Avoin hallinto

Parempaa joukkoliikennettä etsimässä: linjastomuutoksia ja hintojenkorotuksia

kirjoittaja

Torstaisessa joukkoliikennelautakunnan kokouksessa on käsitelty sitä, miten bussiliikennettä ensi vuonna Jyväskylässä järjestetään. Asialistalla olivat valtakunnallisesti yhteisen lippujärjestelmän lisäksi tulevaisuuden linjasto sekä raha-asiat.

Olen itsekin linjastomuutosten kannalla, mutta valitettavasti selvityksen myötä tarjotut vaihtoehdot ovat varsin konservatiivisia. Kaikista kummallisinta on se, että molemmat ehdotukset tulisivat kasvattamaan kustannuksia niiden vähentämisen sijaan; eikö paremman tarjonnan pitäisi houkutella ihmisiä käyttämään joukkoliikennettä oman auton sijasta ja lisätä näin lipputuloja? Jos itse saisin toivoa, haluaisin nähdä myös reittejä, jotka eivät kulkisi keskustan kautta; moni valitsee auton bussin sijasta joillain väleillä, koska bussilla kulkeminen hidastaisi matkantekoa kymmenillä minuuteilla turhan keskustassa kääntymisen takia (esimerkiksi kulkiessa Keltinmäen ja Kuokkalan välillä).

Oma näkemykseni tulevaisuuden mahdolliseksi runkolinjastoksi.
Esitetyn vaihtoehdon 2 runkolinjasto: linjat 1, 2, 12, 18/18K, 25/25K ja 27. Jätin graafista pois ”Peruslinja +” -kategoriaan kuuluneet linjat.

Linjastosuunnitelmaan voi kuitenkin vielä vaikuttaa. Kaupunki on avannut verkkosivuilleen kyselyn (myös Laukaan ja Muuramen liikennöinnin osalta), jonka kautta itse kukin voi käydä ilmaisemassa näkemyksensä. Aikaa on pari viikkoa 16.9. saakka.

Myös raha-asiat ovat puhuttaneet. Kaupunki tukee tällä hetkellä bussilippuja noin neljällä miljoonalla eurolla. Koska kaupungin kaikki palvelualat joutuvat säästämään, myös tästä summasta leikataan ensi vuonna. Kun seurauksena lippujen hinnat nousevat, ihmiset äänestävät jaloillaan – tai autollaan. Lipputulojen väheneminen taas lisää entisestään paineita linjaston karsimiseen, mikä ruokkii autoistumista. Korotus koskisi ainakin näillä näkymin pelkästään seutulippuja.

Jyväskylässä ulkopuolisen on vaikea selvittää, ovatko linjastoon ja talouteen liittyvät päätökset onnistuneita, koska kaupunki ja Jyväskylän Liikenne eivät tuota tarkkoja tilastotietoja reiteistä liikesalaisuuksiin vedoten. Julkiseksi palveluksi laskettavasta, etenkin verovaroilla tuetusta, joukkoliikenteestä pitäisi olla saatavissa tietoja ja tilastoja avoimessa ja helposti lähestyttävässä muodossa. Näin voidaan varmistaa, että päätökset ovat oikeita ja johtavat parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Joukkoliikennelautakunnan jäsen Antti Poikola blogasi lautakunnan kokouksesta aiemmin ja laajemmin, kiitos hänelle.

Piraatit valtuustosopimuksen ulkopuolella

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus

Jyväskylän kaupunginvaltuuston ryhmät ovat sopimassa keskenään seuraavan valtuustokauden säästötoimenpiteistä (Keskisuomalainen 18.8. ja 24.8.), jättäen valtuuston ulkopuoliset ryhmät kuten Piraattipuolueen neuvottelujen ulkopuolelle. Sopimus on tarkoitus saada valmiiksi ennen vaaleja, joiden jälkeen ”uudet valtuustoryhmät päivittäisivät sen”. Kuinka paljon sopimus jättää todellisuudessa liikkumavaraa ja vaikutusmahdollisuuksia niille, jotka eivät ole sen sisältöön päässeet vaikuttamaan?

Olemme varmasti kaikki samoilla linjoilla: säästöjä on löydyttävä ja velkaantuminen saatava kuriin. Vaadimme kuitenkin, että säästöjen ja investointien pitkäaikaisvaikutus selvitetään ennen niiden toteutusta. Emme ole valmiita karsimaan niistä toiminnoista, jotka johtaisivat tulevaisuudessa entistä huonompaan tilanteeseen, kuten koulutuksesta ja mielenterveyspalveluista. Investoinnit matalan kynnyksen liikunta-, kulttuuri- ja harrastepalveluihin maksavat itsensä takaisin terveysmenojen vähentymisessä. Informaatioteknologiassa, esimerkiksi kunnallisen terveydenhoidon ajanvarauksessa, onnistuneet ja asiallisesti toteutetut investoinnit tuovat säästöjä jo lyhyelläkin aikavälillä.

Vaadimme avoimuutta valtuustosopimusneuvotteluihin. Sopimusteksti tulisi olla kaikkien, sekä kaupunkilaisten että vielä valtuuston ulkopuolella toimivien ryhmien, nähtävänä ja kommentoitavana. Vain siten äänestäjä voi tietää, miten valtuustoryhmät ovat sitoutuneet toimimaan vaalien jälkeen.

Piraattipuolueen kunnallisvaaliehdokkaat
Arto Lampila, kulttuurituottaja, Piraattipuolueen puoluesihteeri
Jyri Hämäläinen, LuK, Keski-Suomen Piraattien puheenjohtaja
Miika Hämynen, HuK
Tuomo Kalliokoski, FM

Salailu ei luo uskoa päättäjiin

kirjoittaja

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 26.8.

Keskisuomalaisessa 18.8. esiteltiin kaupungin salaista säästölistaa, jonka myötä sosiaali- ja terveyspalveluista oltaisiin leikkaamassa kymmentä miljoonaa euroa. Säästöt voivat olla tarpeellisia ja perusteltuja, mutta niiden hoitaminen salassa ei lisää perustelujen uskottavuutta. Päätösten ja niiden valmistelun takana pitää uskaltaa seistä. Onko salailu esimakua kaupunkimme tulevasta linjasta?

Piraattipuolueen yksi kantava teema on hallinnon avoimuus. On totta, ettei kaikkia asioita voi avata julkiseksi, mutta kun kyseessä on jokaista kaupungin asukasta koskettava asia, ei salailusta hyödy kukaan. Olemme Jyväskylässä onnekkaita, kun päätöksentekoelinten esityslistat ja pöytäkirjat ovat helposti saatavilla Internetissä. Haluamme kuitenkin edistää entisestään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ja avata viimeisiä suljettuja ovia. Ei voi olla niin, että keskeneräisistä asioista ei saa olla mitään mieltä. Asukkaiden mielipiteen kuuleminen jo valmistelutyön varhaisissa vaiheissa tukee valmistelutyötä, lisää avoimuutta sekä sitouttaa asukkaita kotikuntansa kehittämiseen.

Arto Lampila, Piraattipuolueen puoluesihteeri
Miika Hämynen
Tuomo Kalliokoski

Kirjoittajat ovat Piraattipuolueen kunnallisvaaliehdokkaita.

Tukka takana, elämä edessä

kirjoittaja

Lukioaine syksyltä 2004.

”Voisiko kaikista kasvaa kullannuppuja?” kysytään rakennusliikkeen mainoksessa. Miksi ei? Mainoksessa tuodaan esille kodikkuus, joka on tärkeä elementti kouluissa lasten hyvinvoinnin kannalta. ”Isoista ihmisistä tulee mukavia työkavereita”, teksti väittää. Samalla sivulla on mielipidekirjoitus, jossa opettaja perää koulupukuja suomalaisiin kouluihin. Puvut kuulemma ”lisäävät koulurauhaa”; kouluväkivalta johtuu vaatteista.

Kuka loppujen lopuksi päättää, mikä nuorille on parasta? Eivät varmastikaan nuoret itse. Jos mielihaluiltaan ailahtelevaiset lapsikullat päästettäisiin yhteiskunnan puikkoihin, järjestelmä olisi pian ojassa heilahdeltuaan ensin hallitsemattoman näköisesti tienreunalta toiselle. Tästä syystä aikuiset joutuvat tekemään päätöksiä nuorten puolesta.

Kuuntelevatko nämä päätöksentekijät sitten tuota nuorempaa väestönosaa? Suurin osa nuorten mielipiteistä jää helposti huomaamatta, ellei sitä esittäneellä henkilöllä ole vahvaa puolestapuhujaa aikuisten keskuudessa. Itse päätöksenteko voi olla nuorten korvaan hyvinkin sekavaa, kuten 15-vuotias Juho Pääkkönen kuvaa lehtikirjoituksessaan: ”Ensi minuuteista lähtien olen koko keskustelusta aivan ulkona – sanavarastoni ei riitä kääntämään puhetta suomeksi.”

Näistä päätöksentekoon liittyvistä ongelmista johtuen aikuiset voisivat päättää pakottaa nuoret miltei mihin tahansa. Hyvänä esimerkkinä ovat koulupuvut, joita Suomessa ei vielä ole, mutta jotka voitaisiin ottaa käyttöön melkein hetken mielijohteesta. Nuoriahan ei tässä asiassa kuunneltaisi – he kun ”eivät ymmärrä omaa parastaan”. Toisaalta tällaisen päätöksen jälkeen nuoret todennäköisesti vain tyytyisivät omaan osaansa. Joitain radikaaleja saattaisi näkyä, mutta pian he palaisivat ruotuun.

Loppujen lopuksi on aivan sama, kuka päätökset tekee, kunhan niitä tehtäessä kuunnellaan nuorten mielipidettä. Myöskään ei tulisi yleistään kaikkien nuorten olevan mummontappajia tai nörttejä, vaan kohdella kaikkia tasapuolisesti. Tällöin kaikista voisi todellakin kasvaa kullannuppuja.