Telttakeskusteluja osa 2: ”Mikä on piraattien perustulomalli?”

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Tätä kirjoittaessa sitten varmistui, että kovasti uhotusta perustulokokeilusta on tulossa tynkä. Sen sijaan, että kokeilussa olisi mukana eri yhteiskunnallisissa lokeroissa olevia ihmisiä (hoitovapaalla olijat, opiskelijat, sairaat, eläkeläiset, työssäkäyvät, yrittäjät, näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä pomppijat), siihen otetaan mukaan vain 2000 marraskuussa 2016 Kelan työttömyysetuuksilla olevaa 25–58-vuotiasta työtöntä.

Rajaamalla pois osa väkijoukosta on vaikeaa saada todellista dataa muusta kuin siitä, tekevätkö ihmiset innokkaammin työtä jos saavat rahansa vastikkeetta ja ilman TE-palvelujen pompotusta. Lakiesitys ansaitsisi laajemmankin perkaamisen jossain toisessa blogauksessa.

Kelan tutkimusblogista bongasin tämän lauseen:

Kokeilubudjetin pienuus puolestaan asetti rajoitteet otoskoolle.

Tästä vedin ainakin itse johtopäätöksen, ettei kokeilusta todellisuudessa haluttukaan tämän kattavampaa. On vaikeaa kokeilla laajasti rajallisella budjetilla.


Anyways, tulin puhumaan piraattien suhteesta perustuloon ja siitä, miten sitä sivutaan telttakeskusteluissa:

Onko piraateilla omaa perustulomallia?

Piraateilla ei ole omaa, konkreettista mallia, koska meillä ei ole sellaisen suunnitteluun resursseja. Itse viittaan usein vihreiden ehdotukseen, koska se oli pitkään laajimmin mietitty ja parhaiten perusteltu malli. Nythän meillä on myös perustulokokeilun esiselvitys, jossa on pohdittu useampaa eri vaihtoehtoa perustulon suuruudeksi.

Puolueohjelmassamme kerrotaan muutamia lähtökohtia, joiden pohjalta piraattien perustulo syntyisi:

  • Perustulon tulee olla vastikkeeton. Tätä ei pitäisi joutua edes perustelemaan, mutta julkisessa keskustelussa on esitetty myös osallistavaan sosiaaliturvaan liittyviä, vastikkeellisia perustulomalleja (joka on itseristiriitainen termi). Vain täysin vastikkeettomalla mallilla voidaan…
  • purkaa byrokratiaa. Kun päästään eroon monimutkaisista sosiaalietuuksien välisistä ristiriitatilanteista ja palkkatulojen yhteensovituksista, kaikilla on mukavampaa.
  • ”Perustulon rahamäärä tulee määräytymään sen mukaan, millainen taso osoittautuu riittäväksi sitä nostavien toimeentulolle ja parhaiten edistää työmarkkinoiden toimivuutta. – – [L]ähtökohtana [on] nykyinen perustoimeentuloturvan taso. Lapsilisät tulee säilyttää erillisinä.”

On myös pohdittava, maksetaanko perustulo ns. negatiivisen tuloveron avulla vai puhtaana käteen. Maksamisen avuksi on väläytelty reaaliaikaista tulorekisteriä, mihin sisältyy omia tietosuojahaasteitaan.

Perustulon tasoon vaikuttaa myös se, sisällytetäänkö perustuloon asumistuen osuus vai pidetäänkö asumisen tukijärjestelmä nykyisellään. Puolueohjelmassa todetaan ainoastaan, että haluamme yhdistää opintotuen asumislisän ja eläkkeensaajan asumistuen yleisen asumistuen alle jo ennen perustulon käyttöönottoa.

Jos perustulosta halutaan mahdollisimman yksinkertainen, pitäisi asumista tukea kiinteällä summalla. Se luultavasti ajaisi ihmisiä vaikeuksiin alueilla, jossa vuokrat ovat suuret. Asumisen tukiin käytetään valtavasti rahaa, joka valuu käytännössä suoraan vuokranantajien taskuihin. Tukijärjestelmä vaatisi siis isoa remonttia. Toisaalta asumistukien pienentäminen saattaisi laskea vuokria. Kertarysäyksellä tukien poistaminen olisi joka tapauksessa käytännössä mahdotonta.

Sinällään ratkaisut asumisen halventamiseen ovat kuntien käsissä: ne kun voivat kaavoittaa ja rakentaa/rakennuttaa lisää asuntoja alueille, joissa kysyntä on suurta.

Mistä rahat perustuloon? Käytännössä perustulon käyttöönotto nostaa väistämättä jonkin verran palkkatulon verotusta (ks. alla eduskunnan tietopalvelun aikanaan vihreille laskema esimerkki [s. 5]).

Veroasteet eduskunnan tietopalvelun vihreille laskemana

Laajasti käytössä olevaa perustuloa rahoitettaisiin ainakin siirtymävaiheessa mm. työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja eläkerahastojen kautta. Vaikka veroaste nousisi, kyseiset vakuutusmaksut saattaisivat ainakin oman logiikkani mukaan kutistua, koska perustulon verran rahaa siirtyisi ”toiselle momentille” maksettavaksi.

Lainaan vielä perustulokokeilun esiselvitystä (s.204) perustulon määrästä:

Keskeinen ja kenties kaikkein eniten poliittisia intohimoja herättävä kysymys on, miten tulonjako muuttuu, kuka voittaa ja kuka häviää. Laskelmien mukaan 550 euron perustulo ei merkittävästi muuttaisi tulonjakoa. Korkeammalla perustulon tasolla on luonnollisestikin tuloja tasaava vaikutuksensa. Yhtäältä korkeampi veroton perustulo lisää pienituloisten ostovoimaa ja yhtäältä korkeampi marginaaliveroaste pienentää ylimpien tuloluokkien käytettävissä olevia tuloja.

Toivon sydämeni pohjalta, että perustulokokeilu onnistuu! Se on ainut tapa, millä saamme sen myöhemmin laajemminkin käyttöön ja yksinkertaistamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Opintotuki – sosiaalietuus vai investointi?

Keskustelu opintotuesta käy kiivaana etenkin nyt, kun opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut selvitysmies Roope Uusitalon teesit opintotuen uudistamiseksi. Koska Uusitalon tehtävänantona oli vähentää opintotukimenoja yhteensä 150 miljoonalla eurolla (vuodessa), ei ollut yllätys, että malli on melko lainapainotteinen.

Positiivista esityksessä oli se, että opintotuen (joka siis koostuu nykyisellään opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta) kokonaismäärää korotettiin; monien mielestä huono puoli on tosin se, että ”ilmaista rahaa” eli opintorahaa kutistettiin samalla kun opintolainan suuruutta nostettiin. Toisten mielestä opiskelu tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen, minkä takia se pitäisikin rahoittaa kuten muutkin investoinnit, eli joko jo olemassa olevalla tai lainarahalla.

Opintotukea uudistettiin radikaalisti laman aikana, jolloin opintorahan osuutta kasvatettiin. Nykylainsäädäntö on peräisin vuodelta 1995, mutta viime vuosina muutoksia on tehty miltei vuosittain. Tästä johtuen lainsäädäntö on epäselvää ja tuet ovat erilaisia riippuen siitä, milloin on opintonsa aloittanut ja millä tasolla opiskelee. Näitä onkin kiva tulkita Kelassa ja oppilaitosten opintotukilautakunnissa, jotka tukea ratkaisevat.

Hyvä kysymys onkin, miksi juuri opintotukea on muutettu näin usein. Pitkäjänteisyys päätöksissä on hakusessa, kun edellisen muutoksen vaikutuksia ei pystytä edes arvioimaan ennen uuden muutoksen voimaantuloa. Opintotuki on kaiken lisäksi sosiaaliturvan kokonaismenoissa kuin pisara valtameressä (ks. alla), joten mikromanageroinnin määrä ei ole ainakaan omasta mielestäni missään suhteessa sen merkittävyyteen kansantaloudelle.

sosiaalimenot
Lähde: Kelan taskutilasto 2015, s. 4

Kumpi opintotuki sitten on, sosiaalietuus vai investointi tulevaisuuteen? Kompromissihakuisessa Suomessa tuki vaikuttaa olevan vähän kumpaakin. Hallituksen esityksessä opintotukea kuvaillaan näin:

Tavoitteena on saada aikaan tasasuhtaisempi yhteiskunnan antama tuki työttömyysturvaa saaville ja opintotuen varassa opiskeleville. – –

Opintotukijärjestelmän tarkoituksena on opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksien parantaminen opiskelun aikana. – – Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteiskunnan järjestämä perusturva opiskelun aiheuttaman tulonmenetyksen aikana on kattava ja kansalaisille selkeä. Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että passiivisuutta edellyttävän [!] työttömyysturvan rinnalla on tarjolla aktiivista toimintaa edellyttävä etuustasoltaan kilpailukykyinen opintotukijärjestelmä.

– –

Opiskelu on kuitenkin aina myös yksilön investointia omaan tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on perusteltua, että osa opintotuesta olisi edelleen omavastuun periaatteelle perustuvaa opintolainaa.

Jos opintotuki nähdään ensisijaisesti sosiaalietuutena, sen suurena epätasa-arvoisuutta aiheuttavana ongelmana on ainakin omasta mielestäni opintorahan ja asumislisän pienuus suhteessa muihin vastaavantyyppisiin etuuksiin. Kun opiskelija lopettaa opinnot, julkisen tuen määrä usein kasvaa, sillä opiskelija siirtyy työttömyysturvan (jonka sudenkuopat ja porsaanreiät ansaitsevat ihan oman kirjoituksensa) ja yleisen asumistuen piiriin. Toimeentulotukeen opiskelija on oikeutettu myös opintotukea saadessaan, mutta senkin määrä voi muuttua kun opintolainaan ei ole enää oikeutta.

Jos opintotuki taas nähdään opiskelijan omana investointina tulevaisuuteen, opiskelujen tuomat lisäkulut tulisi rahoittaa esimerkiksi lainarahalla. Opintolaina on valtion takaamaa ja sen ottamiseen kannustetaan mm. korkojen verovähennysoikeuden ja opintolainavähennyksen tai opintolainahyvityksen kautta. En tosin silti ymmärrä, miksi opiskelijoiden minimitoimeentulon taso pitäisi pitää alhaisempana kuin muiden sosiaaliturvaan kuuluvien henkilöiden. Onko kolikolla toinenkin puoli? Jos opiskelijoiden toimeentulo paranee, vähenevätkö opiskelija-alennukset?

Onko opiskelu ja sen tukeminen myös investointi parempaan yhteiskunnan tulevaisuuteen? Piraatit pitävät opiskelua yhtenä yhteiskunnan peruspilarina. Puolueohjelmassa mainitaan muiden muassa että opiskelun tulee olla maksutonta kaikilla oppiasteilla ja kaikilla pitää olla oikeus käyttää ja jatkokehittää vapaasti julkisesti rahoitettuja oppimateriaaleja. Opintotuen muutokset eivät näihin asioihin vaikuta suoraan, mutta lukukausimaksut ovat jo tulossa EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.

Piraattinäkökulmasta tähän keskusteluun ratkaisun toisi perustulo, joka panisi opiskelijat muiden kanssa samalle viivalle minimitoimeentulon osalta. Perustulomallin myötä opintolainaa voitaisiin edelleen tarjota, joko markkinavetoisesti tai valtion takaamana, niille, jotka sitä tarvitsevat. Sen verovähennyskelpoisuutta tulisi toki tuolloin pohtia uudelleen samaan tapaan kuin asuntolainojen korkovähennysoikeutta on viime aikoina heikennetty.

Asumisen tukiin liittyy yleisesti ottaen ongelmia (noidankehä tuen ja vuokrien korotusten välillä). Mikäli asumista yleensä ottaen tuetaan, puolueohjelmassamme tavoitellaan ainakin nykyisten tukien yhtenäistämistä.

Perhe-etuuksia piraattinäkökulmasta

Tämä kirjoitus on lähinnä ajatusten herättelyä varten. En ota kantaa perhepolitiikkaan itsessään (se olisi aivan oman kirjoituksensa arvoinen), vaan pohdin vain sitä, millä tavalla nykyisiä lapsiperheiden tukimuotoja olisi muunnettavissa piraattinäkökulmaan. Piraattipuolueella ei ole varsinaista perhepoliittista ohjelmaa, joten ehdotukset ovat omiani. Ne kuitenkin pohjautuvat puolueohjelmaan ja ovat johdettavissa siitä. Tässä jutussa ei myöskään ole käyty läpi kaikkia tukia, koska se olisi äärettömän laaja työ.

Lapsiperhe-etuuksien kenttä on laaja ja kohtalaisen sirpaloitunut. Etuuksia myöntävät nykyisellään mm. Kela, työpaikkakassat ja kunnat.

Ennen syntymää

Kunta tarjoaa neuvolapalvelut, mikä on äärettömän tärkeää äidin ja lapsen hyvinvoinnin kannalta. Neuvolassa käyminen on myös pakollista jos haluaa päästä osalliseksi perhe-etuuksista.

Äitiysavustuksen myöntää Kela ja pakkauksen kysyntä tuntuu olevan edelleen kova. Kela ei saa myydä pakkausta eikä lähetä sitä ulkomaille. Pakkauksia näkeekin myynnissä verkkohuutokaupoissa melko maukkaaseen hintaan. Tässä voisi olla kehittämisen paikkaa.

Vanhempainpäivärahat

Näitä etuuksia maksetaan lapsen syntymän ympärillä ja tarkoitus on korvata työntekijän ansionmenetystä perhevapaan ajalta. Myöntäjänä toimii joko Kela tai (myös sairauskassana tunnettu) työpaikkakassa. Näitä määrittää sairausvakuutuslaki, joten niiden rahoituskin tulee sairausvakuutuksen kautta.

Havaitsemiani ongelmia:

  • vain isän isyysraha on sidottu siihen, että isä todella hoitaa lasta perhevapaan aikana (työskentely ei ole sallittua). Äidillä tätä vaatimusta ei ole, vaan äiti voi työskennellä äitiysloman aikana. Isäkin voi työskennellä vanhempainrahakaudella, jos hän pitää sen. Työskentelyajalta äitiys- tai vanhempainraha minimoidaan.
  • Yleisesti ottaen etuuksien nimet ovat jo melko heteronormatiiviset (äitiys- ja isyysraha), mikä aiheuttaa jänniä tilanteita sateenkaariperheissä.
  • Isällä ei ole oikeutta isyysrahaan, jos hän ei asu äidin kanssa. Tämä aiheuttaa ikäviä tilanteita, jos vanhemmat ovat esimerkiksi sopineet yhteishuoltajuudesta.

Ratkaisuja:

  • Otetaan käyttöön ns. vanhempainrahojen 6+6+6-malli, joka yhdenvertaistaa vanhempien tilannetta. Tulevaisuudessa voitaisiin tähdätä korvamerkitsettömään, vapaasti jaettavaan 18 kuukauden ajanjaksoon.
  • Edelliseen liittyen poistetaan erilliset isyys- ja äitiysrahat. Tavoitteenamme on kuitenkin poistaa sukupuolen merkitys lainsäädännöstä.
  • Yhteishuoltajuustilanteissa vaadittaisiin vain asuminen lapsen kanssa jotta oikeus etuuteen syntyisi (ks. alempi teksti erotilanteista).

Minimimääräiset vanhempainpäivärahat korvaantuisivat piraattien kannattamalla perustulolla. Tämän yli menevät osat tulisivat kuten ennenkin sairausvakuutusrahastosta.

Työpaikkakassat voivat tarjota sairausvakuutuslakia parempia etuuksia työssä oleville tai eläköityneille työntekijöilleen. Sairausvakuutuslaki rajaa tämän oikeuden vain työpaikkakassoille, vaikka vakuutuskassalain perusteella kassoja voisi olla muitakin. Koska en tiedä taustoista tarkemmin, pohdin seuraavanlaisia: Onko jokin erityinen syy, että tämä mahdollisuus on annettu vain työpaikan omille kassoille? Miksei työntekijä voi hakea parempia etuja tarjoavaa vakuutustaan vapaavalintaisesta yksityisestä kassasta? Voi toki olla, ettei tämä olisi kovin kannattavaa, koska lobbausta asian puoleen varmasti olisi (isot rahat liikkuvat).

Lastenhoidon tuet

Lastenhoidon tukien rahoituksesta vastaavat kunnat ja ne myöntää Kela. Etuuksia ovat kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustava hoitoraha ja osittainen hoitoraha.

Kotona alle 3-vuotiasta lasta hoitava vanhempi voi nykyisellään saada kotihoidon tukea. Jos käytössä olisi perustulo, ei erillistä kotihoidon tukea tarvittaisi.

Yksityisen hoidon tukea maksetaan yksityisille päivähoidon tuottajille, kun lapsi on päivähoidossa. Tämän lisäksi yksityistä päivähoitoa tuetaan monissa kunnissa (kuten Jyväskylässä) palveluseteleillä. Lisäksi kunnat tuottavat omaa päivähoitotoimintaansa. Pitäisi ehkä pohtia, voisiko näitä yhtenäistää. Pitäisikö kunnallinenkin päivähoito ”ostaa” palvelusetelillä palvelun arvottamiseksi?

Joustavaa tai osittaista hoitorahaa voi saada, jos työskentelee osa-aikaisesti ja hoitaa samalla alle 3-vuotiasta tai peruskoulun aloittanutta lasta. En ole aivan selvillä, mikä näiden tukien alkuperäinen tarkoitus on ollut (Kannustaa ihmisiä työskentelemään edes osa-aikaisesti? Vähentämään työtunteja lapsen hoitamiseksi?), joten en osaa sanoa, mitä niille pitäisi tehdä. Perustulo olisi kuitenkin käytössä, mikä kompensoisi mallista riippuen enemmän tai vähemmän tulonmenetyksiä.

Muita havaintoja

Lapsilisät ovat hieno keksintö. Niiden progressio on hämmentävä (kannustin useamman lapsen tekemiseksi?). Tuen pitäisi nykymaailmassa olla joko samansuuruinen kaikista lapsista tai uusista lapsista saatavan tuen pitäisi laskea lapsimäärän lisääntyessä. Lapsilisän voi nostaa vain yksi vanhempi, jos haluaa kaiken hyödyn progressiosta. Tämä asettaa eronneet parit, joilla on useampi lapsi ja haluavat jakaa heistä saatavaa tukea keskenään, eri asemaan edelleen parisuhteessa olevien kanssa.

Lapsilisät voitaisiin myös integroida perustulojärjestelmään ja kutsua niitä esimerkiksi lapsen perustuloksi. Tällä hetkellä lapsilisää saa 17 vuoteen asti. Olen kuullut tähän perustelun, että siitä lähtien lapsi voi olla oikeutettu opintotukeen. Piraattipuolue kannattaa äänioikeusikärajan laskemista 16 vuoteen. Pitäisikö lapsen myös siirtyä ko. vaiheessa lapsen perustulolta täyteen perustuloon?

Erotilanteissa olisi hyvä entistä enemmän sopia yhteishuoltajuudesta, jolloin lapset vuorottelevat vanhempien luona. Nykyisin lapset eivät vaan voi olla kirjoilla kahdessa osoitteessa yhtäaikaa, mikä vaikuttaa mm. yleisen asumistuen laskentakaavoihin. Lapset huomioidaan vain siihen ruokakuntaan, jossa ovat virallisesti kirjoilla, ja tämän takia molemmilla vanhemmilla ei välttämättä ole varaa niin suureen asuntoon kuin tarvitsisi lasten majoittamiseksi. Tähän epäkohtaan olen huomannut harvan ottavan kantaa, mutta sen korjaaminen toisi varmasti helpotusta monien elämään.

Elatusapua ja -tukea en lähde tässä käymään tarkemmin läpi, koska tarinaa alkaa olla melko paljon enkä ole niistä niin perillä että osaisin niistä paljoa sanoakaan 🙂

Perustulo pelastaa paikallisesti sopijat

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 21.10.2015.

Tällä hetkellä hallitus on valmis tekemään nopeita ja radikaalejakin ratkaisuja kilpailukyvyn parantamisen nimissä. Harmi vaan, että toistaiseksi ehdotukset ovat kovasti miellyttäneet etenkin työnantajapuolta. Palkansaajien hiuksia harmaannutti viimeksi paikallinen sopiminen työpaikoilla. Tämän epäillään antavan etua vain työnantajille, jotka pahimmassa tapauksessa voisivat lähteä polkemaan palkkoja alas vauhdikkaasti.

Isoksi haasteeksi muodostunee nykyinen työttömyysturvalainsäädäntö. Miten toimitaan tilanteessa, jossa paikallisesti sovitun työsuhteen ehdot ovat sellaiset, joilla työntekijä ei voi missään nimessä tulla toimeen? Voiko työnhakija kieltäytyä vastaanottamasta tällaista työtä ilman seuraamuksia? Karenssin ja siitä seuraavan toimeentulotuen leikkauksen kautta jo muutenkin huonosti toimeentuleva pitkäaikaistyötön saattaa tipahtaa entistä syvempään velkakuoppaan.

Työntekijän oikeudet voidaan kuitenkin varmistaa samalla kun annetaan mahdollisuus sopia työsuhteen ehdoista paikallisesti. Ratkaisuna on vastikkeeton perustulo. Perustulon avulla työntekijän ei tarvitse alihinnoitella itseään, kun hän voi kieltäytyä törkeimmistä tarjouksista ilman pelkoa toimeentulon menettämisestä. Vastikkeettomalla perustulolla voidaan myös keventää työttömyysturvan käsittelyyn nykyisellään tarvittavaa byrokratiaa ja hallintoa.

Odotan mielenkiinnolla hallituksen perustulokokeilun yksityiskohtia. Valitettavasti päivä päivältä pelkään yhä enemmän, että toteutettava malli ei helpota byrokratiassa ja toimeentuloloukuissa. Vain vastikkeeton malli antaa voimaa työntekijälle ja säästää hallintokuluissa.

Perustulolla pakkoaktivoinnista itseaktivoitumiseen

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 13.1.2015

Yhteiskunnassamme on käynnissä hidas, mutta sitäkin näkyvämpi muutos. Pitkäaikaista työtä ei ole tarjolla kaikille säännöllisesti, eikä työttömyys Keski-Suomessa ja muissa maakunnissa ei ota hellittääkseen. Viime vuosien ajan ongelmaan on yritetty puuttua perinteisin keinoin: työpaikkoja on pyritty luomaan palkkatuen tai suorien yritystukien kautta. Nämä keinot ovat kuitenkin kääntyneet itseään vastaan, kun palkkatukeen oikeutettu työtön kiilaa työnhaussa muiden edelle.

Keskisuomalainen nosti 11.1.2015 esiin työttömien mahdollisuuden tehdä vapaaehtoistyötä. Monelle pitkään työttömänä olleelle vapaaehtoistoiminta onkin henkireikä muuten yksinäisessä arjessa. Samaan aikaan kunnat pyrkivät eroon omista työttömyyskorvausmaksuistaan ja potkivat pitkäaikaistyöttömiä osallistumaan erilaisiin toimenpiteisiin ja ottamaan vastaan satunnaisia töitä jopa huonoilla työehdoilla karenssien uhalla. Parhaassa tapauksessa työtön saattaa löytää näiden toimien avulla todellisiakin töitä, mutta enimmäkseen kyseessä on lähinnä hetkellistä tilastojen kaunistelua eikä toimenpiteistä ole apua pitkäaikaiseen työllistymiseen. On suorastaan absurdia, että samalla kun toinen viranomainen pohtii, tekeekö joku liikaa töitä ilmaiseksi, toinen patistaa työtöntä aktivoitumaan mitättömin korvauksin.

Oli ihminen sitten työtön, pätkätöissä tai vapaaehtoistyössä, hänellä pitäisi olla yhtäläinen oikeus perustoimeentuloon. Yhtä tärkeää kuin se, että työtön voi osallistua vapaaehtoistyöhön, on se, että hän voi kieltäytyä työnantajan laatimista kohtuuttomista sopimusehdoista ilman pelkoa karensseista ja tukien menettämisistä. Meidän tulee siirtyä pakottamisesta mahdollisuuksien luomiseen. Tämä on yksi niistä syistä, miksi tarvitsemme Suomeen maanlaajuisen perustulokokeilun.