Jukolateksti paisui tänä vuonna niin pitkäksi, että jaoin tekstin pätkiin. Kaikki osat löytyvät avainsanalla ”Jukola 2026”. Tämä on sarjan viimeinen osa.
Oma tunnelma tämän vuoden suorituksista oli hyvä jo sen takia, että energiatasot olivat pysyneet koko ajan sopivina. Lisäksi itse suunnistus oli ollut pääosin sujuvaa, mitä nyt muutamilla rastiväleillä oli havaittavissa pientä haparointia. Mieltäni lämmitti entisestään, kun laskeskelimme miten Sarjakuvaseuranjoukkueiden jäsentenvälisestä olisi tullut kakkosjoukkueen voittokulkua ilman vauhdikkaita suorituksiani.
”26 km suunnistusta ei tunnu missään” ja muita muunnettuja totuuksia.
Mikä tunne jäi Kymin lentokentän maastoista? Juostavaahan se oli parhaimmillaan kuten ennakkoon arvioitiin, mutta silti monessa paikassa oli melko rytöistä ja sai tarkkaan katsoa, mihin jalkansa laittoi. Kallio- ja suoalueet olivat toki nättejä, mutta luonnontilaista metsää ei ollut missään. Puut oli myös monin paikoin istutettu kuivatuille soille, minkä huomasi ojien yli hyppiessä. Hakkuujätettä oli ratamestari jättänyt ihan kiitettävästi tälläkin keikalla maastoon, onneksi varustukseeni kuuluu vakiona säärisuojat. Kiviä maastossa oli paljon, mikä toki oli minulle Päijänteen rantamaastoja kolunneena ihan tuttu ilmiö.
Kilpailualueella oli lopulta yllättävän paljon rakennettua ympäristöä metsäautoteiden, sähkölinjojen ja latupohjien muodossa. Kovin pitkään ei tarvinnut yleensä edetä ennen kuin törmäsi johonkin selvästi hahmotettavaan kohteeseen. Melko helppoa suunnistus siis lopulta kuitenkin oli, poislukien ehkä tasaisimmat alueet lentokentän pohjoispäässä. Etenkin kun pääsin hyödyntämään suurelta osin aiempien juoksijoiden polkemia uria.
Entäs tapahtumajärjestelyt sitten? Aika vähän tuli kisakeskuksen palveluja hyödynnettyä sateen vuoksi, ja sunnuntaina oli teltat aika lailla purettu siinä vaiheessa kun olisi kerennyt kierrellä. Virallisen ruokalan totesin jo viime vuonna kalliiksi ja mitäänsanomattomaksi (ja mediatietojen mukaan samoin oli tänäkin vuonna), joten päädyin niin lauantaina kuin sunnuntainakin epäterveelliseen (mutta gluteenittomaan) grilliruokaan. Suihkuissa riitti lämmintä vettä ja vessoja ja vesipisteitä oli hyvissä paikoissa. Vähän enemmän olisi voinut olla haketta muutamissa kilpailukeskuksen märimmissä paikoissa, mutta vaikeaa näitä on varmasti ennakoida.
Saunat jäi tänäkin vuonna kokematta muuten kuin savun hajun osalta.Makkaraperunat maistuivat, samoin kuin kebabannos lauantaina.Jokavuotinen autojono kohti etelää.
Kerkesin pikaisesti kiertää myös Karhulan ilmailumuseon, nyt on kolme kuudesta käytynä (Karhulan lisäksi Tikkakoski ja Vantaa). Pysäköintialueella oli poistuessa kevyt mayhem kohti etelää, mutta pohjoinen liittymä oli jälleen käytössä harvakseltaan ja veti sujuvasti. Jotkut harvat taisivat hoksata käyttää sitä myös etelän suuntaan.
Mitä sitten odottaa ensi vuoden Vuokatti-Jukolasta? Varmasti isompaa noususummaa ja toisaalta sitä kompensoimassa lyhyempiä osuusmatkoja. Tänä vuonna maalissa hymyilytti, toivottavasti fiilis on sama myös ensi vuonna.
Harjoituskieltoalue lupaa raakaa ylös-alas-meininkiä.
Sarjakuvaseuralta on oletettavasti luvassa viivalle ainakin yksi joukkue. Olisinko sitten avaamassa vai ankkuroimassa sitä? Väläyttelin myös seuramme brändäämää ”Jukolan klassikkoa” (osuudet 1 + 7), mikäli joutuisin jälleen tuplaamaan. Telttapaikka ei varmasti tule olemaan yhtä lähellä kisakeskusta…
Ehkä Kotkan savet ovat siihen mennessä vihdoin irronneet varpaidenkynsistä!
Jukolateksti paisui tänä vuonna niin pitkäksi, että jaoin tekstin pätkiin. Kaikki osat löytyvät avainsanalla ”Jukola 2026”.
Sarjakuvaseuran teltalta asteli kohti yhteislähtöä Miika ”Kautto” puhtaassa paidassa ja kuivissa sukissa, mutta muuten melko märissä varusteissa. Matkalla lähtöalueelle muut kiertelivät mudaksi muuttunutta nurmikkoa parhaansa mukaan, mutta Miika tiesi jo, että se olisi turhaa, ja kuorrutti kengät harmaiksi saman tien. Kengät muuttuivat taas sinisiksi, kun lähtöä odotellessa mudat sai huljuteltua ojassa pois pinnalta.
Yhteislähdössä olin ollut viimeksi vuonna 2023 Porvoo-Jukolassa kutososuudella. Se olikin ollut minulle melko tavallinen tapa ennen aktiivisempaa innostumista lajista ja yösuunnistuksen haltuunottoa. Ankkureiden lähtöä sai seurata kumpareelta, ja totesin sisäkaarteen menevän tukkoon. Kilpailunumeron takia lähtö tulisi olemaan melko perältä, joten jos halusi ohitella, kannattaisi valita ulkokaarre.
Jos sitä puolessatoista tunnissa pääsisi maaliin, niin tyytyväinen saa olla itseensä! Tällä ajatuksella kartta telineestä ja lähtömerkistä tossua jälleen toisen eteen. Kartta levälleen ja kauhistuminen: Ykkösrastihan on lähes K-pisteen vieressä! Nyt tuli kiire päästä etujoukkoihin, jos ei halua jäädä jumiin rastipukkien ruuhkiin. Ja tietenkin viitoitus kapenee sen verran, että kävelyksi menee…
Onneksi osasin tässä vaiheessa päivää olla väistelemättä pahimpia mutia, suorempi linja antoi mahdollisuuden ohittaa reippaasti porukkaa. Oikean linjan valinta kohti ryteikköä, omasta välistä eteenpäin niin en jumittunut jonoihin, ja parin mutkan jälkeen kivirasti tuli vastaan. Eikä siellä lopulta ollut edes ruuhkaa…
Vauhti jäi päälle, joten saman tien kohti tietä ja pienellä tiekierrolla kohti kakkosrastia. Tiheikkö kapeimmasta kohdasta läpi ja suoraan rastille. Tällä rastivälillä tein parhaan suoritukseni, sijoitus tällä välillä 140/849. Miltei 20 km suorittamista takana ja vauhtia riitti edelleen!
Karmaisevan lyhyt ykkösväli ja 140:ksi nopein tiekierto kakkoselle.
Sitten uskalsikin jo ottaa rauhallisemmin. Kolmosrastille mennessä taisin mennä pätkän samaa uraa kuin aamuyöstä, vähän matkaa sähkölinjaa pitkin tiheikköä väistäen, ja polun kohdalta kohti rastia. Juomarastin kohdalta sitten kohti parasta kallioaluetta ja nelosta tien toisella puolella.
Letkat ja muut samaa tahtia etenijät alkoivat sotkea vähän ajatuksia. Pahavuoren kallioiden päällä (oli ihan nättiä) kannatti ehdottomasti kiertää oikealta kohti vitosta, mutta pudottauduin kakkosrastin tienoilta samaa tahtia tulleen venlan mukana ajatuksissani aivan liian aikaisin kosteikon reunaan jyrkänteiden eteläpäähän, kun rasti oli pohjoisessa. Kyllähän se sieltä lopulta löytyi, mutta aikaa tuhraantui ihan turhaan… Kutosrastille sitten taas kantapään kautta opittuna varmalla suunnalla.
Seiskalle harkitsin hetken tiekiertoa, mutta valitsin metsän läpi juoksun, sitähän varten tänne on tultu. Tämä oli ollut huippuseuroillekin yllättävän haastava paikka. Lähdin vähän liian oikealle (miltei kolmososuuteni seiskarastille) ja korjasin suuntaa pariinkin otteeseen. Ojan jälkeen kumpare paljasti tarkan sijainnin, joten korjaus vasemmalle ja rastille. Lohduttauduin katsomalla kotona huippusuunnistajien vaikeuksia samalla välillä.
Stora Tunan kummallinen mutka seiskarastia edeltävällä ojalla.
Sitten kallioita seuraten kohti kasia, energiaa naamaan ennen juomarastia ja jälleen tielle. Pienellä tiekierrolla ysirastille, ja suunnalla uraa pitkin seuraavia rasteja napsien ilman suuria yllätyksiä. Hankalia ojia tuntui olevan vähemmän kuin kolmososuudella. Samaan vauhtiin osui toinenkin 3+5-tuplaaja, joka valitteli kramppaamisia. Itselläni jalat toimivat edelleen hämmentävän hyvin.
Rasti 12 oli hiukan haastava: tulin ensin vähän liian alas kosteikon reunaan, sitten korjasin vasemmalle ylös kiviä kohti, tahtia hidastaen samalla kun työnsin viimeistä energiapatukkaa naamaan. Kivet olivat vaan väärät, ja oma rasti oli selvästi enemmän oikealla. Pahus.
Koukeroita ennen rastia numero 12.
Väsymys alkoi tässä kohtaa näkyä, kun pakka alkoi vähän levitä. 13 oli silti jälleen helppo ottaa suunnalla (latu-ura näkyi vasemmalla, yritin vain välttää alamäkeen valumista), 14 oli myös jo tuttu kokoomarasti edelliseltä kierrokselta.
Sitten iski jälleen sama aukio ja tasainen alue kuin kolmososuuden ykkösvälillä, ja en meinannut yhtään pysyä edes kiinni siinä, mihin asti olin seurannut aukiota ja missä kohdassa valunut metsään. Yritin alitajuisesti välttää pöheikköä sen oikealta puolelta kulkien. Tajusin lähinnä ajan kulumisesta, että nyt täytyy kääntyä vasemmalle päin. Ryteikön läpi puskemalla löytyi oja ja rastikumpare tuli hirvittävällä tuurilla lähes suoraan vastaan. Helpotuksen huokaus: enää tutut loppurastit jäljellä. Nouseeko jalka vielä loppuun asti?
Viime hetken koukkaus pöheikköön. Kolmososuudella olin sekoillut ykkösväliä samassa pöheikössä toiseen suuntaan.
Noh, en sentään peesannut näin vinoon kuin Nydalenin juoksija.
16-18 siirtymillä alkoi matka jo tuntua lantiossa ja polvessa. Nyt vaan rauhassa maaliin, ja suoritus kasaan. Maalileimauksen jälkeen kelloa katsomaan. Olin tullut reilusti alle tavoitteen 1:21.11 osuusajalla! Tätä sopi hiukan tuuletella. Tälläkin osuudella joukkueen sijoitus parani lähes sadalla.
Jälkikäteen katsoin Otto Kaarion videolta miten paljon vähemmän uria olisi voinut olla apuna metsään mennessä ja miten paljon kovempaa minua nopeammat silti menevät…
Jukolateksti paisui tänä vuonna niin pitkäksi, että jaoin tekstin pätkiin. Kaikki osat löytyvät avainsanalla ”Jukola 2026”.
Moottoriurheilukeskuksesta siis kohti puurajaa! Lähtöviitoituksella väistelin vielä jonkin verran lätäköitä, mutta heti metsään päästyäni totesin, että itkuhan tässä tulee. Heti K-pisteen jälkeen alkoi hirvittävä ryteikkö, ja ensimmäiseen ojaan humautin toisen jalan polvea myöten. Eipähän tarvinnut enää jännittää kastumista.
Pitkä ykkösväli näytti ihan suoraviivaiselta, valkoista pitkin vaan. Urat lähtivätkin vaan menemään ihan eri suuntaan kuin kuvittelin… Hetken aikaa samoiltuani tiheikön läpi vastaan tuli metsätyökoneen ura, josta en ihan saannut kiinni, onko se kartassa oleva vai ei. Ura vei aukolle, jolloin hoksasin missä olen (ja sen, että seuraamaani uraa ei ollut merkitty karttaan). Uusi suunta ja armotonta sadattelua. Jonkin verran sai totutella 2,5 m käyräväliin, mutta maastonmuotojen perusteella välillä muiden suunnistajien jättämää uraa seuraten, välillä uralta omalle reitille pompaten ykkönen tuli kuin tulikin vastaan.
Vähän oikean kautta mutkitellen…
Sitten vaan tilanteen nollaus, kompassisuunnasta oikea kulku-ura alle ja eteenpäin. Rastit 2-4 olivatkin ihan selkeitä. Vitosta edeltävällä juomarastilla päätin vältellä tällä kertaa energiajuomaa, ja vetää pelkällä vedellä.
Kolmososuus olikin ainut, joka kävi isolla Tuomiojansuolla asti. Kutoselle reitti meni miellyttävästi saaria pitkin. Olin mielestäni enemmän sivussa kuin mitä GPS-käyrä näyttää, mutta koko ajan kartalla. Seiskalle arvoin, kantaako pohja, mutta koska muutkin näyttivät menneen suoraan, valitsin sen reitin minäkin. Ojituksiahan sielläkin tuli vastaan. Aurinko alkoi muistaakseni nousta näillä main.
”Jos et muuta tiedä, niin kompassisuunnalla suoraan…” GPS huijaa, oikeasti olin 5-6-välillä käytännössä vasemmalla olevien saarien päällä.
Kasi- ja ysirasti olivat helposti rinteellä, ja kymppiä kohti pääsi pitkät pätkät polkua pitkin. Kympiltä lähdin melko pöheikköisessä maisemassa viivaa pitkin kulkevia mäkiä pitkin kohti yhtätoista. Yllätyin kun uraa ei näkynyt selvällä maastonmuodolla, tiedä sitten mistä muut ovat kulkeneet.
Kumpareet erottuivat selvästi muusta maastosta. Ja ojia riitti tässäkin ylitettäviksi…
11 ja 12 välissä nappasin naamaan ensimmäisen energiageelin ennen juomarastia. Rastista 13 menin hiukan ohi, mutta maastonmuodot paljastivat onneksi ajoissa virheen. 14:lle pääsi tietä pitkin, ja seuraavat rastit Kirkkovuorten kallioalueella olivat melko suoraviivaiset. Jossain näillä main vedin naamaan energiapatukan.
Mutkat eivät näytä ikinä GPS-käyrällä niin pahoilta kuin miltä ne tuntuvat maastossa.
17-18 oli sitten se pitkä väli, ja mielestäni siinä oli vain yksi oikea vaihtoehto: vasemmalta kierto ja sitten suoraan sähkölinjaa pitkin. Jälkikäteen TV-lähetys paljasti, että muitakin valintoja oli tehty… Muuntoaseman vieressä oli vino pino akkukontteja. Kompastuin ja heitin hienon ukemin jonkin matkaa juomarastin jälkeen, kun karttaa levitellessä en huomannut jotain tienpinnasta noussutta kiveä. Lapsuuden judoharrastuksesta on edelleen hyötyä, kun mihinkään ei sattunut!
Huiput väistelivät sähkölinjaa. Pyrintö lähti kiertämään oikealta.
Sähkölinjan alunen alkoi hyvin, mutta muuttui nopeasti pöheiköksi ja sisälsi todella syviä ojia. Tiekierto olisi varmaan lopulta ollut nopeampi. Tuossa vaiheessa ei toki pystynyt enää vaihtamaan, joten loppuun asti oli mentävä. Kun mäki alkoi tulla vastaan, suunnanmuutos ja korkeuskäyrää seuraten kohti rastia.
19 oli TV-rasti, ja sinne meni jälleen selvä ura. Sen jälkeen huomasin olevani taas samassa metsässä jota ykkösrastille mennessä noiduin… Matka jatkui eteenpäin kunnes tulin aukolle, jossa oli pari kalliokumparetta. Hetken pähkäilyn jälkeen tajusin missä olin, ja metsänreuna ohjasi suoraan rastille 20.
Toinen energiapatukka naamaan ennen juomarastia, ja tietä pitkin pieni lähestymiskierto mäenreunaan rastille 21. Sitten tarkka suunta rastille 22, josta ei ole jäänyt mitään muistikuvia.
Tuumaustauon aiheuttaneet kalliot ja metsänreuna rastin 20 pohjoispuolella. Tämän lenkin loppupuolesta en muista oikein enää mitään.
Loppusuora alkoi häämöttää! Jokin polku lähti pöheikön läpi kohti keskellä ei mitään sijaitsevaa rastia 23, jonka kumpare tuli vastaan kun vaan luotti valinneensa oikean suunnan. Sitten tossua toisen eteen, 24:lle meni selvä ura, ja 25 (yleisörasti) ja 26 (viimeinen rasti) vaativat enää juoksemista.
Leimaus maalissa, nelososuuden kartta telineestä ja seuraavalle viestinviejälle. Osuusaika oli 2:29.25. Alle kahden ja puolen tunnin siis meni ja yhteislähtöönkin on vielä reilusti yli tunti aikaa, joten tästähän täytyy olla todella tyytyväinen! Joukkueen sijoituskin oli kohentunut yli 150 sijaa. Eikä tässä vaiheessa edes kolottanut paikkoja, vaan tuntui ihan hyvältä ja innostuneelta.
Teltalla paistoi aurinko. Kengät ja sukat pois jalasta, pienet kuivattelut ja lisää energiaa naamaan ennen uutta kierrosta.
Tästä on tullut nyt myös urheilublogi! Jukolateksti paisui tänä vuonna niin pitkäksi, että jaoin tekstin pätkiin. Kaikki osat löytyvät avainsanalla ”Jukola 2026”.
Jukolaan valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin, kun ennakoin maastoa jo vuosi sitten Mikkeli-jukolan päätteeksi nopeakulkuiseksi. Vuosien mittaan oli tullut koluttua lähes kaikki Jukolan osuudet. Tänä vuonna tarkoitus oli siis vetäistä ainut puuttuva osuus, eli kolmosen ”pitkä yö” (jonka ennakoin olevan itselleni lähellä auringonnousua aika valoisa).
Viime tingan sairastumiset ja poisjäännit sotkivat sitten vähän suunnitelmia:
Verkot olivat monin tavoin vesillä, mutta korvaajat olivat vähissä. Takataskusta kiskaistiin siis Äänekosken Sarjakuvaseuran perinteiseen tapaan kaksi Kauttoa. Olin ajatellut, että tuplaamista voisi alkaa harjoitella sitten vuoden päästä, mutta kai se on tämäkin hyvä paikka aloittaa… Toiseksi Kautoksi laitettiin kokemuksen ja kunnon puolesta isäni, joka ajatteli että näin seitsemänkymppisenä voisi olla viimeinen tuplaus paikallaan.
Tuplaamisen uhka tuntui ensin tuskaiselta: pelkäsin viime vuoden tuntemusten perusteella, että jälkimmäinen osuus menisi väistämättä kävelyksi, kun kolmosen 15 kilometrin jälkeen pitäisi vielä pienen tauon jälkeen jaksaa 8 kilometrin vitonen. Mitä pidempään ajatusta tuli pyöriteltyä, sitä enemmän olin sinut asian kanssa. Olen suunnitellut osallistumista Suunta Jyväskylän lokakuussa järjestämään erikoispitkien matkojen SM-kilpailuun, ja tämähän antaa siihen loistavan näytön paikan. Jos osuudet menevät sujuvasti, ei erikoispitkän kolmen tunnin suoritus liene mikään mahdottomuus.
Vaikka Jyväskylästä lauantaiaamuna liikkeelle lähtiessä aurinko paistoi, ennusteiden mukaisesti keli muuttui Kymijokilaaksossa märemmäksi. Maisemareitti joenvartta seuraten Voikkaan, Kuusankosken, Myllykosken ja Inkeroisten teollisuuspaikkakuntien kautta sentään piti tunnelman yllä. Käväisimme matkan varrella tutustumassa myös Ankkapurhan teollisuusmuseoon. En ollut ennen hoksannut, miten monta paperialan tehdasta alueelle on rakennettu!
Huhujen mukaan etelästä tulijoilla oli vaikeuksia päästä ruuhkassa lentokenttäalueelle. Pohjoinen väylä oli kuitenkin lähes tyhjä. Eipä liikenteenohjaajiakaan näkynyt missään. Auto parkkiin tyhjään väliin melko lähelle lentokenttärakennuksia, tavarat kantoon ja kaatosateessa kohti kisakeskuksen kupeessa sijaitsevaa telttapaikkaa. Tuossa vaiheessa olimme kiitollisia parille muulle joukkuetoverille, jotka olivat saapuneet jo edellisiltana ja sahanneet pahimpia raivaussahan jättämiä kantoja pois teltta-alueelta. Omalle teltallekin löytyi näin ollen ihan hyvä paikka mustikkamättäiden päältä.
Sadekeli ei hirveästi motivoinut viettämään aikaa teltan ulkopuolella, joten pakollisen kisakeskuksessa pyörähtämisen jälkeen ilta meni lähinnä teltan sisäpintaa ihaillen ja unille painuen. Yhdeltätoista havahduin siihen, kun sumutorvea huudatettiin kerta kiellon päälle -taktiikalla. Tällä kertaa lähtömerkki toimi hyvin, kun venlojen lähdössä ulos oli tullut lähinnä pihahdus.
Sain tällä kertaa jopa nukuttua kohtuullisesti ennen omaa osuutta, välillä havahtuen tuloslistaa seuraamaan. Ykkösosuuden juoksijalla meni vähän pidempään kuin alun perin olin ennakoinut, ja isän lähdettyä metsään sadekin taukosi. Siinä vaiheessa arvelin lampun turhaksi kuormaksi omalla osuudella.
Puoli viiden aikaan kiskoin kamppeet päälle ja suuntasin lähtöalueelle. Tavoitteena oli edelleen keretä maaliin siten, että pienen lepohetken ehtii ennen yhteislähtöä ottaa ja jopa vaihtaa vähän märkiä vaatteita kuivempiin. Reipasta vauhtia se käytännössä vaatisi, jos ei halua heti jatkaa eteenpäin. Tavoiteaika oli alle 3 tuntia, mutta jos alle 2:30 pääsisi, sitten on mennyt hyvin. Pieni odottelu viimeisellä rastilla heiluvaa sinistä tuubiukkelia tuijotellen, isälle viimeiset tsemppaukset ennen vaihtoon tuloa, kartta käteen, takki isälle ja matkaan.
Pääsen kevään viimeiseen kokoukseen, kun varsinaisena jäsenenä toimiva Ilona Helle on poissa. Ja kuten toisessa tekstissä totesin, se taas heijastuu hyvinvoinnin ja terveyden lautakuntaan, jonka ylimääräinen kokous jää minulta välistä.
§ 110 Ilmoitusasiat
Esittelyissä pysäköintiä (kohdat § 116-117), keskustavisiotyöpajan (johon en kerennyt osallistumaan) tuloksia sekä Tähtiniemen asemakaava (§ 120).
§ 111 Viranhaltijapäätökset
Sattui osumaan silmään pari päätöstä, jotka herättivät ajatuksia.
Katupäällikkö § 48, poliisi varaa Hannikaisenkadun kevyen liikenteen väylän poliisitalon vierestä rallien aikaan poliisiautojen pysäköintiin. Tämä päätös on tehty aiempinakin vuosina, ja joka kerta se on osoitus siitä, miten jalankulusta ja pyöräilystä on helpompi joustaa kuin autoliikenteestä. Autoilla säilyy normaalit kaksi kaistaa etelän suuntaan, vaikka toista niistä voitaisiin hyvin tarjota myös poliisin käyttöön.
Tonttipäällikkö § 89, vahingonkorvauksia lähteen pilaamisesta. Kaupunki on rakentanut Huhtalantietä Kauramäki II -alueella ja lähteen vesi on samentunut. Taustalla on ilmeisesti ollut jotain väärinkäsityksiä, mutta hyvä muistutus siitä, miten (uudis)rakentamisella on vaikutuksia luontoon.
§ 112 Lausunto ympäristöministeriölle
Koko pykälän nimi “Jyväskylän kaupungin lausunto ympäristöministeriölle koskien luonnosta hallituksen esitykseksi vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta”.
Jos oikein hahmotan, kyseessä on tahto saada julkisen rahan tukemat halvemmat vuokra-asunnot oikeasti pienituloisille tai muille erityisryhmille. Käytännössä sen sijaan, että tuettaisiin heikomassa asemassa olevia ihmisiä esimerkiksi asumistuen keinoilla valitsemaan heille sopivaa asuntoa, halutaan lisätä mahdolllisuuksia sen kyttäämiseen, ovatko asukkaat todella asunnon tarpeessa myös siellä pidemmän aikaa asuttuaan. Omista politiikka-idoleistani Osmo Soininvaara on kirjoittanut paljon siitä, miten tuettu asuminen on vähiten huono tapa tasa-arvoistaa asumiskuluja. Ja toki vastustan holhoamismentaliteettiä sosiaaliturvassa muutenkin.
Kaupunki toteaa, ettei Jyväskylässä asuntojen kohdentumisella tarvitsijoille ole suurta ongelmaa. Kaupunki suhtautuu ehdotukseen helpottaa vuokrasopimuksen irtisanomista tulojen perusteella negatiivisesti, koska se saattaa johtaa luottamuksen menettämiseen järjestelmää kohtaan. Lausunnossa nostetaan esiin oikeastaan juuri niitä asioita, mitä pitääkin. Jos tulojen noustessa saattaa menettää asuntonsa, mikähän on motivaatio työttömälle parantaa omaa asemaansa?
Toimeentulotuessa hyväksyttävistä asumismenoista päätetään erikseen vuosittain, koska niitä ei ole sidottu mihinkään indeksiin ja niissä yritetään huomioida kaupunkikohtaisia olosuhteita. Tässähän on myös hiljattain muutettu toimeentulotukilakia siten, että joulukuusta alkaen näitä nyt hyväksyttäviä numeroita voidaan muuttaa korkeintaan viisi prosenttia suuntaansa (erityisestä syystä kymmenen prosenttia) ja vain silloin, jos keskimääräiset asumismenot ovat muuttuneet lähinnä kolme prosenttia.
Kaupunki toteaa, että Jyväskylässä esitetyt menorajat ovat liian matalia etenkin yhden hengen talouksissa, ja esitettyjen rajojen mukaisia asuntoja ei käytännössä ole saatavilla kuin hyvin pienelle osalle asunnon hakijoista. Olen samaa mieltä.
§ 114 Hälytysajoneuvojen liikennevaloetuus
Tehdään diili Fintraffic Tien kanssa kansalliseen liikennevaloetuuspalveluun liittymisestä. Hälytysajoneuvot voivat jatkossa saada liikennevaloissa etuajo-oikeuden, kun järjestelmään on liitytty ja liikennevalojärjestelmä päivitetty. Perusperiaate on kannatettava.
Olen jossain määrin kiinnostunut siitä, miten järjestelmä toimii häiriötilanteissa (mikäli satelliittipaikannusta ei ole saatavilla tai Virve-verkko pimeänä), mutta niitä pitäisi varmaan kysyä suoraan Fintrafficilta.
§ 115 KymppiR2026
Maankäytön, asumisen ja liikenteen toteuttamisohjelma oli viime kerralla esittelyissä. Ei uutta ja ihmeellistä aiempiin verrattuna (“rakentamisen suhdanne…”), hyväksytään päivitetty ohjelma.
§ 116 Maksullisen pysäköinnin alueiden laajentaminen
Tämä pykälä (samoin kuin seuraava) on herättänyt medianäkyvyyttä ja kiinnostusta lautakunnan ulkopuolellakin. Laajennetaan maksullisen pysäköinnin vyöhykkeitä keskustasta Lutakkoon, Puistolaan ja Tourulaan.
Karrikoitu “raippaa autoilijoille” -mielipiteeni ei liene kenellekään yllätys, mutta sille on perusteensa. Autoille varattu tila vie kaupungissa tilaa arvoa enemmän tuottavilta kiinteistöiltä ja viheralueilta. Julkisten pysäköintipaikkojen rakentamista ja ylläpitoa subventoivat myös ne, jotka eivät omista autoa. Maksullinen pysäköinti ohjaa käyttämään sitä tehokkaammin, kun auton seisottamisella on kustannusvaikutus. Sen myötä paikat myös ohjautuvat varmemmin asukaspysäköintiin. Lisää perusteluita voi lukea vaikkapa Oden sunnuntaisesta blogauksesta.
Julkisella liikenteellä asioiminen pitäisi olla kilpailukykyistä pysäköinnille: laskeskelin jossain kohtaa, että meidänkin perheellemme on selvästi halvempaa ja nopeampaa ajaa autolla parkkihalliin teatteriin tai konserttiin, kuin liikkua julkisilla. Pyörä toki voittaa molemmat.
En myöskään ihan täysin ymmärrä, miten Asema-aukion ja Hannikaisenkadun poistuvat parkkipaikat vähentävät kaupungin tuottoja monta kymmentä tuhatta euroa vuodessa. Oletettavasti näitä paikkoja käyttävät ihmiset edelleen asioivat alueella ja löytävät paikan jostain lähialueelta ja maksavat kaupungille pysäköinnistä, paitsi toki jos uusi paikka on jonkin yksityisen toimijan parkkikentällä tai -hallissa. Tätä täytynee kokouksessa selventää.
Asema-aukion parkkipaikat ovat poistuneet rakentuvan torin tieltä. Ja kuten aina, tälläkin kertaa kuvatessa on ollut pilvinen taivas.
Alueen laajentaminen on johdonmukaista. Vielä johdonmukaisempaa olisi poistaa uuteen karttaan jääneet viimeisetkin kiekkopaikat torilta, Kivääritehtaankadulta (2 h klo 8-18) ja “autottomalta” Paperitehtaankadulta (30 min 24/7). Täytynee tarkistaa näidenkin perustelut.
§ 117 Asukaspysäköinnin taksat
Asukaspysäköintilupien hintoja nostettaisiin rutosti, viimeisin päivitys on 9 vuoden takaa. Luvat ovat olleet melko halpoja (muutama euro kuukaudessa) eivätkä ne nouse radikaalisti edelleenkään. Nyt tähdätään korkeampaan hintaan kuin yksityisten toimijoiden autopaikkojen hinnoitteluun. Alue A on Puistolassa ja B Lutakossa.
Tuotot ovat aika onnettomia (nykyisin yhteensä 6500 e/v), esimerkiksi viime syksynä lopetettiin useamman julkisen portaikon talvihoitoja joissa pelkästään yksittäisen portaikon hoitokulu oli samaa luokkaa! Tonttiliittymien aurauksiin laskettu kustannus liittymää kohti oli jossain materiaalissa n. 250 e/v, ja jos yksi pysäköintipaikka on samaa suuruusluokkaa, vertailut paljastavat, miten alihinnoiteltuja parkkipaikat ovat suhteessa kustannuksiin (talvihoito, kunnostustyöt yms). Tässäkin siis autottomat asukkaat subventoivat autollisten pysäköintiä.
360 e/12 kk hintaa voi myös verrata edellisen pykälän materiaaleissa mainittuun kertahinnoitteluun 30 e/24 h (ma-pe), josta tulee n. 1560 e/52 viikkoa. Aika paljon halvempaa siis vielä aluepysäköintilupa kuin joka kerta erikseen maksaminen.
Minusta hinnat voisivat siis olla korkeampiakin, mutta tässä varmaan joudutaan tekemään kompromisseja ideologian suhteen.
§ 118 Huhtakeskus
Sitten päästään käsiksi kaavoihin! Huhtakeskusta käsiteltiin viimeksi maaliskuussa (17.3.), ja sen jälkeen kaava on ollut nähtävillä. Pieniä tarkennuksia suojelumääräyksiin museon lausunnon perusteella. Seuraavaksi valtuuston suuntaan hyväksymistä varten.
Huhtakeskus maaliskuun harmauden kauneudessa.
§ 119 Kukkulan aloituskortteli
Tämä oli helmikuussa lautakunnassa ja sen jälkeen luonnos nähtävänä. Olen avautunut aiemmin muutamaankin otteeseen puiden hävittämisestä ja olen nyt saanut myös lupa- ja valvontavirastolta siihen luvan, koska lausunnossa virasto muistutti liito-oravan kulkuyhteydestä. Osayleiskaavaakin jouduttiin oikaisemaan lisäpykälällä 19.5.2026 kokouksessa, kun kulkuyhteysmerkinnät puuttuivat.
Ihannetilanteessa puustoa säilytetään aina mahdollisimman paljon, niin ei tarvitse jälkikäteen pystyttää hyppytolppia, joista ei ole iloa muille kaadetuista puista riippuvaisille eliöille. Jos 1980-luvulla on osattu säilyttää tonttien puut esimerkiksi Kuokkalan Tuulenkylässä, niin miksi nykyään ei? Miksi lähestymme puiden tarvetta liito-oravien kautta, kun niiden olemassaololla on vaikutusta myös ihmisiin?
Kaavaselostuksen sivulle 34 on lisätty palautteen myötä karttaote, joka esittää säilyttettäviä ja täydennettäviä puita kaava-alueella. Kaupungin karttapalvelun ilmakuvassa vuodelta 1985 näkyy, miten alueen nykyiset parkkipaikat ovat vielä metsikköä. Toivoa sopii, että tuolloin kaatamatta jätetyistä puista osa jäisi henkiin vielä uudisrakentamisen jälkeenkin.
Tulevan Kukkulankadun risteyksessä kasvaa nätti kuusi, joka jäänee kaupparakennuksen alle.Sädesairaalan itäreunaa. Kuvan keskellä olevat männyt kaadettaneen Kukkulankadun alta, oikean reunan puusto on vihervyöhykettä.Sädesairaalan takapihan parkkipaikalta löytyy muutama puu, jotka jäänevät paikalleen ja ovat saattaneet olla siinä jo ennen parkkipaikkojen rakentamista.Hoitajantien risteyksen metsikkö korvautuu uusilla rakennuksilla. Nurkkaan pitäisi jäädä muutama puu liito-oraville.Tyhjilleen jäänyt sädesairaala on ollut kovassa käytössä sulkemisensa jälkeen.
§ 120 Tähtiniemi
Korpilahdella lähdetään päivittämään Tähtiniemen huvilan tontin asemakaavaa ja samalla yhdistetään uuteen kaavaan aiemman Kirkkolahti II -asemakaavan rakentamattomia tontteja. Olen käynyt kerran tai pari Alkio-opistolla kääntymässä, mutta hirveästi en voi sanoa, että olisi paikasta henkilökohtaista kokemusta.
Täydennysrakentamista salliva ja kulttuuriperintöä säilyttävä kaava on alueella, jonka pihapiiri on muuttunut vuosien mittaan paljon. Tähtiniemen huvilan alue on yli satavuotias ja sijoittuu heti opiston naapuriin. Päivänvarjontie on lähtenyt rakentumaan 2000-luvulla, ja uusi kaava tarjoaisi nyt aiempaa laajempia (myös omarantaisia) tontteja rakentajia houkuttelemaan.
Tähtiniemen huvilan tontin kaavaa muutetaan siten, että uudisrakentaminen ei vaaranna alueen kulttuurihistoriallisia, maisemallisia tai luontoarvoja. Vanhat rakennukset suojellaan ja lähivirkistysalueiksi muuttuvat metsäiset alueet pidetään puustoisina. Seuraavaksi kaavaluonnos menee nähtäville.
§ 121 Sireenitie
Vanhat isot tontit jakaantuvat pikkuhiljaa kahtia pienemmiksi tonteiksi. Nyt Jyskässä aikomus on purkaa omakotitalo ja jakaa tontti Sireenitiellä kahtia.
Edelleen luontoteemalla jatkaen kaavaselosteessa on mainittu, että korttelialueen puusto otetaan huomioon. Käytännössä tämä näkyy tontin reunoilla mainittuna istutettavana alueen osana.
Jonkin verran on tullut pyöräiltyä tuostakin paikasta viime vuosina ohi. Bongasin myös Googlen katunäkymäauton ajaneen (jyrkähköä) kevyen liikenteen väylää ylös Kirrinkydöntielle.
Tämä varjo ei näytä jalankulkijalta eikä pyöräilijältä.
Seuraavaksi ehdotus nähtäville ja sen jälkeen lautakunnalle uudestaan hyväksyttäväksi.
§ 122 Kankaankatu
Päästään vielä katusuunnitelmiin! Kankaankadun ja Niskakujan risteyksen tienoilla oleva risteysalue saneerataan nyt kun Tourujoen kunnostus ja uusi silta alkavat olla valmiimman puoleisia. Tästä olen myös kulkenut ties kuinka monta kertaa vuosien mittaan ja autoliikenteen tiheydestä kertonee se, etten muista kertaakaan kenenkään autolla paikalla ajaneen. Googlen katunäkymissä vuodelta 2023 näin kuitenkin on onnistunut käymään.
Ihan viime vuosina olen vältellyt Kankaankatua työmaa-aitojen tiheyden takia. Kuva maaliskuulta Koskenkujan kohdalta.
Paikalla on paljon pyöräliikennettä, koska Kankaankadun ja Niskakujan kautta kiertämällä välttää nousun Taulumäen päälle. Lisäksi ei tarvitse pyöräillä autojen vieressä, vaan pääsee luonnonympäristöön. Suunnitelmassa aiotaan korostaa entisestään jalankulun ja pyöräilyn ensisijaisuutta.
Tielle suunnitellut korotukset ja nupukiveykset vaikuttavat pyöräilyn kannalta kuitenkin epämukavilta. Tie myös kulkee edelleen vanhassa tiukassa väärinpäin kallellaan olevassa linjauksessaan, minkä takia moni oikaisee nurmialueen poikki nyt virallistettavan oikopolun kautta. Eri tavalla muotoiltuna tiealue olisi nykyistä houkuttelevampi ja turvallisempi ajaa. Jyps on muistuttanut asiasta ainakin 2020, jolloin mutkaa oli kaupungin mukaan tulevaisuudessa tarkoitus oikaista. Tämä suunnitelma ei ainakaan sitä ole tekemässä.
Kiertotienä toiminut mutainen oikoreitti maaliskuun hämyssä.
En ollut myöskään tietoinen kivikautisen asuinpaikan muinaisjäännösalueesta. Alue pitäisi jollain tavoin eristää esimerkiksi aidalla, jos haluttaisiin varmistaa sen koskemattomuus näin vilkkaasti liikennöidyllä alueella.
§ 123 Eteläväylä
Keljonkankaan ABC:n kohdalle rakennetaan kiertoliittymä. Pariin kertaan aiemmissa kokouksissa on tätäkin sivuttu (13.1.2026 ja 3.3.2026). Jalankulku- ja pyöräväylän vähän turhan mutkitteleva linjaus on edelleen kehnohko, mutta suojatie on sentään korotettu. Eniten toki huolettaa Kauramäestä yhtenäiskouluun kulkevien lasten turvallisuus. Parempi ratkaisu tämä on kuin nykyinen ja täydellisen saisi varmaan vain siltaratkaisuilla. Maksajana on sentään Keskimaa.
§ 124 Vasarakatu
Vielä yksi katusuunnitelma, jossa rakennetaan jalankulun ja pyöräilyn yhteyksiä Vasarakadun pohjoispäähän. Alueen kaavamuutos on vielä käynnissä (viimeksi käsitelty 3.2.2026), mutta väyläratkaisuja edistetään jo nyt. Aika yksinkertainen ja suoraviivainen ratkaisu.
