Vaihto-opiskelu

Alkuviikko meni sairastaessa. Nuhaflunssa aiheutti kutsumusta ostamaan nenäliinoja ja täydentämään muutenkin ruokavarastoa maanantaina. Muuten päivä meni sisätiloissa niistäessä ja tv-sarjaa koneelta katsellessa. Päivän päätteeksi onnistuin repäisemään n. 2 cm pitkän vekin oikean polven yläpuolelle suihkuun mennessä, joka onneksi näytti vaan pahemmalta kuin mitä oli (oli se silti paha, mutta ei vaatinut laastaria eli vuosi vähän; osui siis hyvään paikkaan verisuonien kannalta). Tiistai oli jo parempi päivä ja sain itseni pyörähtämään kaupungilla katsomassa ihmistä yliopistolla joka ei ollut paikalla, ja tekemässä jotain muuta jota en enää muista. Keskiviikkona pyörähdin kauppaan ostamaan mausteita ja muuta roinaa (mm. laastareita), ja iltapäivällä kävin Hognoulin Ikeassa ostamassa itselleni kunnon tyynyn ja roskakorin. Ja tsekkamassa ko. kaupan.

Tänään torstaina kävin heti aamusta ”läheisessä” itsepalvelupesulassa pyörähtämässä (ensimmäistä kertaa). Pitää muistaa ensi kertaa varten ostaa pesuainetta… 😀 Puolenpäivän aikaan askeleeni suuntasivat kohti seikkailua: kävin ensin pankissani hakemassa belgialaisen pankkikorttini (outo vihreä, läpinäkyvä lärpyskä) ja sitten lähdin seikkailemaan kohti paikkaa, josta tiesin jonkinlaisen kävelyreitin lähtevän. Siellä törmäsin karttaan eri reittivaihtoehdoista, joista valitsin ensin punaisen reitin kohti mäenpäällistä.

Metsään astuttuani ja ylöspäin noustessani pääsin nauttimaan hiljaisuudesta – en ollut taas hetkeen päässyt oikeasti kuuntelemaan luonnon ääniä (linnunlaulua, heinäsirkkoja) ja haistelemaan ruohon tuoksua, joten nousu ylöspäin oli virkistävä kokemus (vaikkakin liikenteen jylinä toistui vielä matalina taajuuksina taustalla). Mäen päälle päästyäni eteeni avautui hetken kävelyn jälkeen näköalapaikalta loistava näkymä kohti Liègen keskustaa. Mäen päällä sijaitsee myös jonkinlainen vanha linnake (sekä yliopistollinen keskussairaala). Matka jatkui näköalapaikalta sinistä reittiä, joka hetken kuluttua muuttui lehmäniityn ohitse kulkevaksi ruskeaksi poluksi. Koska en ollut kiireinen, päätin kiertää pidempää reittiä oikoreitin sijaan, mutta unohdinkin kääntyä mielisairaalan ohi kuljettuani yhdestä kohdasta vasemmalle ja päädyin isolle tielle. No, jatkoin suunnistajana (ja koska olin ottanut valokuvan kartasta) vaihtoehtoista reittiä pitkin kunnes löysin jälleen ahtaiden pikkukatujen luota oikean paikan. Viimeinen osuus oli vihreä reitti ”kaupungin kulisseihin”, joka päättyi erittäin ahtaisiin porraskäytäviin ja suuren portaikon alle.

Löydettyäni ulos sokkelosta suuntasin itseni hymy naamalla kohti kotia ja ruokaa kolmen tunnin seikkailemisen jälkeen. Tämä pitää ottaa joskus uusiksi 🙂

Kaikki hyvä loppuu aikanaan – niin myös moottoriurheilu. Ylläolevassa jonossa istuessani olin jo tulossa poispäin radalta; kyydin sain nettitutun kaverilta tänään sunnuntaina. Tapasin sattumalta brassin jonka kanssa hengasin kaksi edellistäkin päivää, ja vietimme päivän istuen Pouhonin tuplavasurissa kaikkien kisojen ajan.

Kipeäksi tosin taisin tulla, radalla oli kylmä. Ja vaikka vaatetta oli paljon päällä, se ei auttanut. Mutta tunnelma oli mahtava, kisaa pääsi tosiaan elämään toisten katsojien kanssa 🙂

Tänään bussilla Guilleminsin asemalle, sit junalla Vervierssiin, bussilla Francorchampsiin… Tuttu kuvio 😉

Tänään oli kiinteämpi päivä. Bussissa tapasin edellispäivästä tutun brassin (yöpyili Aachenissa hän), ja menimme Rivageen istumaan alkupäiväksi. Porschekisan aikana siirryimme Pouhonin tuplavasuriin, josta katsoimme F1-aika-ajot ja GP2-kisan. Tunnelma oli loistava ihmismeren keskellä, ja äksöniäkin nähtiin. Ja kotiinkin pääsin.

Huomenna sitten itse loppuhuipennus eli F1-kisa, saan onneksi kyydin nettitutulta, ettei tarvitse julkisiin välineisiin luottaa 🙂

Niin ja kysymykseen tulpista – tunnin tuota F1-mökää jaksaa kuunnella, sitten alkaa korvia hajottaa; perjantain harjoitusten aikana tuli tulppia loppupuolella harjoitusjaksoja käytettyä, tänään lauantaina ne pysyivät laukussa… Varmaan huomenna kisan aikana kaivan ne taas esiin 🙂

Perusperjantai lähtee tietenkin puoli kuudelta käyntiin. Sitten bussiin, Verviersissä toiseen bussiin, ja ulos bussista Francorchampsin kylässä…

Matkasin siis ensimmäistä kertaa myyttiselle Spa-Francorchampsin radalle, ja siellä katselin perjantain vapaita harjoituksia ja täyteluokkien esityksiä. Matka radalle ja sieltä pois sujui yllättävän helposti, ja juttuseuraakin löytyi kun lyöttäydyin yhteen brasilialaisen moottoriurheilufanin kanssa.

Huomenna uudestaan, nyt en jaksa kirjoitella enempää.

Saavuin vaihtokaupunkiini maanantai-aamupäivänä kuljettuani junalla Brysselistä Jukalta ostamani Go Passin avulla. Epämääräisten ohjeiden avustamana hyppäsin bussiin numero 4 ajaakseni Bovièren pysäkille. Jollain mäihällä arvioin suurin piirtein oikean poishyppäämisajan ja löysinkin hetken pyörimisen jälkeen Auberge de Jeunesse Georges Simenonin, johon jätin rinkkani ja lähdin pyörimään kaupungille – eli suorinta tietä yliopistolle. Erasmustoimisto oli menossa ruokatauolle, mutta ehdin kuitenkin saada avuliaalta opastaja-oppilaalta infopaketin ja lyhyen katsauksen asioihin joita joutuisin tekemään. Odoteltuani puolisentoista tuntia pääsin ilmoittautumaan paikallaolevaksi Erasmus-opiskelijaksi, mutta saadakseni opiskelijakortin minun täytyisi hommata itselleni osoite – eli asunnonhankinta oli seuraavana ohjelmassa. Nuorisohostellilla katselin netistä sopivia ilmoituksia ja yritin soittaa pariin niistä, mutta kummassakaan numerossa kukaan ei vastannut. Ärsyynnyin ihmisiin, ja väsyneenä nukahdin hetkeksi sängylleni… Illemmalla kävin lyhyellä kävelykierroksella Maasin (vai pitäisikö vaan käyttää epäsuomalaisittain ranskalaista nimeä, eli Meusen) yli kaupungin keskustaan ja takaisin.

Tiistai-aamuna heti herättyäni ja aamupalailtuani hyppelehdin yliopiston Service Logementiin pyytämään apua, ja ystävällinen virkailija soittikin minulle heti parit rendez-vousit juuri tulleisiin ilmoituksiin. Kävin kiertämässä pari paikkaa, ja päätin että ensimmäinen oli niin hyvässä kunnossa, sopivan etäisyyden päässä yliopistolta ja kohtuullisella vuokralla, että jätin viestin vastaajaan, jossa ilmoitin ottavani huoneen. Iltapäivä meni kirjettä kirjoitellessa, netissä istuessa ja kiertäessä kaupunkia – ja illalla meninkin jo tekemään vuokrasopimusta. Vuokraisäntäni ja -emäntäni asuvat saman talon alakerrassa, jättäen kaksi ylintä kerrosta opiskelijoiden käyttöön. Ketään muuta ei vielä ole ilmestynyt paikalle, mutta kunhan ensimmäinen quadrimestre käynnistyy, pitäisi kolmen muun opiskelijan kanssa tulla toimeen. Vietimme iltaa keskustellen käytännön asioista, Liègestä ja Belgiasta yleisesti, ja vaikka paluumatkalla hostellille satoikin vettä, olin iloinen siitä että olin löytänyt asunnon – ja vieläpä hyväkuntoisen sellaisen. Asun joen ympäröimällä saarella ilmeisimmin Outremeuse-nimisen alueen alareunassa.

Keskiviikkoaamuna sain itseni ylös tehokkaasti, heitin rinkan selkääni ja repun mahalleni ja lähdin kävelemään kohti asuntoa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä miksi maisemat näyttävät vähän oudoilta – ja syykin selvisi pian kun kuulin tutun kirkonkellon soittavan puolituntista: olin kävellyt ympyrää ja palannut hostellin lähiympäristöön. Ärsyyntyneenä lähdin takaisinpäin ja löysinkin helposti oikeaan paikkaan. Heitin tavarat kämppääni, suihkutin itseni ja lähdin hankkimaan opiskelijakorttiani yliopistolta. Kortitettuna (ja yliopiston intranetin ja sähköpostin käyttöön ottaneena) mietin, mikä olisi seuraava askel, ja suuntasinkin kohti Cité Administrativeä rekisteröimään itseni Belgian kuningaskunnan tietokantoihin, ja sainkin sieltä itselleni maassaololuvan ja belgialaisen henkilötunnuksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana virkailija totesi että ”nämä äksät tarkoittavat sitä että sukunimellesi ei ole vielä erillistä koodia, mutta siitä ei tarvitse välittää”, mistä päättelin onnistuneesti olevani ensimmäinen Belgiaan rantautunut Hämynen. Yksi uusi aluevaltaus tällekin suvulle 😉 Jatkoin matkaani Fortis-pankkiin, jossa sain juuri ennen lounastaukoa luotua itselleni ilmaisen nuorisotilin. Viikon päästä saanen pankkikorttini ja pääsen maksamaan vuokraakin… Uuden asiakkaan lahjana sain vihreän Fortis-emblemoidun urheilukassin. Palasin asunnolle järjestämään paikkoja, hyppelehdin läheiseen Delhaizeen ostamaan ruokaa (pitää muistaa hankkia kanta-asiakaskortti jossain välissä) ja lueskelin Vatasen Jänistä ranskaksi. Tästä se elämä lähtee taas käyntiin…

Liège itsessään on Moselin rannalle levittyvä vanha kaupunki, jonka arkkitehtuuri on kaunista, mutta ränsistynyttä. Puolet kaupungista tuntuu olevan uudelleenrakennuksen alla samalla kun toinen puolisko on jäänyt rapistumaan… Lisäksi ihmiset eivät tunnu jaksavan poimia koirankakkojaan pois kaduilta. Ja liikenne on kaoottista. Mutta näiden epäkohtien ohitse katsoessa kaupungista voi löytää paljonkin hyviä puolia, ja luultavasti varsinkin jos lähtee kiertelemään keskustan ulkopuolelle (missä en ole vielä ehtinyt käydä). Odotan innolla millainen tästä vuodesta tulee, ja kauanko kestää ennen kuin opin paikkojen nimet ja muut vastaavat ulkoa. Uskon vakaasti että tästä tulee ajan myötä minulle kuin kolmas koti (saatte itse miettiä miksi kolmas ;)…