Vaihto-opiskelu

Kuten sanoin, viime viikko oli unohtumaton monessakin mielessä. Jos jollekulle on jäänyt epäselväksi keski-euroopanmatkani todellinen syy, kyseessähän ei ollut pelkästään matka kohti tulevaa vaihto-opiskelukaupunkiani Liègeä (jossa kirjoitan tätä tekstiä tällä hetkellä), vaan elämysmatka Euroopan sydämeen ja rakkauden pääkaupunkiin Pariisiin tapaamaan rakasta tyttöystävääni Annikaa, joka siis kaupungin liepeillä olevassa Disneylandin huvipuistossa oli ollut töissä kesäkuun alusta lähtien. Kohtaaminen Pariisissa ei siis meille ollut mitenkään suunniteltu asia kuten monilla muilla pareilla, vaan olimme kaupungissa olosuhteiden pakosta – eipä siinä tosin ole valittamiseen aihetta.

Viikko alkoi tosiaan maanantain jälleennäkemisellä, jolloin kävimme hankkimassa minulle viikon Navigo Découverte -matkakortin, jolla pääsin ilmaiseksi kaikkiin joukkokuljetusvälineisiin. Ranskalaisella tehokkuudella kortin pystyi toki ostamaan vasta toiselta asemalta ja kolmannelta tiskiltä, mutta eipä siinä. Asuminen oli suunniteltu asuntolaan, jossa ei olisi saanut pitää vieraita yön yli, mutta… Ehken kerro enempää 😉 Maanantain vietimme muuten kuulumisia vaihdellen ja juhlien 2½ kuukauden erossaolon päättymistä.

Tiistaina syöksähdimme aamutuimaan Eurodisney-huvipuistoon, johon pääsimme Annikan työetuna ilmaiseksi sisään. Koska kumpikaan meistä ei ollut järin innostunut kieputtimista ja vemputtimista joita puisto tarjoaa, kävelimme vaan ympäriinsä etsiskellen tuttuja ja ihmetellen kapitalismin riemuvoittoa. Kumpikaan meistä ei ole myöskään suuri rahantuhlauksen/omistamisen ystävä, joten… Näimme jopa yhden tutun henkilön (Teija!) opastamassa pyörivällä plateformella eksyneitä E-maan turisteja kohti veneajelukierrosjuttua. Törmäsin myös yhteen nettituttuun (Damien!), jolta saimme ”ilmaiset” (6 senttiä) jäätelöt. Itse puiston kierrettyämme siirryimme Walt Disney Studioiden puolelle, jossa en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt (ko. aluetta ei vielä 9 vuotta sitten ollut kun Disneyllä kävin…). Annika kävi hakemassa backstagen työpaikkaruokalasta meille piknik-eväät, ja istahdimme hiljaisempaan nurkkaukseen syömään currykanavoileipiä ja juomaan hiilihapotettuja sokerijuomia. Kävimme myös parissa esityksessä (kuinka Disney-hahmo tehdään ja Cinémagique-katsaus elokuvan historiaan) sekä toinen meistä poseerasi Cherbourgin Sateenvarjojen alla. Puistosta ulostauduttuamme kävimme vilkaisemassa Disney Villagen kautta kävellen hotellialueen, ja kiersimme hiljaisehkoja polkuja pitkin hotellialueen vesistöjä. Palasimme kaupan kautta asuntolalle jossa väsyneenä päivästä nappasimme iltapalaa ja siirryimme unille.

Keskiviikko olikin sitten Pariisipäivä. Ja koska olimme rakastavaisina Pariisissa, meidän piti toki käydä ainakin ”niissä tietyissä” paikoissa joissa tulee käydä jos on rakastavaisena Pariisissa. Aloitimme tosin ajamalla RER-junalla Tähteen (Charles-de-Gaulle Étoile), jossa tsekkasimme Riemukaaren yksityiskohdat ihmetellen massaturisteja. Jatkoimme Puolustukseen (Défence), josta ostin mustat farkut, ja kävimme Ison Kaaren (Grande Arche) portailla syömässä piknikkiä (patonkia, chèvre-juustoa, suklaakeksejä, keltaista sokerijuomaa ja jääteetä, jota läheisen Starbucksin tyyppi kävi tarjoamassa ihmisille). Annika osti ruokailun jälkeen itselleen takin. Tämän jälkeen ajoimme metrolla Marttyyrimäkeen (Montmartre) ja kävelimme mäen päälle kirkon eteen katsomaan näköalaa. Jälleen kerran massaturistit tungeksivat väärissä paikoissa tukkien kulkuväylät, mutta selvisimme vihreälle ruohopläntille, josta oli hyvät näkymät Pariisin kaupunkiin… Jonkin aikaa istuskeltuamme ja nautittuamme toisiemme seurasta päätimme lähteä eteenpäin kohti Eiffeltornia (Tour Eiffel). Hyppäsimme metrosta ulos jo aiemmalla asemalla ja kävelimme Kansalliskokouksen (Assemblée Nationale) ja Epäkelpojen (Invalides) ohi kohti Marssipuistoa (Champ de Mars), pysähtyen välillä kauppaan ostamaan juotavaa… Mikä osoittautui vääräksi ajoitukseksi. Torniin ei nimittäin saa viedä juomapulloja ”terrorismintorjunnan” nimissä (eli jotta ihmiset joutuisivat ostamaan riistohintaisia vesipulloja tornin ylemmistä kerroksista). Päätimme palata seuraavana päivänä ilman juotavaa, ja menimme hetkeksi istuskelemaan ja syömään eväitä viereisen vesilammikon äärelle. Seinen ranta kutsui meitä hetken kuluttua, ja kävelimme pitkät pätkät joenreunaa, kunnes tajusimme että meidän olisi parempi alkaa lähteä takaisin Marne-la-Vallée-Chessyä kohti, että pääsisimme vielä illaksi kotiin. Askeltemme kaikuessa Louvren tienoilla taivas oli muuttunut punaiseksi… Junatilanne oli huono, mutta hyppäsimme Torcyyn menevään junaan odottamaan MLV-Chessylle asti jatkavaa RERriä. Perillä Chessyssä pääsimme juoksemaan bussiin, joka oli juuri lähdössä kun allekirjoittaneen käsi löi oveen pakottaen kuskin pysäyttämään; tiukoille meni siis. Mutta hieno päivä oli.

Torstaina kierähdimme jälleen herättyämme kohti Pariisia törmäten bussipysäkillä ranskanlukijaan (Vilma!), edellisen päivän kokemuksista viisastuamme ilman juotavaa Eiffel-torniin siirtyen. Ylhäältä näkymät olivat jälleen kerran hienot (kiipesimme 600 porrasta 2. kerrokseen ja saman verran taas alas)… Iltapäivällä valmistauduimme romanistibileisiin, johon loppujen lopuksi 6+1 Jyväskylän porukan hahmoa ilmestyikin (Marju, Vanamo, Kirsi, Päivi, Annika, Miika + yksi extra, eli Annikan suomalainen kämppis Tanja). Söimme Nutellalettuja kermavaahdolla, ja paljon muitakin hienoja reseptejä tuli testattua. Valitettavasti kyseessä oli molemmille meille vähän HS-päivä (Hors Service), ja emme aivan täysillä jaksaneet koko ajan.

Perjantaina Annikalla oli 2. viimeinen työpäivä, ja heräsin kämpästä yksinäni yhdeksän aikaan… Hoidin bloginpäivityksen (netti toimi kerrankin) ja pyykinpesun, hypäten 12 jälkeen bussiin/junaan kohti Pariisia. Ajattelin tutustua johonkin alueeseen jossa en aiemmin ollut käynyt, ja Luksus Kylässä:n puisto (Jardin de Luxembourg) kelpasi mainiosti. Puiston patsaskokoelma oli melkoinen, ja vehreys yllätti minutkin positiivisesti. Jatkoin matkaani Senaatin (Sénat) ohi Seinen suuntaan, ja kävelin Meidän-Rouvan (Notre-Dame) ohi, ärsyyntyen pian turistikasaumaan ja kulkien Jumalhotellin (Hotel Dieu) vierestä Hallien (Les Halles) kauppakeskuksen puistoon. Matkasin RER-junalla takaisin Euroopan Laaksoon (Val d’Europe) Annikaa vastaan kauppareissulle, ja bussailimme asuinpaikan lähilammikolle, jonka vehreys kutsui jälleen piknikille (patonkia, aamupalajuustoa, jotain muuta jota en muista). Ihmeteltyämme kaunista keinotekoista vesistöä jossa kaloilla on mikkihiirikorvat palasimme asuinalueellemme pakkaamaan…

Lauantai oli Annikan viimeinen työpäivä ja samalla kämpänluovutuspäivä, ja käytin aamupäivän pakkaamiseen ja paikkojen siistintään. Kävin Chessyn asemalla selvittämässä sunnuntain junatilannetta, ja yllätys yllätys, juna johon yritin päästä oli täynnä. Sain lipun seuraavaan junaan, joka jälkikäteen ajatellen olikin huono valinta… Mutta ei se mitään. Annika ehti ensimmäiseen bussiin töistäpääsyn jälkeen, ajoimme asuntolalle jossa saimme selittää itsemme sisään (Annikan Disney-ID kun oli leikattu kahtia ja otettu pois töiden päättymisen merkiksi). Siistimme paikat, otimme tavarat kantoon, kämppä käytiin katsomassa läpi ja poistuimme kohti Nationilla sijaitsevaa Hotel Terminus Nationia. Hotellin löytäminen ei ollutkaan täysin itsestäänselvää, vaan kävelimme ensin väärästä uloskäynnistä ulos ja saimme kiertää ainakin puoli kilometriä, jonka jälkeen kävelimme oikean kadun ohi, ja loppujen lopuksi jouduimme kävelemään about kilometrin verran päästäksemme hotellin luo. Sisäänkirjauksen ja hienpoiston jälkeen hyppäsimme jälleen metroon juhlistamaan viimeistä iltaa kuinkas muutenkaan kuin piknikkaamalla… Hurautimme keskustaan, kävelimme Saint-Louisin saaren yli joen toiselle puolelle muiden ihmisten sekaan syömään eväitämme ja ihmettelemään illan kauneutta sekä massaturisteja kärpäsveneissään (bateaux-mouche) sekä ravintola-aluksissa. Totesimme ettei niillä voinut mitenkään olla yhtä kivaa kuin meillä… Illan syvetessä kävelimme pois Notre-Damen ohitse ja katselimme sillalta hetken Eiffeltornin valaistusta ennen metroutumista ja hotellistumista.

Sunnuntaina koitti lähtö. Poistuimme hotellista ja menimme matkan varrella sijaitsevalle Gare de Lyonille poistamaan ylimääräisen painon harteiltamme (9,50€) ja testasimme viereisen Viaducin korotetun kävelypuistikon. Kävimme Bastiljilla (Bastille) katsomassa Oopperan (Opéra) edustan ja ison tolpan, jonka jälkeen palasimme kaupan kautta asemalle. Hyppäsimme RERiin ja ajoimme Chessylle, ja naureskelimme matkan aikana viimeistä kertaa Isomölylle (Noisy-le-Grand), Luskolle (Le Luzard), Pyhän Jorman (sic) Busseille (Bussy-Saint-Georges) ja Lognesin hirviölle. Chessyn asemalta etsimme Annikan työkaverin Elisen, joka oli lähdössä samalle lennolle Annikan kanssa. Nurkkauduimme rauhalliseen paikkaan aseman ulkopuolelle, ja tytöt kävivät hakemassa takuuvuokransa takaisin rahakeskuksesta. Elise kävi vielä pyörähtämässä muualla istuessamme Annikan kanssa ”vartioimassa tavaroita” ja jättämässä jäähyväisiä. Viiden aikaan olikin sitten separoitumisen hetki, ja kyynel tuli väkisinkin silmään kun käskin tyttöseni astumaan RER-portista sisään ja jäin yksin asemalle.

Tämän jälkeen iski junasäätöepisodi, eli en päässytkään Liègeen asti samana iltana, mutta eipä se mitään… Yövyin Brysselissä ja matkasin Liègeen maanantaina, kävin ilmoittautumassa yliopiston Erasmuskeskukseen ja tutustuin vähän kaupunkiin. Kämppää en ole vielä löytänyt, mutta yritän huomenna josko siinä onnistuisin paremmin. Saan opiskelukortin vasta osoitetta vastaan, joka tekee asioista haasteellista, ja monia muitakaan asioita en voi hoitaa ennen kuin saan osoitteen…

Mutta viime viikosta vielä: jälkikäteen ajatellen aika kului todella nopeasti ja koko ajan oli mahtava olo (sekä minulla että Annikalla). Yksi parhaista viikoista koskaan, täytyy sanoa… Paljon muutakin kerrottavaa olisi, kuten pienoismalli-Eiffeltornien salaisuudet ja pohdintaa Ranskan yhteiskunnasta, mutta tämän blogimerkinnän pituus alkaa olla jo sellainen, että ei tätä jaksa kukaan lukea yhdeltä istumalta. Tästä johtuen lopetan tarinan tähän, kysykää toki myöhemmin lisätietoja mikäli jotain tulee mieleen, ja katsokaa toki galleriasta viikon tapahtumat kuvina 😉

26.8.2008

27.8.2008

28.8.2008

29.8.2008

Auringon valjetessa Brysselissä maanantai-aamuna olin jo hereillä. Päiväni oli alkanut jo viideltä, jolloin silmäni olivat auenneet eivätkä sulkemisesta huolimatta uneni jatkuneet. Siitä huolimatta nousin sängystä vasta seitsemältä, ja palkitsin itseni maukkaalla aamupalalla.

Aamulle olin suunnitellut tavaroiden pakkaamisen jälkeen seikkailuja Bruxelles-Midin rautatieaseman lähistöllä, joten ulos hostellista tsekkauduttuani kävelin rinkka selässä ratikkaan ja hurautin asemalle. Asemalla menisin varaamaan lipun 12:10 lähtevään TGV:hen kohti Marne-la-Vallée Chessyä – ainakin niin luulin. Tiskillä täti totesi, ettei junassa ollut enää tilaa minuntyyppisille matkaajille. Auts. Hän ehdotti kuitenkin, että kävisin katsomassa toisella tiskillä Lillen kautta kulkevaa vaihtoehtoista junayhteyttä. Sellainen löytyikin helposti, ja 2×3 euroa maksettuani en ollut enää matkustamassa yhdellä, vaan kahdella huippunopealla junalla.

Koska ensimmäinen juna lähtisi 11:10, minulla oli vielä hyvää aikaa asemalla kiertelyyn, ja kävinkin Belgacomin myyntipisteellä hankkimassa itselleni Proximus-prepaid-liittymän. Liittymän hienous on siinä, että saan valita yhden maan johon voin soittaa/viestitellä samalla hinnalla kuin Belgian sisäisesti; valitsin tietenkin rakkaan kotosuomen, ja liittymä lähti toimimaan hetimiten. Nyt siis minulle voi soittaa myös Belgialiittymään (numeroa jakelen jossain välissä), mutta vasta siinä vaiheessa kun asetun säännöllisesti Belgiaan ensi viikon alussa tulen käyttämään sitä.

TGV:tä odottaessani mietiskelin vähän Belgian kaksi- tai kolmikielisyyttä; vaikka maassa virallisesti on käytössä flaami, ranska ja saksa jossain määrin, kuulutukset asemilla tehdään pelkästään alueen omalla kielellä. Ei tulisi kuuloonkaan, että kuulutukset tehtäisiin sekä flaamin- että ranskankielisesti… Miten maa, joka on jakautunut kahteen (tai kolmeen) leiriin kielellisesti, voi koskaan yhdistyä, jos edes valtionyhtiö ei harrasta kuulutuksia molemmilla/kaikilla virallisilla kielillä? Mikä peikko se epämääräistä mongerrusta puhuva kahden penkkirivin päässä istuva ihminen on, että siitä pitää päästä eroon?

TGV lähti ajallaan Brysselistä, ja pääsin nauttimaan 300 km/h matkanopeudesta aina Lilleen asti. Lillessä nousin junasta TGV-alueen ”odotustilaan”, laskeuduin toiselle laiturille ja nousin Marne-la-Vallée Chessyssä pysähtyvään junaan. Koko pysähdys kesti noin puolisen tuntia, ja matka jatkuikin hyvin pian vähän vanhemman sarjan suurnopeusjunalla. TGV:n hienous on siinä, että se ei pelkästään kulje käsittämättömän lujaa vauhtia, vaan se tekee sen pehmeästi ja hiljaisesti (vaikkakin jälkimmäisessä junassa joku komponentti resonoi seinän sisällä). Matkustaminen on nopeaa ja antoisaa, vaikkakin miinuksia tulee maisemista – kuuluisista ranskalaisista lehmistä ei näe kuin pari vilausta silloin tällöin meluvallin tai mäkileikkauksen peittäessä näkymän. Suurin osa matkasta meneekin jonkinlaista seinämää ihaillen…

Matka sujui ongelmitta, ja saavuin pääteasemalleni puoli kahden aikoihin. Istuuduin sovitulle tapaamispaikalle lukemaan kirjaa, ja päivän loppu onkin sitten ihan toinen tarina… 😉

Pahoittelen 5. päivän selostuksen viivästymistä, netin toimimaan saanti ei ole ollut itsestäänselvää. Nyt en ehdi sitä tänne tunkaista, mutta lähiaikoina tullette siitä nauttimaan. Sanottakoon lyhyesti, että olen selvinnyt onnellisesti Pariisiin, ja täällä vietän tätä viikkoa. Disneyland ja Pariisi on koluttu (kohta Eiffel-tornille menossa olemme), ja loppuviikon suunnitelmat ovat vielä osittain avoimia. Mutta kuitenkin, hengissä ollaan! Kiitos kaikille jotka ovat muistaneet minua 🙂

Herättyäni söin maukkaan aamupalan (2 sämpylää ja teetä) Station Hostelin aulassa. Pakkasin tavarani (yövyin 3 tytön ja 2 pojan kanssa samassa huoneessa, olin ensimmäinen joka poistui, jos ei lasketa sitä heppua joka oli juuri saapunut Kaliforniasta ja nukkui illan ja valvoi aamuyön), keräsin ne lattialta, täytin vesipulloni Kölninvedellä ja poistuin hostellista kohti rautatieasemaa.

Aseman edessä seisahduin hetkeksi ihastelemaan tuomiokirkkoa. Yritin ottaa kirkosta kuvan, mutta edes laajakulmaisimmassa asennossaan kameraan ei mahtunut kuin puolikas kirkko – ja olin sentään lähes 100 metrin päässä siitä… Kaksikerroksinen express-taajamajunani kohti Aachenia lähti kello 9:07. Istahdin alakertaan, koska yläkerta vaikutti turhan täydeltä. Sitä se todennäköisesti ei ollut, mutta sain alakertaan tehtyä itselleni oman pienen sopen.

Matkasta Aacheniin ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa – ihailin maisemia ja aamun aurinkoista iloa, yrittäen napata muutaman valokuvan aina silloin tällöin. Sain kuviin tylsiä kohteita ja jännät jäivät pusikon (tai meluaidan) taakse ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin (sama toistui aika usein joka junassa). Aachenissa sain kokea Belgian ranskankielisen yhteiskunnan ilot heti, kun SNCB:n (en muista flaaminkielistä lyhennettä, joka on vissiin se virallinen) taajamajuna puksutti (okei, se kulki sähköllä, mutta olisi ihan hyvin voinut puksuttaa) asemalle. Kyseessä oli ränsistynyt tummanpunainen 2-vaunuinen yhdistelmä, joka tuntui olleen tuolla reitillä (Aachen-Liège) melko pitkän aikaa liikenteessä…

Kun vihdoin aloin saada kuulutuksista selvää ja konnarikin (jonka kanssa kiistelin hetken siitä, pitäisikö lippuni leimata vai ei, päättyi konnarin lausahdukseen ”vous n’allez pas quand même m’apprendre mon travail” ja lipun leimaukseen; seuraavassa junassa kysyin asiaa konnarilta joka taas sanoi minun olleen oikeassa) puhui ymmärrettävää mongerrusta, oli selvää että olin saapunut Belgiaan, tuohon maahan jossa tulen elämään seuraavat 9-10 kuukautta elämästäni. Junan saapuessa Liège-Guilleminsin asemalle (ohitettuaan idyllisiä vuoristokylämaisemia) huomasin että ranskalainen yhteiskunta jännittää minua; podin koko ajan pelkoa, että joku nappaa jonkun kassin huomaamattani tai jotain…

Liègessä vaihdoin Ostenden intercityyn, joka oli jo enemmän normaalin junan näköinen. Tunnin matkan jälkeen saavuin Bruxelles-Midin asemalle jonka jälkeen minun suunnitelman mukaan piti suunnistaa majapaikkaani, Génération Europe -majataloon. Ongelmaksi tuli vain se, että vaikka tiesin osoitteen (Norsukatu), en löytänyt mistään kaupungin karttaa jossa se olisi näkynyt. Yritin löytää myös ilmaista Wlan-hotspottia turhaan, kunnes taivuin ja soitin hostelliin, jonka ohjeiden avulla löysin helposti perille (vaikka meinasinkin nousta väärään suuntaan menevään raitiovaunuun…). Siistiydyttyäni ja ulkokuntoon laittauduttuani pääsin katsomaan viimeiset kierrokset Euroopan GP:stä alakerran telkkarista, ja pääsin nauttimaan Kimin varikkosähläilyistä ja moottoririkosta. Näin siis ratkaisevimmat hetket…

Päivitettyäni blogiin eilisen päivän merkinnän suuntasin ulos tietämättä sen tarkemmin mihin jalkani minut veisivät. Tavoitteenani oli päästä eroon jännityksestä tutustumalla ympäristööni, ja se tulikin onnistumaan melko hyvin. Kävelin pohjoiseen kanavanrantaa ”Kierroksen ja Taksien” ohi (Kuninkaallinen Arkisto vissiin), löytäen tieni ison kirkon vierestä Kuninkaallisen Palatsin puistoon. Tarkemmin sanottuna kryptalle, johon on haudattu kuningatar Astrid. Vilkaistuani kryptan (Astrid oli kaunis ainakin patsaan perusteella) kävelin eteenpäin hirvittävän janon saattelemana, olin nimittäin unohtanut juomapullon majataloon… Sain janoni onneksi sammutettua puistoalueelle saapuessani, kun ostin kioskilta kokiksen.

Jossain vaiheessa suunnitelmani oli tarkentunut kävelymatkaksi Atomiumille, ja tuo Brysselin Eiffelin torni alkoikin jo pilkistellä puiden raoista siihen malliin, että saavuin 50-vuotiaalle monumentille hetkessä. En jaksanut nousta ylös ensinnäkään hinnan takia, ja toisekseen koska se oli menossa kiinni. Pitää joskus toiste käydä sitten uudestaan. Istuskelin hetken Atomiumin alla ihastellen sitä ja poiskävellessäni tarkastin Brysselin Maailmannäyttelyn 50-vuotisjuhlaesittelyn (valokuvia eri paviljongeista ynnä muuta rojua). Takaisinpäin en jaksanut kävellä, vaan hyppäsin ratikkaan ja ajoin sillä takaisin hostellin pysäkille. Siinä vaiheessa huomasin jo päässeeni aika paljosta jännityksestä eroon; isoin apu oli varmasti 15-kiloisen rinkkamöhkäleen poistumisessa selästä. Kävin syömässä iltapalaa (kebabrulla, jotain Oasis-nimistä mehulimsaa jossa oli mm. mangoa sekä pakolliset belgialaiset perunat, tai fritit) hostellille palatessa yhdessä viereisen turkkilaiskorttelin lukuisista kebabpaikoista. Ruoka oli loistavaa, ja maksoi kaikkineen vain 4 euroa 50 senttiä! Maha tuli täyteen ja palasin hostellille kirjoittamaan merkintää, jonka käyn kohta lyömässä intter Vepsin ihmeelliseen maailmaan.

Huomenna TGV:llä Paraisille, ja erästä henkilöä tapaamaan… 🙂

(Jos en saa kaikkia kuvia lisättyä tänään tuonne gallerian kansioon, pistän ne sinne myöhemmin… Siirtonopeudet hipoo taas pilviä nimittäin)