Aktivismi

Olit valitsemassa piraattia – kiitos!

kirjoittaja

Näin kuntavaalituloksen selvittyä on perinteiseen tapaan aika käydä lyhyesti läpi onnistumisia ja haasteita kampanjan ajalta ja pikaista tuloskatsausta. Tulokset ovat vielä alustavia, tarkastuslaskennassa voi vielä tulla pieniä muutoksia äänimääriin.

Olen edelleen häkeltynyt eilisillasta: piraateilla on nyt kaupunginvaltuutetut niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Espoossakin paikka oli hyvin lähellä, mutta ainakin tässä vaiheessa pitää tyytyä varavaltuutettuihin.

Myyräntyöllä tuloksia

Jyväskylässä kampanjointi alkoi oikeastaan jo viime eduskuntavaalien jälkeen. Tuolloin katsoimme Keski-Suomen piirin kanssa suuntaviivoja, joiden perusteella lähdimme rakentamaan yhtä tai kahta paikkaa Jyväskylään näihin vaaleihin. Tämä tarkoitti kovaa työtä: ensin kannattajakorttien keräämistä; säännöllisiä tapaamisia; näyttäytymisiä paikallistapahtumissa; mielipidekirjoituksia… Päädyinpä siinä rytäkässä myös puoluehallitukseen auttamaan myös puolueen valtakunnallisessa menestyksessä.

Jyväskylän ehdokasasettelu onnistui kohtalaisesti, sillä saimme 15 ehdokasta. Heidän lisäkseen vertauslukuja kasvattivat kanssamme vaaliliitossa olleen liberaalipuolueen neljä aktiivia. Ennakkoon tavoittelimme 20–30 hengen listaa; pettynyt ei kuitenkaan voi olla, sillä edellisissä kuntavaaleissa ehdokkaita oli 9. Lisäksi kaikilla puolueilla tuntui olevan vaikeuksia löytää ehdokkaita.

Vaaleja kohti mennessä tapahtumien tahti vain kiihtyi. Vastasin pitkälti paikallistoiminnan organisoimisesta, mikä näkyi kampanjoinnissani. Se kun jäi hyvin pitkälti vaalikoneiden, verkkomainonnan ja vaalikadulla näkymisen varaan samalla kun jaoin muille paneeliesiintymisiä tai soittelin kaupungille käytännön järjestelyistä. Paneelit myös tuntuivat osuvan turhan usein sellaisiin hetkiin, jolloin olin töissä. Kampanjoimme jämäkästi muiden pidempään toimineiden puolueiden rinnalla, olkoonkin, että se aiheutti paljon työtä osalle aktiiveista.

Vaaliohjelmiin (valtakunnallinen ja Jyväskylä) olen pääosin tyytyväinen, olinhan itse kirjoittamassa niistä isoja osia. Tulevaisuutta ajatellen pitäisi muistaa nostaa esiin myös itsestäänselvyyksiä, kuten laadukas ja ilmainen koulutus, joka näissä vaaleissa vähän pääsi unohtumaan. Meidän täytyy myös jatkossa löytää enemmän ja enemmän konkretiaa palveluntuotantoon liittyviin kysymyksiin; pelkkä valinnanvapaus ei houkuta ihmisiä (etenkään tässä poliittisessa tilanteessa, jossa koko termi on hyvin latautunut).

Osoitimme myös aktiivisuudella esimerkkiä ja ehdokkaamme täyttivät vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset ensimmäisinä niin Jyväskylässä kuin muualla Suomessa.

Numerot eivät valehtele

Piraattien oma äänimäärä Jyväskylässä oli 854 (1,4 %) siinä missä liberaalit keräsivät 153 ääntä (0,2 %). Ilman liittoa samoilla äänimäärillä olisimme jääneet täpärästi valtuuston ulkopuolelle. Vahvin kannatuksemme löytyi näissäkin vaaleissa Kuokkalasta (3,9 %). Hyvät äänisaaliit saimme myös Kortepohjasta (2,6 %), Harjun äänestysalueelta (2,5 %), Nisulasta ja Keltinmäestä (2,3 % kumpikin) sekä Ristikivestä (2,2 %).

Omalta osaltani vaalitulos oli huonompi kuin odotin. Sain 68 ääntä, joilla päädyin piraattien neljänneksi läpimenneen Arto Lampilan (191 ääntä) ja varaedustajien Jonna Purojärven (155) ja Joel Lehtosen (95) taakse. Vaaliliitossa ohitseni kiilasi myös kovan työn tehnyt liberaalien Joni Niskanen 70 äänellään.

Unelmat enemmästä kuin yhdestä valtuutetusta söi uskomaton vihreiden ponnahdus kaupungin suurimmaksi puolueeksi, joka sai vaalivalvojaisväen haukkomaan henkeään. Arvioimme, että monet potentiaaliset äänestäjät taisivat siis hypätä jälleen kerran toisen hevosen kyytiin.

Jyväskylän vaalitulos Ylen palvelussa.

Toisen valtuutettumme saimme Helsinkiin (0,9 %), jossa Petrus Pennanen oli listansa ylivoimainen ykkönen 1364 äänellä (perässä piraateista Ville Hautakangas 145, Ilari Tuominen 113, Ahto Apajalahti 109 ääntä). Petruksen varavaltuutetut tulevatkin liberaalipuolueesta: Amos Ahola (556) ja Leo Bergman (278 ääntä).

Espoossa (0,7 %) piraattien valtuustopaikka oli äärimmäisen lähellä. Pitkin iltaa jännitimme kovaa työtä tehneen pitkän linjan piraattiaktiivi Janne Paalijärven ja liberaalipuolueen puheenjohtaja Juhani Kähärän taistoa, jossa paikka vaihtoi puoluetta parin äänen erolla samaan tahtiin kun äänestysalueiden laskennat päättyivät. Lopulta Kähärä vei voiton 338 äänen saaliilla saaden varavaltuutetuiksi piraattien Paalijärven (315) ja Pasi Lähteenmäen (182 ääntä).

Perinteisistä vahvoista kaupungeistamme harmitusta aiheuttivat Tampere ja Turku. Puolueen suhteellinen kannatus (0,9 %) jopa laski Tampereella verrattuina edellisiin kuntavaaleihin (olkoonkin että ääniä tuli hitusen enemmän). Tampereella puolueella ei ollut vaaliliittoja. Turussa paikallismedia jopa povasi meille paikkaa ennen vaaleja, mutta se ei valitettavasti realisoitunut: piraattien (0,9 %) ja liberaalien vaaliliiton olisi pitänyt saada noin 500 ääntä toteutunutta enemmän.

Kohti maakuntavaaleja

Tämä vaalituloshan tarkoittaa siis sitä, että Piraattipuolue on mukana myös alkuvuodesta 2018 järjestettävissä maakuntavaaleissa. Tein jossain vaiheessa pikaisia arvioita paikkamääristä eduskuntavaalien 2015 tuloksen pohjalta, ja ne olisivat antaneet maakuntavaltuutetun Uudellemaalle. Työ alkaa välittömästi ja näillä tuloksilla Uusimaa ja Keski-Suomi lienevät luonnollisia painopisteitämme. Olettaen siis että maakuntalainsäädäntö menee luonnoksen mukaisena eduskunnan läpi.

Työ läpinäkyvämmän ja osallistavamman päätöksenteon, ympäristöystävällisemmän kaupunkirakenteen ja monimuotoisen palvelutuotannon puolesta on vasta alkanut. Tule siis mukaan rakentamaan tulevaisuutta kanssamme!

Olipa se ilta!

Laajempi avoimuus ratkaisuna vallankäytön keskittymiseen 

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, kirjoitettu yhteistyössä Arto Lampilan kanssa ja julkaistu Keskisuomalaisessa 25.3.2017.

Jari Colliander aprikoi Keskisuomalaisessa 17.3.2017 vallan karkaamista kaupunginvaltuustolta muihin, suljettujen ovien takana toimiviin toimielimiin. Ratkaisuksi hän ehdottaa vallan keskittämistä valtuustolle.

Collianderin perusteena on, että toisin kuin muiden toimielimien, valtuuston toiminta on avointa. Ratkaisun ei tarvitse olla vallan keskittäminen ainoaan avoimeen toimielimeen, vaan avoimuuden laajentaminen lautakuntiin, kaupunginhallitukseen ja viranhaltijoiden tekemään valmitelutyöhön. Näin kuntalaisilla on mahdollisuus seurata päätöksentekoa ja osallistua aiheesta käytävään keskusteluun nykyistä laajemmin.

Olemme Collianderin kanssa samaa mieltä siitä, että virkamiesten valtaa ei saa kasvattaa luottamushenkilöiden kustannuksella. Valtaa on kuitenkin mielummin hajautettava kuin keskitettävä. Otetaan käyttöön osallistava budjetointi ja kuntalaiskysymys, tehdään käyttäjistä palveluiden ja asukkaista alueiden kehittäjiä. Lisäksi vaadimme, että julkisuuslakia pitää noudattaa kaikissa niissä yhtiöissä, joista kaupunki omistaa enemmistön.

Kansalaisten aloiteoikeutta pitää helpottaa, ei vaikeuttaa

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 4.2.2017 otsikolla ”Helpotusta kansalaisten aloiteoikeuteen”

Keskisuomalaisessa 29.1.2017 Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah haukkui kansalaisaloitelakia. Hän pitää lakia epäonnistuneena, koska hänen mukaansa 50 000 nimeä on helppo kerätä sähköisesti ja se johtaa huonosti valmisteltujen aloitteiden läpimenoon.

Keskisuomalaisen kansi 29.1.2017
Keskisuomalaisen kansi 29.1.2017.

Eduskuntaan saakka on kuitenkin tähän mennessä päässyt vasta 15 kansalaisaloitetta. Näistä suurin osa on ollut tarpeeksi hyvin pohjustettuja. Eduskuntakäsittelyssä niitä on silti haukuttu liian keskeneräisiksi. Joidenkin aloitteiden on taas koettu sitovan liikaa eduskunnan käsiä koska aloite on kirjattu valmiin lakitekstin muotoon. Nämä ovat lähinnä tekosyitä, sillä eduskunnalla on mahdollisuus (ja jopa velvollisuus) muokata ja työstää ongelmallista aloitetekstiä. On kohtuutonta vaatia aloitteiden laatijoilta syvällistä lainsäädäntöosaamista etenkin kun aidan toiseltakin puolelta tulee huonosti valmisteltuja lakiesityksiä.

Osallistumisen kirjoa pitäisikin laajentaa. Kansalaisaloitteen lisäksi pitäisi olla käytössä myös kansalaiskysymys: tietyn määrän nimiä keräämällä saisi vastauksen asiasta vastaavalta ministeriltä tai koko hallitukselta.

Kuntalaisaloitteeseen ei onneksi vaadita nykyisellään edes erillistä nimienkeruuta. Tulevaisuuden toimenpiteenä kunnan tasolla kuntalaiskysymyksen voisi osoittaa kunnanjohtajalle, -hallitukselle tai oikealle lautakunnalle. Kunnallisessa päätöksenteossa voidaan jo nyt ja pitäisi ehdottomasti käyttää ohjatusti kyselyjä ja kansalaisraateja sekä kokeilla osallistavaa budjetointia.

Äänestysinto laskee koko ajan ja ihmisten luottamus poliittiseen järjestelmään ja omiin vaikutusmahdollisuuksiin on vähissä. Ovi osallistavampaan päätöksentekoon on raollaan, ja olisikin syytä avata se kokonaan. Innostus yhteiseen päätöksentekoon kasvaa vain tarjoamalla todellisia vaikuttamismahdollisuuksia.

Kirjesalaisuuden murtaminen johtaa väärinkäytöksiin

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, ei julkaistu
Kuva: All Systems Go! — CC-BY-SA Andrew Hart

Oikeusministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä julkaisi 11.10.2016 mietintönsä, jossa esitettiin keinot heikentää kirjesalaisuutta muuttamalla perustuslakia.

On hyvä, että nykyisellään puolilaittomassa tilassa olevaa tiedustelua halutaan saada lainsäädännön ja valvonnan alle. Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä sitä, että meidän täytyy luopua nykyisistä oikeuksistamme salattuun viestintään. Oikeuksien laajentamista perustellaan muotiin tulleella kansallisen turvallisuuden käsitteellä. Muistutan jälleen, että laki tarjoaa jo nyt laajat valtaoikeudet selvittää suunnitteilla olevia terrorismirikoksia myös pakkokeinoja käyttäen.

Työryhmän mietinnön perusteluissa korostuu hyvä periaate valvontatoimenpiteiden rajaamisesta vain tiettyyn suppeaan perusteltuun joukkoon. Käytännössä kuitenkin Internetin rakenne on sellainen, että yhtä kohdetta valvoakseen pitää kaikki liikenne olla teknisesti valvottavissa. Kohdennettu tarkkailu muuttuu massavalvonnaksi pahimmassa tapauksessa vain hakukriteerejä muuttamalla.

Siinä vaiheessa kun järjestelmä on luotu, on liian myöhäistä peruuttaa. Emme voi tuudittautua siihen uskoon, että Suomessa ei koskaan nousisi valtaan sellainen ryhmittymä, joka haluaa käyttää järjestelmää väärin. Hyvänä esimerkkinä toiminee Jussi Halla-ahon EU-komissiolle jättämä kirjallinen kysymys, jossa hän vaatii mm. salakuuntelun kohdentamista käytännössä kaikkiin Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta Unioniin tulleisiin ihmisiin.

Myös yksittäiset virkamiehet ovat alttiita käyttämään väärin olemassaolevia tietokantoja. Jari Aarnion tutkinnassa paljastui, että poliisi on käyttänyt seurantalaitteita myös muihin kuin rikostutkinnallisiin tarkoituksiin. Kiinnostusta tuttujen ja kuuluisuuksien tietoihin on riittänyt niin sotesektorilla kuin poliisissakin.

Haluammeko tarjota mahdollisuuden laajentaa pikkuhiljaa valvontaa isoihin ihmisryhmiin vai pitää kiinni yhdestä länsimaisen demokraattisen yhteiskunnan perusarvoista: oikeudesta yksityisyyteen ja viestinnän suojaan? Kun kirjesalaisuuden poistamisesta tehdään helpompaa, voiko meillä tulevaisuudessa olla enää yritysjohtajaa tai poliitikkoa, jota ei ole kiristetty tiedustelussa selville tulleilla salaisuuksilla? Tai riippumatonta lehdistöä?

Telttakeskusteluja osa 2: ”Mikä on piraattien perustulomalli?”

kirjoittaja

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Tätä kirjoittaessa sitten varmistui, että kovasti uhotusta perustulokokeilusta on tulossa tynkä. Sen sijaan, että kokeilussa olisi mukana eri yhteiskunnallisissa lokeroissa olevia ihmisiä (hoitovapaalla olijat, opiskelijat, sairaat, eläkeläiset, työssäkäyvät, yrittäjät, näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä pomppijat), siihen otetaan mukaan vain 2000 marraskuussa 2016 Kelan työttömyysetuuksilla olevaa 25–58-vuotiasta työtöntä.

Rajaamalla pois osa väkijoukosta on vaikeaa saada todellista dataa muusta kuin siitä, tekevätkö ihmiset innokkaammin työtä jos saavat rahansa vastikkeetta ja ilman TE-palvelujen pompotusta. Lakiesitys ansaitsisi laajemmankin perkaamisen jossain toisessa blogauksessa.

Kelan tutkimusblogista bongasin tämän lauseen:

Kokeilubudjetin pienuus puolestaan asetti rajoitteet otoskoolle.

Tästä vedin ainakin itse johtopäätöksen, ettei kokeilusta todellisuudessa haluttukaan tämän kattavampaa. On vaikeaa kokeilla laajasti rajallisella budjetilla.

Anyways, tulin puhumaan piraattien suhteesta perustuloon ja siitä, miten sitä sivutaan telttakeskusteluissa:

Onko piraateilla omaa perustulomallia?

Piraateilla ei ole omaa, konkreettista mallia, koska meillä ei ole sellaisen suunnitteluun resursseja. Itse viittaan usein vihreiden ehdotukseen, koska se oli pitkään laajimmin mietitty ja parhaiten perusteltu malli. Nythän meillä on myös perustulokokeilun esiselvitys, jossa on pohdittu useampaa eri vaihtoehtoa perustulon suuruudeksi.

Puolueohjelmassamme kerrotaan muutamia lähtökohtia, joiden pohjalta piraattien perustulo syntyisi:

  • Perustulon tulee olla vastikkeeton. Tätä ei pitäisi joutua edes perustelemaan, mutta julkisessa keskustelussa on esitetty myös osallistavaan sosiaaliturvaan liittyviä, vastikkeellisia perustulomalleja (joka on itseristiriitainen termi). Vain täysin vastikkeettomalla mallilla voidaan…
  • purkaa byrokratiaa. Kun päästään eroon monimutkaisista sosiaalietuuksien välisistä ristiriitatilanteista ja palkkatulojen yhteensovituksista, kaikilla on mukavampaa.
  • ”Perustulon rahamäärä tulee määräytymään sen mukaan, millainen taso osoittautuu riittäväksi sitä nostavien toimeentulolle ja parhaiten edistää työmarkkinoiden toimivuutta. – – [L]ähtökohtana [on] nykyinen perustoimeentuloturvan taso. Lapsilisät tulee säilyttää erillisinä.”

On myös pohdittava, maksetaanko perustulo ns. negatiivisen tuloveron avulla vai puhtaana käteen. Maksamisen avuksi on väläytelty reaaliaikaista tulorekisteriä, mihin sisältyy omia tietosuojahaasteitaan.

Perustulon tasoon vaikuttaa myös se, sisällytetäänkö perustuloon asumistuen osuus vai pidetäänkö asumisen tukijärjestelmä nykyisellään. Puolueohjelmassa todetaan ainoastaan, että haluamme yhdistää opintotuen asumislisän ja eläkkeensaajan asumistuen yleisen asumistuen alle jo ennen perustulon käyttöönottoa.

Jos perustulosta halutaan mahdollisimman yksinkertainen, pitäisi asumista tukea kiinteällä summalla. Se luultavasti ajaisi ihmisiä vaikeuksiin alueilla, jossa vuokrat ovat suuret. Asumisen tukiin käytetään valtavasti rahaa, joka valuu käytännössä suoraan vuokranantajien taskuihin. Tukijärjestelmä vaatisi siis isoa remonttia. Toisaalta asumistukien pienentäminen saattaisi laskea vuokria. Kertarysäyksellä tukien poistaminen olisi joka tapauksessa käytännössä mahdotonta.

Sinällään ratkaisut asumisen halventamiseen ovat kuntien käsissä: ne kun voivat kaavoittaa ja rakentaa/rakennuttaa lisää asuntoja alueille, joissa kysyntä on suurta.

Mistä rahat perustuloon? Käytännössä perustulon käyttöönotto nostaa väistämättä jonkin verran palkkatulon verotusta (ks. alla eduskunnan tietopalvelun aikanaan vihreille laskema esimerkki [s. 5]).

Veroasteet eduskunnan tietopalvelun vihreille laskemana

Laajasti käytössä olevaa perustuloa rahoitettaisiin ainakin siirtymävaiheessa mm. työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja eläkerahastojen kautta. Vaikka veroaste nousisi, kyseiset vakuutusmaksut saattaisivat ainakin oman logiikkani mukaan kutistua, koska perustulon verran rahaa siirtyisi ”toiselle momentille” maksettavaksi.

Lainaan vielä perustulokokeilun esiselvitystä (s.204) perustulon määrästä:

Keskeinen ja kenties kaikkein eniten poliittisia intohimoja herättävä kysymys on, miten tulonjako muuttuu, kuka voittaa ja kuka häviää. Laskelmien mukaan 550 euron perustulo ei merkittävästi muuttaisi tulonjakoa. Korkeammalla perustulon tasolla on luonnollisestikin tuloja tasaava vaikutuksensa. Yhtäältä korkeampi veroton perustulo lisää pienituloisten ostovoimaa ja yhtäältä korkeampi marginaaliveroaste pienentää ylimpien tuloluokkien käytettävissä olevia tuloja.

Toivon sydämeni pohjalta, että perustulokokeilu onnistuu! Se on ainut tapa, millä saamme sen myöhemmin laajemminkin käyttöön ja yksinkertaistamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme.