Opiskelijat jälleen kerran kestävyystalkoissa

Eduskunta pudotti tällä viikolla korkeakouluopiskelijoiden opintotuen samalle tasolle toisen asteen opintotuen kanssa. Kun samalla opiskelijat siirrettiin opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin sekä päätettiin 190 miljoonan euron leikkauksista toisen asteen koulutuksen rahoitukseen, oli somekaaos taattu ja perinteiset kuvat levisivät pitkin verkkoa.

https://www.facebook.com/188213008201493/photos/a.188775128145281.1073741828.188213008201493/354302911592501/

Opintotuki – aina vaan liikkeessä

Opintotukilakia siis muutettiin jälleen kerran. Alustava tieto leikkauksista julkaistiin toki jo pitkän aikaa sitten ja muutoksia vastaan osoitettiin mieltä alkuvuodesta. Mikä nyt siis muuttuu ja mihin suuntaan? Kokosin alle pääpointit opintotuen ja yleisen asumistuen muutoksista ja omat kommenttini niihin.

Lakiesitykset tulevat voimaan 1.8.2017, eli ensi lukuvuoden alussa.

Opintoraha kutistuu kolmannella asteella ja opintolainan takausta kasvatetaan entisestään. Opintotuki voidaan nähdä sijoituksena tulevaisuuteen ja tällä on perusteltu sen rahoittamista lainalla tulevaisuuden parempia tuloja vastaan. Kuitenkin korkeasti koulutetusta kansasta hyötyy todennäköisesti myös koko yhteiskunta. Pohdin tätä suhdetta jo aiemmin tänä vuonna. Muistan vuosien takaa Nouse jo!- ja Opintotuki indeksiin -kampanjat, joiden saavutukset voimme nyt lopullisesti kuopata…

Suurempaa opintolainaa jatkossa nostavan kannattaa huomata, että opintolainavähennyksessä ja -hyvityksessä huomioidaan jatkossakin vain nykylain mukainen 400 e/kk lainaosuus.

Korkeakouluopiskelijoiden opintotukikuukaudet vähenevät entisestään. Opiskelijan harteille on jo nykyisin lyöty melkoiset odotukset opiskelu- ja valmistumistahdista, eikä tämä muutos ainakaan pienennä stressiä.

Tukikuukausien rajaaminen on muutenkin melko kyseenalainen temppu, koska nykyisin moni päätyy melko varmasti opiskelemaan usean tutkinnon elämänsä aikana. Kuukausien päätyttyä opinnot rahoitetaan toimeentulotuella (jonka ei kuitenkaan olisi tarkoitus olla pitkäkestoinen tukimuoto) tai omalla työllä (tai työttömyysturvalla tai aikuiskoulutustuella tai… lista on pitkä ja epämääräinen).

Toisella asteella tukikuukausia ei edelleenkään ole rajattu.

Opintolainan valtiontakaus voidaan myöntää suoraan myös maksuhäiriöisille. Tämä kuulostaa huonolta ajatukselta. Pankki voi toki vielä päättää erikseen, myöntääkö se lainan. Lainaan tähän väliin Kelan tutkimusblogausta:

Saamamme tulokset olivat selviä: ylivelkaantuneisuus ennusti vahvasti kroonisten sairauksien alkamista ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä.

Tulorajat sidotaan indeksiin. Onko opiskelijan siis tarkoitus rahoittaa entistä enemmän opintojaan työnteolla? I’m getting mixed signals here. Olisi kiva, jos opiskelijan sosiaaliturva olisi tarpeeksi suuri, että se sallisi täysipäiväisen opiskelun.

Jos vuosituloraja ylittyy, takaisinperittävän summan korotusta pienennetään 15 %:sta 7,5 %:iin. Mainittakoon vielä tässä, että opintotuki on tietääkseni ainut sosiaalietuus, joka peritään tietyssä tilanteessa korotettuna takaisin.

Vanhempien tulojen vaikutus poistuu itsenäisesti asuvilta 18–19-vuotiailta toisen asteen opiskelijoilta. Hyvä muutos. Vanhempien tulojen ei tulisi lähtökohtaisesti vaikuttaa täysi-ikäisten sosiaalietuuksiin, jos kerran elatusvelvollisuus päättyy 18 vuoteen. (Yksinkertaistan jonkin verran.)

Opiskelijat siirretään yleisen asumistuen piiriin. Tämä poistaa asumisen tuen arviolta noin 50 000 opiskelijalta, esimerkiksi puolison työskentelyn takia. Muutos on sisänsä oikeudenmukainen, koska nykyisellään asumislisä on toiminut käytännössä ”opintorahan lisäosana” näille henkilöille. Sen sijaan yksin asuvien on ollut usein käytännössä pakko nostaa opintolainaa asumiskulujen kattamiseksi.

Noin 120 000 opiskelijaa hyötyy muutoksesta, koska heillä asumisen tuki nousee tai pysyy vähintäänkin samansuuruisena. Yleisessä asumistuessa kun voidaan ottaa huomioon suuremmat asumismenot kuin opintotuen asumislisässä.

Avoparien täytyy jatkossa siis entistä enemmän vastata toistensa elatuksesta ja yhteisistä asumismenoista. Tätä olisi ollut ehkä hyvä kompensoida nostamalla opintorahan määrää, mutta nyt taidettiin mennä toiseen suuntaan kustannusneutraliteetin nimissä…

Positiivista on toki se, että kerrankin tukimuotoja yhdistetään, mikä toivon mukaan kerrankin ihan oikeasti jopa saattaa vähentää byrokratiaa! Tällä kertaa hallitus ei perunut esitystään, ja viimevuotinen veikkaukseni opintotukileikkauksesta toteutui.

Nuorissa tulevaisuus?

Vuosien mittaan minua on mietityttänyt koko ajan vain enemmän se, kokevatko nuoret olevansa osallisia suomalaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Ikuinen puhe leikkauksista ja kestävyysvajeesta, aina vain useammin nuoria koskevat negatiiviset muutokset etuuslainsäädäntöön, paineet valmistua pikaisesti ja huono työllisyystilanne johtavat siihen, että moni nuori luovuttaa jo ennen kuin pääsee liikkeelle. Ei tarvitse katsoa kuin allaolevaa taulukkoa tämän nähdäkseen:

Hyvinvointia haastavien tekijöiden esiintyvyys vuonna 1987 syntyneiden ikäluokassa (tilanne v. 2012). Lähde: Suomi nuorten kasvuympäristönä – 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista, s.13

Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Olisi jo aika päästää irti pitkään kestäneestä leikkauspuheesta ja kilpailukykysopimuksista ja tähdätä kohti uusia utopioita todellisten rakenteellisten uudistusten avulla.

Sosiaaliturvajärjestelmämme pitäisi rakentaa kokonaan uudestaan selkeän perustulomallin päälle, joka loisi todellista turvaa pelkän kasvottoman byrokratian sijaan ja kannustaisi lisäansioiden hankkimiseen. Perustulo ei ole varma lääke mielenterveysongelmiin – mutta se voi ennaltaehkäistä ainakin osaa niistä.

Telttakeskusteluja osa 2: ”Mikä on piraattien perustulomalli?”

Tässä kirjoitussarjassa pohdin laajemmin keskusteluja, joita pääsen käymään kadulla piraattiteltalla (tai vaikka ilmankin sitä). Löydät halutessasi kaikki kirjoitukset telttakeskusteluja-avainsanan alta.

Tätä kirjoittaessa sitten varmistui, että kovasti uhotusta perustulokokeilusta on tulossa tynkä. Sen sijaan, että kokeilussa olisi mukana eri yhteiskunnallisissa lokeroissa olevia ihmisiä (hoitovapaalla olijat, opiskelijat, sairaat, eläkeläiset, työssäkäyvät, yrittäjät, näiden kaikkien vaihtoehtojen välillä pomppijat), siihen otetaan mukaan vain 2000 marraskuussa 2016 Kelan työttömyysetuuksilla olevaa 25–58-vuotiasta työtöntä.

Rajaamalla pois osa väkijoukosta on vaikeaa saada todellista dataa muusta kuin siitä, tekevätkö ihmiset innokkaammin työtä jos saavat rahansa vastikkeetta ja ilman TE-palvelujen pompotusta. Lakiesitys ansaitsisi laajemmankin perkaamisen jossain toisessa blogauksessa.

Kelan tutkimusblogista bongasin tämän lauseen:

Kokeilubudjetin pienuus puolestaan asetti rajoitteet otoskoolle.

Tästä vedin ainakin itse johtopäätöksen, ettei kokeilusta todellisuudessa haluttukaan tämän kattavampaa. On vaikeaa kokeilla laajasti rajallisella budjetilla.


Anyways, tulin puhumaan piraattien suhteesta perustuloon ja siitä, miten sitä sivutaan telttakeskusteluissa:

Onko piraateilla omaa perustulomallia?

Piraateilla ei ole omaa, konkreettista mallia, koska meillä ei ole sellaisen suunnitteluun resursseja. Itse viittaan usein vihreiden ehdotukseen, koska se oli pitkään laajimmin mietitty ja parhaiten perusteltu malli. Nythän meillä on myös perustulokokeilun esiselvitys, jossa on pohdittu useampaa eri vaihtoehtoa perustulon suuruudeksi.

Puolueohjelmassamme kerrotaan muutamia lähtökohtia, joiden pohjalta piraattien perustulo syntyisi:

  • Perustulon tulee olla vastikkeeton. Tätä ei pitäisi joutua edes perustelemaan, mutta julkisessa keskustelussa on esitetty myös osallistavaan sosiaaliturvaan liittyviä, vastikkeellisia perustulomalleja (joka on itseristiriitainen termi). Vain täysin vastikkeettomalla mallilla voidaan…
  • purkaa byrokratiaa. Kun päästään eroon monimutkaisista sosiaalietuuksien välisistä ristiriitatilanteista ja palkkatulojen yhteensovituksista, kaikilla on mukavampaa.
  • ”Perustulon rahamäärä tulee määräytymään sen mukaan, millainen taso osoittautuu riittäväksi sitä nostavien toimeentulolle ja parhaiten edistää työmarkkinoiden toimivuutta. – – [L]ähtökohtana [on] nykyinen perustoimeentuloturvan taso. Lapsilisät tulee säilyttää erillisinä.”

On myös pohdittava, maksetaanko perustulo ns. negatiivisen tuloveron avulla vai puhtaana käteen. Maksamisen avuksi on väläytelty reaaliaikaista tulorekisteriä, mihin sisältyy omia tietosuojahaasteitaan.

Perustulon tasoon vaikuttaa myös se, sisällytetäänkö perustuloon asumistuen osuus vai pidetäänkö asumisen tukijärjestelmä nykyisellään. Puolueohjelmassa todetaan ainoastaan, että haluamme yhdistää opintotuen asumislisän ja eläkkeensaajan asumistuen yleisen asumistuen alle jo ennen perustulon käyttöönottoa.

Jos perustulosta halutaan mahdollisimman yksinkertainen, pitäisi asumista tukea kiinteällä summalla. Se luultavasti ajaisi ihmisiä vaikeuksiin alueilla, jossa vuokrat ovat suuret. Asumisen tukiin käytetään valtavasti rahaa, joka valuu käytännössä suoraan vuokranantajien taskuihin. Tukijärjestelmä vaatisi siis isoa remonttia. Toisaalta asumistukien pienentäminen saattaisi laskea vuokria. Kertarysäyksellä tukien poistaminen olisi joka tapauksessa käytännössä mahdotonta.

Sinällään ratkaisut asumisen halventamiseen ovat kuntien käsissä: ne kun voivat kaavoittaa ja rakentaa/rakennuttaa lisää asuntoja alueille, joissa kysyntä on suurta.

Mistä rahat perustuloon? Käytännössä perustulon käyttöönotto nostaa väistämättä jonkin verran palkkatulon verotusta (ks. alla eduskunnan tietopalvelun aikanaan vihreille laskema esimerkki [s. 5]).

Veroasteet eduskunnan tietopalvelun vihreille laskemana

Laajasti käytössä olevaa perustuloa rahoitettaisiin ainakin siirtymävaiheessa mm. työttömyysvakuutus-, sairausvakuutus- ja eläkerahastojen kautta. Vaikka veroaste nousisi, kyseiset vakuutusmaksut saattaisivat ainakin oman logiikkani mukaan kutistua, koska perustulon verran rahaa siirtyisi ”toiselle momentille” maksettavaksi.

Lainaan vielä perustulokokeilun esiselvitystä (s.204) perustulon määrästä:

Keskeinen ja kenties kaikkein eniten poliittisia intohimoja herättävä kysymys on, miten tulonjako muuttuu, kuka voittaa ja kuka häviää. Laskelmien mukaan 550 euron perustulo ei merkittävästi muuttaisi tulonjakoa. Korkeammalla perustulon tasolla on luonnollisestikin tuloja tasaava vaikutuksensa. Yhtäältä korkeampi veroton perustulo lisää pienituloisten ostovoimaa ja yhtäältä korkeampi marginaaliveroaste pienentää ylimpien tuloluokkien käytettävissä olevia tuloja.

Toivon sydämeni pohjalta, että perustulokokeilu onnistuu! Se on ainut tapa, millä saamme sen myöhemmin laajemminkin käyttöön ja yksinkertaistamaan sosiaaliturvajärjestelmäämme.

Lakkautetaan Kelan maksama peruspäiväraha

Kuva: Myös järjestöjen talossa Kalevankadulla varmasti pohdiskellaan ansiopäivärahan lyhennystä. Alkuperäinen kuva CC-BY-SA Tiia Monto.

Blogisarjassa ”Miika pohdiskelee sosiaaliturvan koukeroita” keskitytään tällä kertaa työttömyysturvaan. Hallitus lyhentää ansiopäivärahan kestoa 100 päivällä, mutta voitaisiinko yksi tukimuoto kokonaan lopettaa ja säästää sillä hallintokuluja?

Hallitus esittää ansiopäivärahan keston lyhentämistä sadalla päivällä. Hallituksen esityksessä on arvioitu, että uudistus lisäisi työllisyyttä 9000 henkilötyövuodella. Uskoisin, että jonkin verran työttömiä näin saadaan patistettua nopeammin töihin, mutta epäilen, että kokonaismäärä jää pienemmäksi. Ajattelin tutkia tarkemmin, mihin luvut pohjautuvat.

Laskelma pohjautuu valtionvarainministeriön muistioon (docx, jonka linkki on HE:ssä syystä tai toisesta väärin). Muistion alkurivit vahvistavat mielikuvaani työllisyysvaikutuksista:

Arviot ovat epävarmoja ja suuntaa-antavia.

Enimmäiskeston lyhennys itse asiassa vaikuttaa vain 7500 htv ja pohjaa Tatsiramoksen ja van Oursin tutkimukseen (julkaistu 2014, mutta ilmeisesti sama teksti kuin alkuperäinen paperi vuodelta 2012). He käytännössä referoivat aiempaa tutkimusta, joista pari esimerkkiä alla.

  • New Jerseyssä 1996 työttömyysturvan kestoa pidennettiin hetkellisesti 13 viikolla, mikä pidensi työttömyysjaksoja keskimäärin viikolla.
  • Sloveniassa maksuajan pituus puolitettiin vuonna 1998. Siirtyminen kahdestatoista kuuteen kuukauteen lyhensi 30-vuotiaiden hyväkuntoisten miesten työttömyysjaksojen pituutta 1,1 kuukaudella, vastaavanikäisten naisten taas 3,5 kuukaudella.
  • Vuonna 1989 Itävallassa työttömyysturvan maksuajan pidentäminen 30 viikosta 39:ään pidensi työttömyyksien kestoja 0,4 viikolla. Samoin 30 viikosta 52 viikkoon siirtyminen pidensi työttömyysjaksoja 2,3 viikolla.

Tutkimustulokset on tiivistetty VM:n muistion liitteessä 2. Itseäni mietityttää kovin se, että kaikki aineistot ovat vuosilta 1981-2001 ja ulkomailta. Nähtäväksi jää, missä määrin ne pätevät Suomen nykyolosuhteissa.

Loput henkilötyövuodet tulevat korotusosien alentamisesta ja poistamisesta (600 htv) ja omavastuuajan pidennyksestä (950 htv). Näihin käytetyt laskukaavat on kirjattu raporttiin. Itselleni jäi tosin epäselväksi, voiko samoja kaavoja käyttää molemmissa, kuitenkin melko erilaisissa, tilanteissa. Raportti itsekään ei ole aivan varma tästä:

Omavastuuajan pidennyksen työllisyysvaikutuksen laskeminen on haastavaa, koska suoraan omavastuuaikaan liittyvää tutkimuskirjallisuutta ei ole riittävästi.

Raportissa mainitaan myös, että alun perin omavastuun pidentämisen oli ennustettu lisäävän työllisyyttä 2000 htv, mutta ennustetta oli myöhemmin alennettu 950 htv:een.

Niin, mites se peruspäivärahasta luopuminen?

Se luultavasti säästäisi jonkin verran hallintomenoja ja lyhentäisi hakemusten käsittelyaikoja. Niistähän aina vaalipuheissa halutaan leikata, eikös vaan?

Kela maksaa nykyisellään peruspäivärahaa 500 päivän ajan (HE:n mentyä läpi jatkossa siis 400 päivän) niille työttömille, jotka eivät kuulu työttömyyskassaan, mutta täyttävät kuitenkin työssäoloehdon. Kela maksaa lisäksi työmarkkinatukea viimesijaisena työttömyysetuutena.

Peruspäiväraha ja työmarkkinatuki ovat yhtä suuret, mutta työmarkkinatukeen vaikuttavat ns. tarveharkinnan tulot (esim. pääomatulot) tai vanhempien tulot, jos asuu vanhempien luona. Jos työmarkkinatuen hakijalla ei ole ammattitutkintoa, tukea ei välttämättä saa saman tien johtuen odotusajasta. Odotusajan kestoa lyhentää mm. työssäoloehtoon luettava työskentely. (Odotusaikaan taas liittyy omia sudenkuoppiaan, mitkä ansaitsisivat kyllä oman blogauksensa.)

Kela tarvitsee työttömyysturvaa myöntääkseen lausunnon TE-palveluilta. Lausunto on kirjoitettu peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea varten. Tämä on jännittävää arpapeliä, koska vasta Kela tutkii työssäoloehdon täyttymisen. On tilanteita, joissa lausunto tulee väärää etuuden muotoa varten, ja Kela joutuu pyytämään oikeanlaista lausuntoa (soittamalla, sähköisesti, kirjeellä) ainakin kertaalleen.

Käytännössä moni kassaan kuulumaton työtön kyseenalaistaa, mitä hyötyä työssäoloehdon selvittämisestä on, koska sillä ei kuitenkaan ole vaikutusta etuuden määrään. Viitisen vuotta sitten, jolloin puolison tulot vielä vaikuttivat työmarkkinatuen määrään, etuuksien välillä oli suuriakin eroja, mutta nykypäivänä se jää usein vain turhan paperinpyörittelyn tasolle.

Työssäoloehtoselvityksistä luopumalla säästettäisiin reilusti aikaa ja vaivaa, kun monien ei tarvitsisi hakemukseen välttämättä lähettää liitteen liitettä. TE-palveluissakaan ei tarvitsisi arpoa, kumpaa etuutta Kela nyt pääsee myöntämään, kun lausunnot voisi antaa aina suoraan työmarkkinatukea varten.

Hallintomenoja voitaisiin säästää myös luopumalla työmarkkinatuesta, mutta se lisäisi maksettavien etuuksien määrää, mikä lienee nykyisellään vaikeaa hyväksyä.

Vaihtoehtona peruspäivärahasta luopumiselle olen vielä enemmän erään nimekkään työryhmän pohjustaman yhdenvertaisemman ratkaisun kannalla: kaikki työttömät, jotka täyttävät työssäoloehdon, saisivat ansioon sidottua päivärahaa. Kaikki työntekijät maksavat nimittäin työttömyysvakuutusmaksuja, jotka valuvat työttömyysvakuutusrahastoon. Rahastosta katetaan ansiopäivärahojen ansio-osaa, josta hyötyvät kuitenkin vain kassoihin kuuluvat työttömät. Lisäksi siitä rahoitetaan osa peruspäivärahasta.

Tämä ehdotus ei kuitenkaan ole poliittisesti niin helppo ratkaisu, sillä työttömyyskassojen jäsenyys on ollut suurena kannustimena liittyä myös ammattiliittoihin. AY-liike luonnollisesti pelkää tämän valtin menettämistä. Olkoonkin, että esim. YTK on rikkonut jo aikaa sitten kassojen ja liittojen välistä suhdetta.

Lainaan Hiilamon ja kumppanien raportin kakkossivulta oleelliset ongelmat, joihin uudistus toisi ratkaisua:

Kuvakaappaus 2016-07-02 09:11:03

Tai sitten voitaisiin ihan vaan ottaa käyttöön se perustulo. Sen avulla pääsisimme varmuudella eroon peruspäiväraha–työmarkkinatuki-köydenvedosta.

Varhaiskasvatuslain uudistus ei vähentänyt byrokratiaa

Kuva: Nisulan päiväkoti, CC-BY-SA Tiia Monto.

Oikeus subjektiiviseen kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen poistuu 1.8.2016. Käyn tässä blogauksessa läpi omia huomioitani siitä, miten uudistus vaikuttaa hallinnon tasolla (etenkin Kelan näkökulmasta). Ikävämpää on se, että joissain perheissä joudutaan nyt miettimään, kannattaako isän käyttää kaikkia perhevapaitaan.

Kuluvan vuoden alussa eduskunta hyväksyi lakimuutokset, joiden myötä lasten varhaiskasvatusoikeus rajattiin 20 tuntiin viikossa 1.8.2016 alkaen. Niillä lapsilla, joiden vanhemmat työskentelevät, opiskelevat tai toimivat yrittäjinä, on edelleen oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon. Tavoitteena oli säästää kuntien kustannuksia, kun varhaiskasvatuksen menot pienenevät.

Eduskunta kuitenkin teki linjauksen asiasta, johon sillä ei todellisuudessa ollut varsinaista päätäntävaltaa. Vastuu varhaiskasvatuksen järjestämisestä kun on kunnilla. Monet kunnat haistattivat pitkät (edellisen ja nykyisen) hallituksen rakenneuudistuksille ja päättivät jatkaa kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamista lapsilleen riippumatta siitä, ovatko vanhemmat töissä vai eivät.

Mikä on sitten vaikutus yksityisen hoidon tukeen? Kela myöntää tämän kuntarahoitteisen etuuden yksityisessä varhaiskasvatuksessa olevista lapsista ja tekee itsenäisesti päätökset tuen määrästä. Kelaa ei sido kunnan yleinen päätös kokopäiväisen varhaiskasvatuksen tarjoamisesta, joten perheissä, joissa vanhempi on kotona, yksityisen hoidon tuen taso on aina matalampi.

Onneksi kuitenkin yksi mahdollisuus kunnilla on: vanhemmat voivat vedota varhaiskasvatuslain 11 a §:n 4 momenttiin.

Lapselle on kuitenkin järjestettävä varhaiskasvatusta kokopäiväisesti, jos se on tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se on muutoin lapsen edun mukaista.

Suomen paperiteollisuus kiittää sitä, että oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen on monen kunnan mielestä lapsen edun mukaista. Kuntien tulee siis antaa jokaisesta yksityisen hoidon tuen piirissä olevasta lapsesta erillinen lausunto, että hänen etunsa mukaista on olla kokopäiväisesti päivähoidossa. Tämä lausunto sitten kiikutetaan hakemuksen liitteeksi Kelaan, joka huomioi sen yksityisen hoidon tuen päätöksessään.

Hallituksen esityksen esitöissä on ilmiselvästi lähdetty siitä olettamasta, että kunnat eivät jatka kokoaikaisen päivähoidon tarjoamista, joten tällaista byrokratiasekasotkua ei ole edes ajateltu. HE:ssä mainitaan, että lausuntojen kirjoittamisen ”arvioidaan nostavan kuntien kustannuksia noin 16 700 euroa”. Olettamus tosin oli, että asia koskisi vain noin 180:ä lasta.

Kelan kustannusvaikutusten osalta esitys on ”jonkin verran” epävarma:

Kansaneläkelaitoksen hallinnolliset kustannukset kasvaisivat jonkin verran ratkaisutyön laajuuden muuttuessa aikaisempaan yksityisen hoidon tuen ratkaisemiseen verrattuna. Myös asiakkaiden lisääntynyt neuvonta yksityisen hoidon tuen hakemistilanteissa, esimerkiksi varhaiskasvatusoikeuden laajuuden osalta, lisäisi jonkin verran Kansaneläkelaitoksen hallinnollisia kustannuksia.

Nykyisessä silpputöiden värittämässä maailmassa eduskunta sentään hoksasi, ettei tukia kannata joutua tarkistamaan joka välissä. Oikeus laajempaan varhaiskasvatukseen ja korkeampaan yksityisen hoidon tukeen säilyy kahden kuukauden ajan töiden päätyttyä. Kuitenkin, jos vanhempi jää kotiin hoitamaan jotain perheen lapsista, tämä oikeus lakkaa heti.

Josta pääsemme seuraavanlaiseen esimerkkitapaukseen: Perheessä on kaksi lasta yksityisessä päivähoidossa yksityisen hoidon tuella, ja isä jää isyyslomalle hoitamaan nuorempaa, alle 2-vuotiasta lasta. Tuolloin vanhemmalla lapsella ei ole oikeutta kokopäiväiseen hoitoon ja yksityisen hoidon tuki tarkistetaan pienemmäksi isyysloman ajalle (oli sen kesto sitten 1 tai 54 päivää).

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei rajoita varhaiskasvatusoikeutta, kunnalta pitää pyytää viimeistään tuolloin lausunto oikeudesta laajempaan varhaiskasvatukseen lapsen edun mukaisesti. Sen lisäksi, että kuntaa ja Kelaa työllistetään, työllistetään myös päivähoitopaikkaa, joka joutuu tarkkailemaan yksityisen hoidon tuen määrässä tapahtuvia muutoksia, ja laskuttamaan perhettä niiden mukaisesti.

Jos perhe asuu kunnassa, joka ei ole linjannut oikeudesta laajempaan varhaiskasvatusoikeuteen, isä saattaa kyseenalaistaa, kannattaako isyyslomaa yleensä ottaen pitää, kun vanhemman lapsen yksityisen hoidon tuki laskee!

vanhempainpäivärahaa saaneet isät

Kun lakia on käsitelty, eniten kiinnitettiin huomiota lapsen etuun (mikä oli toki hyvä asia), mutta tätä vaaraa ei ole huomannut kukaan. Esityksen tasa-arvovaikutuksissakin on pureuduttu lähinnä pitkään kotona perhevapaita pitävien äitien työllistymiseen. Isät pitävät yhä enemmän isyyslomia, ja olisi sääli, että tämä trendi taittuisi tämän takia.

Yksi lakiuudistus lisää, joka tuntuu vähän pikkulasten puuhastelulta.

Opintotuki – sosiaalietuus vai investointi?

Keskustelu opintotuesta käy kiivaana etenkin nyt, kun opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut selvitysmies Roope Uusitalon teesit opintotuen uudistamiseksi. Koska Uusitalon tehtävänantona oli vähentää opintotukimenoja yhteensä 150 miljoonalla eurolla (vuodessa), ei ollut yllätys, että malli on melko lainapainotteinen.

Positiivista esityksessä oli se, että opintotuen (joka siis koostuu nykyisellään opintorahasta, asumislisästä ja opintolainasta) kokonaismäärää korotettiin; monien mielestä huono puoli on tosin se, että ”ilmaista rahaa” eli opintorahaa kutistettiin samalla kun opintolainan suuruutta nostettiin. Toisten mielestä opiskelu tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen, minkä takia se pitäisikin rahoittaa kuten muutkin investoinnit, eli joko jo olemassa olevalla tai lainarahalla.

Opintotukea uudistettiin radikaalisti laman aikana, jolloin opintorahan osuutta kasvatettiin. Nykylainsäädäntö on peräisin vuodelta 1995, mutta viime vuosina muutoksia on tehty miltei vuosittain. Tästä johtuen lainsäädäntö on epäselvää ja tuet ovat erilaisia riippuen siitä, milloin on opintonsa aloittanut ja millä tasolla opiskelee. Näitä onkin kiva tulkita Kelassa ja oppilaitosten opintotukilautakunnissa, jotka tukea ratkaisevat.

Hyvä kysymys onkin, miksi juuri opintotukea on muutettu näin usein. Pitkäjänteisyys päätöksissä on hakusessa, kun edellisen muutoksen vaikutuksia ei pystytä edes arvioimaan ennen uuden muutoksen voimaantuloa. Opintotuki on kaiken lisäksi sosiaaliturvan kokonaismenoissa kuin pisara valtameressä (ks. alla), joten mikromanageroinnin määrä ei ole ainakaan omasta mielestäni missään suhteessa sen merkittävyyteen kansantaloudelle.

sosiaalimenot
Lähde: Kelan taskutilasto 2015, s. 4

Kumpi opintotuki sitten on, sosiaalietuus vai investointi tulevaisuuteen? Kompromissihakuisessa Suomessa tuki vaikuttaa olevan vähän kumpaakin. Hallituksen esityksessä opintotukea kuvaillaan näin:

Tavoitteena on saada aikaan tasasuhtaisempi yhteiskunnan antama tuki työttömyysturvaa saaville ja opintotuen varassa opiskeleville. – –

Opintotukijärjestelmän tarkoituksena on opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksien parantaminen opiskelun aikana. – – Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteiskunnan järjestämä perusturva opiskelun aiheuttaman tulonmenetyksen aikana on kattava ja kansalaisille selkeä. Sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että passiivisuutta edellyttävän [!] työttömyysturvan rinnalla on tarjolla aktiivista toimintaa edellyttävä etuustasoltaan kilpailukykyinen opintotukijärjestelmä.

– –

Opiskelu on kuitenkin aina myös yksilön investointia omaan tulevaisuuteen. Tämän vuoksi on perusteltua, että osa opintotuesta olisi edelleen omavastuun periaatteelle perustuvaa opintolainaa.

Jos opintotuki nähdään ensisijaisesti sosiaalietuutena, sen suurena epätasa-arvoisuutta aiheuttavana ongelmana on ainakin omasta mielestäni opintorahan ja asumislisän pienuus suhteessa muihin vastaavantyyppisiin etuuksiin. Kun opiskelija lopettaa opinnot, julkisen tuen määrä usein kasvaa, sillä opiskelija siirtyy työttömyysturvan (jonka sudenkuopat ja porsaanreiät ansaitsevat ihan oman kirjoituksensa) ja yleisen asumistuen piiriin. Toimeentulotukeen opiskelija on oikeutettu myös opintotukea saadessaan, mutta senkin määrä voi muuttua kun opintolainaan ei ole enää oikeutta.

Jos opintotuki taas nähdään opiskelijan omana investointina tulevaisuuteen, opiskelujen tuomat lisäkulut tulisi rahoittaa esimerkiksi lainarahalla. Opintolaina on valtion takaamaa ja sen ottamiseen kannustetaan mm. korkojen verovähennysoikeuden ja opintolainavähennyksen tai opintolainahyvityksen kautta. En tosin silti ymmärrä, miksi opiskelijoiden minimitoimeentulon taso pitäisi pitää alhaisempana kuin muiden sosiaaliturvaan kuuluvien henkilöiden. Onko kolikolla toinenkin puoli? Jos opiskelijoiden toimeentulo paranee, vähenevätkö opiskelija-alennukset?

Onko opiskelu ja sen tukeminen myös investointi parempaan yhteiskunnan tulevaisuuteen? Piraatit pitävät opiskelua yhtenä yhteiskunnan peruspilarina. Puolueohjelmassa mainitaan muiden muassa että opiskelun tulee olla maksutonta kaikilla oppiasteilla ja kaikilla pitää olla oikeus käyttää ja jatkokehittää vapaasti julkisesti rahoitettuja oppimateriaaleja. Opintotuen muutokset eivät näihin asioihin vaikuta suoraan, mutta lukukausimaksut ovat jo tulossa EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.

Piraattinäkökulmasta tähän keskusteluun ratkaisun toisi perustulo, joka panisi opiskelijat muiden kanssa samalle viivalle minimitoimeentulon osalta. Perustulomallin myötä opintolainaa voitaisiin edelleen tarjota, joko markkinavetoisesti tai valtion takaamana, niille, jotka sitä tarvitsevat. Sen verovähennyskelpoisuutta tulisi toki tuolloin pohtia uudelleen samaan tapaan kuin asuntolainojen korkovähennysoikeutta on viime aikoina heikennetty.

Asumisen tukiin liittyy yleisesti ottaen ongelmia (noidankehä tuen ja vuokrien korotusten välillä). Mikäli asumista yleensä ottaen tuetaan, puolueohjelmassamme tavoitellaan ainakin nykyisten tukien yhtenäistämistä.