Ajatuksia piraattipuolueen tulevaisuudesta

Julkaistu Piraattipuolueen foorumilla 24.9.2019.

Suomen Piraattipuolue on kriisissä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun niin käy, mutta tällä kertaa on ensimmäinen kerta, kun puolueen tulevaisuus on varmuudella vaakalaudalla.

Organisaatiomme ongelmat ovat olleet pitkään samat. Tulosta vaaleissa on saatu huonommin kuin on odotettu, ja sekin vähä on tuotettu suoraan aktiivien selkänahasta. Liikaa aikaa on käytetty puolueorganisaation larppaamiseen, sekä erilaisiin skitsoiluihin, luottamuspulaan ja selkäänpuukotukseen. Moni innokas toimija on kääntynyt pois saatuaan osansa palautteesta – joka ei välttämättä ole ollut pahantahtoista, vaan pelkoa siitä, onko puolue ymmärretty oikein. Väitän, että puolue on rakastettu kuoliaaksi.

Piraattipuolue syntyi toisenlaisessa maailmassa kuin nyt. Teknologia on edistynyt hurjaa vauhtia, ja viestimme ei ole pysynyt mukana ajassa. Viestin kirkastamista on haluttu ja uutta brändiä pohdittu. Missä on samaistuminen piraattikirjeisiin, kun streamaus kukistaa ja kinnijäämisen vaara minimaalinen? Menetettiinkö yksityisyys verkossa jo ajat sitten, kun käyttäjät eivät enää välitä missä ja miten dataa säilötään? Miten voimme puhua yhteistyön ja uusien päätöksentekomallien puolesta, kun emme kykene toimimaan niiden mukaisesti edes omassa organisaatiossamme?

En ole menettänyt toivoani piraattiliikkeeseen. Globaalisti katsottuna brändi ja ajatukset on saatu myytyä onnistuneesti äänestäjille useassa maassa useaan otteeseen (näkyvimpiniä Ruotsi, Saksa, Islanti, Tšekki, Luxemburg). Tietääkseni näihin kaikkiin menestyksiin on kuitenkin vaikuttanut oikea-aikainen kriisiin reagoiminen ja näkyvien avainhenkilöjen liittyminen liikkeeseen. Vastaavaa ei ole toistaiseksi tapahtunut eikä ole näköpiirissä Suomessa.

Minulla ei ole valmiita vastauksia siihen, miten tästä pitäisi edetä. Tuntumani on, että liikkeelle pitäisi lähteä täysin uusin ajatuksin puhtaalta pöydältä ja ruohonjuuritasolta. Piraattiaatetta sivuava haktivismi on tänä päivänä vähäistä – vaikka se on juuri se, mikä käynnisti alun perin puoluetoimintaa. Tätä kautta puolue voisi alkaa rakentua uudelleen erilaisten, mahdollisesti myös muista yhteyksistä tunnettujen aktiivien varaan. Samoin puoluejohto pitäisi vaihtaa kokonaan, jotta nykyisistä toimintamalleista ja ajattelutavasta päästään eroon. Mutta onko nyt jo liian myöhäistä?

Panssarit pois kävelykadulta!

Mielipidekirjoitus yhdessä Jonna Purojärven kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 16.6.2019.

Keskisuomalainen uutisoi 9.6. kuinka poliisi aikoo jatkossa partioida Jyväskylän kävelykadun vilskettä panssarimersulla. Mukavaa keskustatunnelmaa häiritsee jo nyt usein poliisin pakettiauto, ja jatkossa jalankulkijan onkin varottava entistä massiivisempaa järkälettä. Miten turvallisuus lisääntyy, kun pelkoa luodaan jo poliisinkin puolelta?

Emme tarvitse viiden ja puolen tonnin painoista rumilusta tunteaksemme olomme turvallisemmaksi – päinvastoin. Kun auton ohjaamiseen tarvitaan kuorma-autokorttia, se ei kuulu ihmisjoukkoon kuin poikkeustilanteessa jo pelkästään turvallisuussyistä. Mersussa on luultavasti paljon enemmän kuolleita kulmia ja sitä kautta vaaranpaikkoja kuin nykyisissä Transportereissa.

Kaiken lisäksi lain mukaan kävelykadulla päämäärätön ajaminen moottoriajoneuvolla on kiellettyä. Poliisi on tietoisesti tulkinnut lakia kierosti jo vuosikaudet, perustellen sitä mm. tiedustelutoiminnalla tai tarpeella päästä lähtemään kiireellisesti seuraavalle tehtävälle. Tieliikennelakia tulisikin selkeyttää näiltä osin tai poliisin ottaa rehdisti itseään niskasta kiinni. Työtehtävien suunnittelu ei voi perustua siihen, että joka hetki on istuttava autossa.

Ihmisläheiselle, inhimilliselle, ihmisiä kohtaavalle poliisityölle on tilausta. Yhteisöllisyys ja turvallisuus ei lisäänny panssarilasin läpi katsomalla.

Miika Hämynen
Jonna Purojärvi
Jyväskylä

Vaalikrapulaa

No eihän se nyt ollut sitä mitä odotettiin.

Tosiasiat on myönnettävä: puolueen kannatus laski näissä vaaleissa edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna.

En kiistä sitä, että paikka paikoin kasvua tapahtui. Puolue teki pääkaupunkiseudulla hienon kampanjan, josta osoituksena on kannatuksen kasvu promilleyksikön verran 1,5 %:iin. Keski-Suomessa kannatus saatiin pidettyä käytännössä samassa kuin ennenkin: äänisaalis laski muutamalla äänellä. Muualla Suomessa piraatteja äänesti kuitenkin suhteellisesti vähemmän henkilöitä kuin ennen ja kannatus laski 0,2 prosenttiyksiköllä 0,6 %:iin. Tämä on kaukana nykylakien mukaan puoluerahoitukseen oikeuttavasta kahdesta prosentista.

Oma äänisaaliini oli (alustavan laskennan perusteella) 77 ääntä. Olin yllättynyt näinkin hyvästä tuloksesta, sillä kampanjani koostui käytännössä telttakeikasta neljänä lauantaina kävelykadulla sekä vaalikoneiden täyttämisestä.

Kuten moni on varmasti huomannut, en ole viimeisen vuoden aikana ollut kovin näkyvästi mukana puoluetoiminnassa ja politiikassa. Erosin vuosi sitten puolueen varapuheenjohtajan paikalta lyhyen aikaa valinnan jälkeen ja pitänyt sen jälkeen poliittista hiljaiseloa.
Tälle on monta syytä, joista tärkeimmät liittyvät henkilökohtaiseen elämääni.

Markkinasegmenttien myllerryksessä

Numeroiden valossa Helsingin tulos yllätti. Yhdistämällä kunta- ja eduskuntavaalien tuloksia voidaan vahvistaa, että neljän puolueen vaaliliiton avulla oli todellinen mahdollisuus kamppailla eduskuntapaikasta. Vaaliliiton kumppanien piti kuitenkin kaikkien hitusen kasvattaa äänimääriään verrattuna kuntavaaleihin.

Etukäteen liitossa olevien puolueiden sisällä ennakoitiin Aro vs. Pennanen -kaksintaistelua, joka jäi kuitenkin realisoitumatta. Petruksen eduskuntapaikkaa varten liiton olisi pitänyt saada noin 2500 ääntä enemmän. Voidaan spekuloida, pelkäsivätkö jotkin feministien kannattajista Petruksen voittoa ja taktikoivat äänensä vasemmistoliitolle. Heidän uudelleenbrändäyksensä ”pinkimpään suuntaan” oli selvästi onnistunut.

Samoin voidaan kysyä, valuiko liberaalipuolueen ääniä muualle juuri siitä syystä, ettei heiltä edes ennakoitu selvää läpimenijää.

Resurssit, resurssit, resurssit

Jyväskylän valvojaisissa pohdiskelimme jo alustavasti, missä kohtaa on menty pieleen. Päällimmäisimmäksi tunteeksi jäi jo muutaman vuoden ajan havaittu ongelma tehtävien kasaantumisesta ja organisaation kapeudesta. Samat henkilöt istuvat useammassa vastuutehtävässä vuodeta toiseen ja uusien aktiivien rekrytointi tehtävien jakamiseksi on sakannut.

Otan vastuulleni osan epäonnistumisesta. Istuessani puoluehallituksessa kaudella 2016-2018 halusin lisätä puolueen piirissä toimivien järjestöjen toimintaedellytyksiä. Tähän liittyen suunnitelmissa oli erilaisia keinoja, joilla paikallistoimintaa saataisiin helpommin lähestyttävämmäksi ja näkyvämmäksi. Tämä työ ei käytännössä päässyt kunnolla alkamaan, kun suurin osa puoluetyöhön käytettävissä olevasta ajastani piti käyttää itseni markkinointiin tulevia vaaleja ajatellen, paikallistoiminnan organisoimiseen ja pyörittämiseen ja valtakunnallisesti esimerkiksi ohjelmatyöhön (joka oli toki sekin mukavaa). Tunnit eivät käytännössä riittäneet.

Jonna Purojärvi, joka tuolloin toimi puheenjohtajana, oli samoin ylityöllistetty: hän kuitenkin yritti ottaa vastuuta uusien aktiivien ohjaamisesta heille sopivaan toimintaan. Kyseinen työ ei missään nimessä olisi kuulunut hänelle, mutta ilman sitä emme luultavasti olisi selvinneet näinkään pitkälle.

Joitain onnistumisia oli. Valtakunnalliset puoluepäivät olivat onnistunut konsepti, mutta niidenkin organisointi oli aivan liikaa kiinni yksittäisistä henkilöistä. Propagandan tuottamiseen ja graafiseen värkkäämiseen löytyi uusia aktiiveja poistuneiden tilalle. Puolueen linjauksia ja agendaa saatiin selvemmiksi kuin ennen.

Puolueen nousu… ja mitä sitten?

Piraatit ovat viimeisen yhdentoista vuoden aikana kasvaneet alun perin anarkistihenkisestä radikaalidemokraattisesta tietoyhteiskuntaliikkeestä salonkikelpoisemmaksi liberaalipuolueeksi, jonka toiminta on rakennettu puolueen arvoille ja jolla edelleen on pilkettä silmäkulmassa.

Piraateille – tai muulle samoja asioita ajavalle liikkeelle – on edelleen vahva tarve politiikassa. Tämä on käynyt ilmi moneen kertaan myös näissä vaaleissa käydyissä keskusteluissa. Se on myös ilmeistä, kun katsoo joillain samoilla teemoilla ratsastavan Liike Nytin kannatusta. Heidän etunaan on kuitenkin satakertainen budjetti piraatteihin verrattuna ja aivan toista luokkaa ollut medianäkyvyys ennen vaaleja.

Nyt on joka tapauksessa myönnettävä, että samalla tiellä jatkaminen tuo samoja tuloksia. Puolueen täytyy nyt kyetä uudistamaan konseptiaan radikaalisti. Puolueen aktiivit ovat väsyneitä ja osa on luovuttamassa.

Eurovaalit ovat joka tapauksessa edessä vain muutaman viikon päästä. Kansainvälisesti kannatus kasvaa, ja nyt eurovaalien alla katse suuntautuu Tshekkiin, josta gallupeissa suurimpana puolueena luultavasti näemme jatkossa meppejä.

Onko kansainvälinen veto riittävää toiminnan jatkamiseksi myös Suomessa?

Avoimuutta päätöksentekoon

Mielipidekirjoitus yhdessä Arto Lampilan kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 24.4.2017.

Moni on varmasti miettinyt kuluneen viikon aikana, mitä tuleva valtuustokausi tuo Jyväskylässä tullessaan.

Toivathan kuntavaalit merkittäviä muutoksia Jyväskylän valtuuston valtasuhteisiin: vihreät ottivat haltuunsa Sdp:lle vuosikausia kuuluneen paikan kaupungin suurimpana puolueena.

Muutos avaa aina mahdollisuuksia, ja tällä kertaa meillä voisi olla mahdollisuus lisätä radikaalisti avoimuutta kaupungin päätöksenteossa. Sekä suuren vaalivoiton ottaneet vihreät, että uutena ryhmänä Jyväskylän valtuustoon nousseet piraatit ovat jo pitkään puhuneet päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä.

Nyt voisi olla aika ryhtyä sanoista tekoihin, ja avata lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokoukset sekä vaatia kaupungin enemmistöomisteisia yhtiöitä noudattamaan julkisuuslakia.

Julkisen sektorin omistamien yritysten toiminnan avoimuus on myös yksi lähivuosien isoja kysymyksiä – onhan niitä näillä näkymin soteuudistuksen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

 

68 äänen hinta

Tarkastuslaskenta ei tuonut muutosta vaalitulokseeni, joten voin nyt tuulettaa 68 äänen saalistani.

Eduskuntavaaleissa 2015 sain Jyväskylässä 153 ääntä. Pyörittelin numeroita ja totesin, että vaikka ottaisin äänestysprosentin laskun huomioon, sain nyt vain 44 % eduskuntavaalien äänistä. Syitä tähän lienevät listan pidentyminen, Arton vahva kampanja ja Jonnan puolueen puheenjohtajana saama näkyvyys.

Haluan alla kertoa, mihin käytin näissä vaaleissa rahaa.

Sähköinen mainonta on edullista…

Pienillä budjeteilla pelatessa ei liene yllätys, että suuri osa piraateista haluaa panostaa vaalikoneiden täyttämiseen ja hinta-laatusuhteeltaan edullisiin markkinointikeinoihin. Hain ilmaista näkyvyyttä jo vaalien välillä kirjoittamalla mielipidekirjoituksia ja lähempänä vaaleja täyttämällä vaalikoneita.

Omat verkkosivut ovat toki myös lähes ilmaiset. Rakensin sivun, jolla kerroin tavoitteistani kuntavaaleissa. Olen jo aiemminkin erottautunut muista piraattiehdokkaista liikennepolitiikkaan keskittymisellä, joten valitsin Jyväskylän joukkoliikenteen kampanjakärjekseni. Kirjoitin alkuvuodesta asiaan liittyvän katsauksen.

Olin päättänyt jo etukäteen budjetikseni noin 500 euroa. Aiempien kokemusten perusteella päätin näissä vaaleissa panostaa erityisesti hakukonemainontaan. Tein mainokset niin Googlen Adwords- kuin Microsoftin Bing Ads -palveluihin. Molemmat kampanjat alkoivat suurin piirtein samaan aikaan (14.3.2017) ja päättyivät vaalipäivään (9.4.2017). Adwordsiin laitoin ensin päiväbudjetiksi 10 euroa ja nostin sen 20 euroon 26.3. Bingissä käytin päiväbudjettina 10 euroa. Adwordsissa näytin neljää eri mainosta, joista yksi oli yleinen ja kolme muuta kohdennetumpia avainsanojen mukaan. Bingiin laitoin vain yleismainoksen.

Kokemukseni perusteella Adwords antaa huomattavasti enemmän näyttöjä ja klikkauksia kuin Bing Ads. Tämä kertoo Suomen hakukonemarkkinoiden keskittymisestä pitkälti Googlen varaan:

Adwords Bing Ads
Näyttökerrat 18335 762
Klikkaukset 845 23
Klikkausprosentti 4,61 % 3,02 %
Hinta/klikkaus 0,47 e 0,14 e
Kokonaiskustannus 400,70 e 3,26 e

Osa klikkauksista ei tosin ollut kovin laadukkaita, sillä huomasin huolestuttavan ilmiön, jossa ihmiset klikkaavat Googlen ensimmäistä hakutulosta lukematta ja hahmottamatta ollenkaan, mihin sitä kautta päätyy. Tämä näkyi vahvasti joukkoliikenneaiheisen mainosryhmän yhteydessä. Sivultani jopa haettiin aikatauluja (Jyväskylän nuorimman valtuutetun lisäksi)!

Blogissani käytettyjä hakusanoja: Aika taulut, Ajat, Hyvinkää, Jämsänkoski jämsä, Keljo keskusta
Jämsänkosken ja Jämsän välistä en edes mielestäni puhunut…

En tehnyt Facebook-markkinointia, koska minulla ei ole omaa poliitikkoprofiilia. En ole kokenut sitä vielä tarpeelliseksi, koska kirjoitan someen melko vähän muutenkin omaa tavaraa. Se johtuu luultavasti luonteestani: olen enemmän tiedon analysoija kuin sen tuottaja. Se näkyy myös sivustoni kirjoitusten pituudessa. Pohdin mainonnan tekemistä KS-piraattien tilin kautta, mutta en kampanjan muiden kiireiden keskellä ehtinyt sitä tehdä.

… fyysinen mainonta on työlästä

Kuva vaaliflyereistä.Tilasin 2500 flyeriä pohjautuen samaan ulkoasuun, mikä minulla oli käytössä kuntavaaleissa 2012. Tilasin ne Print24-palvelusta, jota olemme käyttäneet ennenkin. Kyseessä on edullinen sähköinen painotalo (lappusten hinta tällä kertaa 112,25 e). Näitä flyereitä laputettiinkin sitten postilaatikoihin ja -luukkuihin sekä toki kävelykadun vaalikadulla.

Paperimainoksissa on se vika, ettei niiden konversionseurantaa oikein pysty tekemään ilman erillistä url-osoitetta. Mainonnan teho perustuu pitkälti toistoon, ja tämän takia mainosyhtiöt haluavat seurata ihmisten liikkeitä Internetissä.

Periaatteeni tekevätkin mainostamisesta hiukan hankalaa; käytän sivustokäyntien analysointiin Piwikiä, joka ei vuoda tietoja ulkopuolisille. En seuraa sivullani kävijöitä muualla Internetissä, vaikka se olisikin periaatteessa mahdollista. Parhaat tulokset markkinoinnille saisi kuitenkin sillä, että kohdentaisi viestintää juuri niille ihmisille, jotka ovat jo mainoksia nähneet. Hankalia kysymyksiä!

Läpinäkyvyys periaatteena

Täytin vaalirahoituksen ennakkoilmoituksen tänäkin vuonna hyvissä ajoin, kuten kaikki muutkin piraatit. Haluamme edistää läpinäkyvyyttä kaikilla julkishallinnon tasoilla, ja näytämme siinä esimerkkiä tätä kautta. Oma ennakkoilmoitukseni ei loppujen lopuksi aivan tullut pitäneeksi kutiaan, mutta suuntaa se kuitenkin antoi.

Rahoitin kampanjani tällä kertaa kokonaan itse.