, siihen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisemmin. Vielä kun ehdotukset todella pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen, hankkeesta jää kaikille hyvä mieli.

Paljon puhutaan myös avoimesta datasta ja sen miljoonapotentiaalista. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungilla on avoimen datan verkkosivu, mutta kaupungilta puuttuu pitkän tähtäimen suunnitelma ja ilmeisesti myös resurssit sen kehittämiseksi. Tietoaineistot ovat rakenteeltaan sekavia, ne eivät päivity reaaliajassa, niistä ei ole saatavilla historiatietoja eivätkä ne pahimmassa tapauksessa sisällä oleellisia kuvaustietoja. Asiaan ei ole tullut muutosta, vaikka kaupunki nosti digitalisaation tämän vuoden kärjeksi budjetissaan! Mallia pitäisi ottaa Helsingistä, jossa tehtävään palkatut virkamiehet etsivät työkseen keinoja avata lisää tietoaineistoja kansalaisten käyttöön.

Kunnat piilottavat nykyään myös paljon omistuksiaan tytäryhtiöihin. Nämä taas väittävät, etteivät voi luovuttaa päätöksentekoon oleellisia tietoja edes luottamushenkilöille vedoten yrityssalaisuuksiin. Kun tietoja lopulta saadaan, ne saattavat olla pyydettyä suppeammat, eikä niiden aitoutta voida suoraan varmentaa. Kyseenalaista onkin, voidaanko sellaiseen tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa pitää missään määrin demokraattisena. Julkisen sektorin avoimuusvaatimusten pitäisikin koskea lähes suoraan myös sen kokonaan tai suurelta osin omistamia yrityksiä.

Olemme avoimuudessa hyvässä vauhdissa, mutta meillä on vielä paljon opeteltavaa. Todellinen avoimuus vaatii aktiivisia toimia sen edistämiseksi niin viranhaltijoilta kuin kansalaisiltakin.

Valvooko Jyväskylä palveluitaan?

kirjoittaja

 

Kuvakaappaus 2016-06-29 19:11:59

Annoin pari palautetta kaupungin suuntaan kevytväylälle valuneiden hiekkojen puhdistamiseksi. Ensimmäinen palautteeni lähti 26.5. ja toinen 21.6. Hiekat poistuivat tänään, 29.6.2016.

Väylien kunnossapito tuolla alueella näyttää olevan ulkoistettu Destialle. Kaupungin mukaan ”[t]yöt tehdään sopimuksissa määriteltyjen laatuvaatimusten mukaisesti. Laatuvaatimusten täyttymistä seurataan säännöllisesti yhdesssä urakoitsijoiden kanssa tehtävillä laatukierroksilla.” Ilmeisesti tähän väliin ei ole laatukierrosta sitten sattunut.

Olen aiemminkin pohtinut esim. bussiliikenteen osalta, minkälaista laadunvalvontaa kaupunki harrastaa. Ainakin palautekäsittelyn osalta taktiikka vaikuttaa olevan ”välitä eteenpäin ja unohda”. Jokaista palautetta olisikin mahdoton seurata, mutta ainakin palautepalvelun kautta eteenpäin lähetetyt palautteet voisivat vaatia urakoitsijalta jonkinlaisen palveluun ilmestyvän kuittauksen, kun työ on tehty. Tällöin sekä palautteen antaja että kaupunki saisivat vahvistuksen sille, että asialle on tehty jotain.

Kaupungillamme on ollut nyt jonkin aikaa käytössä myös palvelualoite, jonka kautta ulkopuoliset toimijat voivat ehdottaa ottavansa tehtäväkseen jonkin kaupungin tuottaman palvelun. Ulkoistaminen on järkevää niissä tilanteissa, missä palvelun laatu paranee ja kaupungille koituu tästä säästöjä.

Etenkin ulkoistamisten yhteydessä niin kaupungin kuin kuntalaistenkin pitää pystyä valvomaan palvelujen laatua. Avoin tieto nousee tässä avaimeksi, ja kuinka ollakaan, se muiden digitalisaatio-asioiden ohessa on nostettu vuoden 2016 Jyväskylän kaupunkistrategian toteuttamistoimenpiteeksi. Avoimen tiedon edelläkävijäkunta Suomessa on Helsinki, jonka rajapinnan kautta voi esimerkiksi seurata Staran aura-autojen liikkeitä. Tätä tietopankkia hyödyntää esimerkiksi (näin kesäaikana hiljainen) Aurat Kartalla -palvelu. Myös aikanaan kovin mietityttänyt Pendolinojen toimintavarmuus suhteessa muihin junavuoroihin on nykyisin tilastoitu, kun Liikenneviraston rajapinnan kautta voi hakea junalajikohtaista myöhästymisdataa. Tämäntyyppisistä asioista siis mallia myös Jyväskylään!

Nyt sitten seuraavaksi pitänee antaa palaute jotta saisi työmailta valuneet hiekat, sorat ja kivet pois pyörätieltä Länsiväylän Pajatien ja Keskussairaalantien väliseltä osuudelta. Tämänpäiväiselle putsaajalle kun se osuus ei kuulu, koska se on Altekin aluetta…

Ei ole täydellistä tapaa tuottaa energiaa

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 26.4.2016.
Kuva: CC-BY-SA Tiia Monto. Rauhalahdessa palaa atomi lähinnä puun tai muun biomassan muodossa.

Keskisuomalainen muisti viime viikolla Tshernobylin tragediaa muutamalla ydinvoima-artikkelilla. Jo Tshernobyliä ennen Three Mile Island ja sen jälkeen Fukushima ovat vaikuttaneet siihen, miten suhtaudumme ydinvoimaan samaan tapaan kuin lento-onnettomuudet muovaavat näkemyksiämme kulkumuotojen turvallisuudesta.

Ydinvoiman koetut ongelmat ovat johtaneet siihen, että joissain maissa voimaloita on alettu ajaa alas ennenaikaisesti. Samalla on päädytty ympäristön kannalta huonompaan vaihtoehtoon, kun ydinenergiaa on korvattu monin paikoin fossiilisilla polttoaineilla. Näistä valinnoista syntyvillä kasvihuonepäästöillä on valtava vaikutus ihmisten terveyteen ja ilmastonmuutokseen.

IMG_20160426_071230_editRiskitöntä ja turvallista keinoa tuottaa energiaa ei ikävä kyllä ole. Hiilen- ja öljynpolton seurauksina kuolee maailmanlaajuisesti vuosittain satojatuhansia ihmisiä. Myös muut kuin fossiiliset polttoaineet ovat ongelmallisia: Vesivoima peittää suuria alueita alleen ja patojen murtumiset johtavat tuhoisiin seurauksiin. Tuulivoima voi olla vaarallista muuttolinnuille ja aiheuttaa äänihaittoja. Aurinkopaneeleissakin on ympäristölle haitallisia ainesosia.

Ydinvoimasta pitää tehdä nykyistä turvallisempaa ja päästöttömämpää. Voimalat, jotka käyttävät polttoaineenaan toriumia vähentäisivät ydinjätteen jälkikäsittelyyn liittyviä ongelmia. Pienemmät voimalatyypit, jotka voitaisiin tyyppihyväksyttää, auttasivat korvaamaan fossiilisia polttavia voimaloita nopeammalla aikataululla ja vähemmällä byrokratialla. Pidemmällä aikavälillä nykyisistä suurista fissiovoimaloista pitää siirtyä fuusiovoimaan.

Ydinvoima ei tee autuaaksi siinä missä muutkaan energiantuotantomuodot. Se on kuitenkin ympäristölle vähiten haitallinen tapa edetä, jos haluamme edelleen kuluttaa ja tuottaa energiaa suuressa mittakaavassa. Ihmisten energiankulutuksella kun ei tunnu olevan rajoja.

Perustulo pelastaa paikallisesti sopijat

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 21.10.2015.

Tällä hetkellä hallitus on valmis tekemään nopeita ja radikaalejakin ratkaisuja kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Harmi vaan, että toistaiseksi ehdotukset ovat kovasti miellyttäneet etenkin työnantajapuolta. Palkansaajien hiuksia harmaannutti viimeksi paikallinen sopiminen työpaikoilla. Tämän epäillään antavan etua vain työnantajille, jotka pahimmassa tapauksessa voisivat lähteä polkemaan palkkoja alas vauhdikkaasti.

Isoksi haasteeksi muodostunee nykyinen työttömyysturvalainsäädäntö. Miten toimitaan tilanteessa, jossa paikallisesti sovitun työsuhteen ehdot ovat sellaiset, joilla työntekijä ei voi missään nimessä tulla toimeen? Voiko työnhakija kieltäytyä vastaanottamasta tällaista työtä ilman seuraamuksia? Karenssin ja siitä seuraavan toimeentulotuen leikkauksen kautta jo muutenkin huonosti toimeentuleva pitkäaikaistyötön saattaa tipahtaa entistä syvempään velkakuoppaan.

Työntekijän oikeudet voidaan kuitenkin varmistaa samalla kun annetaan mahdollisuus sopia työsuhteen ehdoista paikallisesti. Ratkaisuna on vastikkeeton perustulo. Perustulon avulla työntekijän ei tarvitse alihinnoitella itseään, kun hän voi kieltäytyä törkeimmistä tarjouksista ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Vastikkeettomalla perustulolla voidaan myös keventää työttömyysturvan käsittelyyn nykyisellään tarvittavaa byrokratiaa ja hallintoa.

Odotan mielenkiinnolla hallituksen perustulokokeilun yksityiskohtia. Valitettavasti päivä päivältä pelkään yhä enemmän, että toteutettava malli ei helpota byrokratiassa ja toimeentuloloukuissa. Vain vastikkeeton malli antaa voimaa työntekijälle ja säästää hallintokuluissa.