Kuukausi: marraskuu 2008

Tänään heräsin jo seitsemältä aamulla. Aikainen herätys ei ollut sattuman kauppaa, sillä edellisiltana olin katsellut netistä juna-aikatauluja; olin lähdössä 8:36 junalla Brysseliin, josta jatkaisin kohti Waterloota.

Valitettavasti vaan ensimmäisestä intercitystä oli hajonnut jotain, joka tarkoitti junan perumista. Asemalle aamulla raahautuneena ei ole koskaan kiva nähdä tekstiä ”train supprimé” valotaululla, mutta eipä sille mitään mahda. Tämä tarkoitti myöskin sitä, että koska lähtisin vasta 8:57 junalla Liègestä, en ehtisi vaihtaa 9:50 taajamajunaan Bruxelles-Midissä, vaan joutuisin odottamaan viitisenkymmentä minuuttia seuraavaa… Joka saapui asemalle 10 minuuttia aikataulustaan myöhässä. Loppujen lopuksi jalkauduin Waterloohon 11:20 aikoihin suunnitellun 10:17:n sijaan, mutta ehkä se annetaan tällä kertaa anteeksi. Sainpahan ostettua pullomaisen puolen litran limsapullon asemalta tulevien seikkailujen vedensäilytysastiaksi (edellinen pullo alkaa hajota käsiin).

Waterloossa ihmettelin heti alkuun hiljaisuutta (taas kerran). Myöskin visuaalisesti kaupunki on täysin erilainen kuin Liège: kerrostalot ovat vähissä, ja omakotitaloja näkee paljon. Suunnitelman mukaisesti kävelin asemalta keskustaan, josta lähdin kulkemaan kohti Leijonan Mökkylää. Matkan varrella tapasin hylättyjä vaatekappaleita, omakotitaloalueita, päättyneen kävelytien ja tuulen. Tuuli oli tosiaan päivän ilo; vaikka aamuisen liègeläisen rankkasateen jälkeen keli oli pysynyt kuivana, sen oli korvannut massiivihkoinen viima, joka avarilla pelto- ja niittyalueilla meinasi heittää kevyimmät kävelijät pöpelikköön. Onneksi itselläni on sen verran elopainoa, että sitä vaaraa ei ollut.

Valtaisalle Mökkylälle saavuttuani totesin sen valtavuuden, ja ostin kuuden ja puolen euron lipulla sisäänpääsyoikeuden audiovisuaaliseen spektaakkeliin, elokuvaan, mäen päälle kiipeilyyn, panoraamaan ja vahakabinettiin. Jotta tulevilla sukupolvilla säilyisi ilo löytää uusia asioita, en kerro teille niistä mitään. Hehe. Muuta kuin että panoraama oli ehkä kaikista hienoin juttu noista. Tai sitten näköalat mäeltä. Aika tasoissa olivat ne.

Paluumatkaa varten jatkoin kävelemistä kohti Braine-l’Alleudin, pienemmän kylän, asemaa, jossa minua odotti onnenpotku. Hyppäsin käytännössä suoraan junaan (tai no, ehdin juuri täyttää Go Passin), joka posotti pysähtymättä aina Bruxelles-Midiin asti. Eteläisellä asemalla syöksähdin laiturilta toiselle, jossa Liègen juna jo odottikin… Ja pääsin kotiin asemalta tullessa ostetun kebabrullan kanssa. Ja annos ei tosiaankaan ollut minuskulaarinen 🙂

Koska muuten olisin ihan tylsä, voin tässä vaiheessa todeta että tähän tekstiin on piilotettu viisi sanaa, jotka on kysäisty kolmannelta osapuolelta. Löydätkö ne? 😉

Tervepä terve! Viime aikoina on ollut vähän hiljaisempaa täällä päin, liekö syynä sitten elämän normaaliin uomiin asettuminen vai puheenaiheen keksimisen puheenaiheettomuus, mene ja tiedä. Elämä täällä Liègessä ei tosiaan kovin erikoista ole viime aikoina ollut: olenkin ajanvietteenä koodaillut pari uutta ominaisuutta tänne (aikataulullista hahmottamista helpottava kalenteri ja uusimpien kommenttien näyntä etusivun alareunassa) ja korjaillut pieniä bugeja.

Säätila on muuttunut selkeästi viime aikoina syksyisämpään suuntaan: Brugge/Oostendepäivä (jonka mainitsin viime merkinnässä) oli viimeinen kesäpäivä, sen jälkeen keli on ollut pääasiassa sateista, harmaata ja, vaikka aurinko olisikin paistanut, vilpoista. Lehdet ovat pudonneet puista, aurinko laskee jo ennen kuutta (kiitos, talviaika) ja taloni edessä sijaitsevat tietyökuopat alkavat täyttyä.

Eilen sunnuntaina suuntasin vajaan sadan metrin päässä sijaitsevaan kongressikeskukseen, tarkoituksena katsastaa Belgian suurin anime/mangatapahtuma. Mikäli asia tulee yllätyksenä, olen jo pitkään ollut japanilaisen piirtelykulttuurin fani (eurooppalaisten sarjakuvagurujen lisäksi). Koska pienestä pitäen olen ollut kosketuksissa ranskalaiseen maailmaan, jossa anime tuli ilmiönä esiin massoille jo 1990-luvun puolenvälin paikkeilla, pystyin samaistumaan belgialaisten (joiden muoti kulkee lähes käsi kädessä ranskalaisten kanssa) animeharrastajien maailmaan hyvinkin helposti. Tapahtumassa oli sen vuoksi mielenkiintoista nähdä huomattavasti enemmän kaksi-kolmekymppistä porukkaa kuin kotomaan kawaii-teinejä (joiden osuus käsittääkseni on vieläkin melkoinen, vaikkakin pienentymään päin).

Vertailuna vastaavaan suomalaiseen massatapahtumaan Animeconiin Asianim yllätti pienuudellaan. Saattaa tosin olla, että Liègen kongressikeskuksen massiiviset tilat hämäsivät (viimeksi kun Animeconissa olin vuonna 2004, yliopiston pienehkö päärakennus tuntui olevan tupaten täynnä), mutta toisaalta tuntuu, että paikallinen versio on enemmän harrastelijapohjalta hoidettu kuin suomalainen, jonka sponsorilista on massiivihko. Lisäksi Suomessa kävijämääriä buustaa samaan aikaan järjestettävä scifitapahtuma Finncon…

Mutta joka tapauksessa, vaikka tekniikka vähän sekoilikin, oli hauskaa nähdä anime/manga-alakulttuuri myös belgialaisittain, ja siihen liittyvät ala-alakulttuurit kuten videopelit (erilaisia rytmipelejä ja vanhoja konsoleita oli muutama roudattu paikalle), nuket ja vaikkapa bonsaikasvatus. Mielenkiintoista oli myös huomata, miten tietyt asiat eivät koskaan mene muodista – cosplayaajien vetämä Macarena-esitys sai yleisön naureskelemaan, ja vaikka Dragon Ballin hahmoja ei kukaan cosplayannut, sarja oli esillä mm. tunnusmusiikkitunnistusskabassa. Lisäksi kaikki osasivat laulaa mukana Les Chevaliers du Zodiaque -sarjan tunnusmusiikin, joka taitaa ranskankielisissä maissa olla ”se” sarja, jonka kaikki ovat katsoneet, ja jonka kautta anime on löytänyt tiensä monen nykyään vajaan kolmekymppisen belgin/ranskalaisen sydämeen.

Valokuvia en ottanut hirvittävästi huonojen valaistusolosuhteiden ja kameran vajavuuksien vuoksi, mutta virallisille sivuille ilmestynee jossain vaiheessa fotografiikkaa, jos kiinnostusta cosplayaajien hahmoihin löytyy. Ihan onnistuneita asukokonaisuuksia löytyi 🙂