Vastauksena kysymykseen, mitä mieltä tällä hetkellä olen Laajavuoren kaavamuutoksesta ja lähiluonnon arvosta alueella.
Jyväskylän vihreät on ymmärrettävästi asettunut kannattamaan ratkaisua ilman laskettelurinnettä.
Olen itse pohtinut kaavaa aika ympäripyöreästi viimeksi huhtikuussa blogissani hiukan ennen tuota kannaria, kun kaava oli lautakunnassa käsiteltävänä.
Nyt eniten keskustelua herättävä pohjoisrinteen yläosan alle jäävä alue on lopulta harmillisen pieni vanha metsä. Alarinne on hiljattain harvennettua nuorempaa talousmetsää. Laajavuoren luonto on kokonaisuudessaan todella paljon ihmisen muokkaamaa latupohjineen, polkuineen ja muine rakennelmineen. Sekä tietenkin hakkuineen.
Kävin suunnistamassa kaava-alueella ja sen ympäristössä loppuviikosta, ja vaikka tietyt alueet ovat luonnontilaisempia, hakkuujätettä sai monin paikoin väistellä ihan kunnolla. Kaupungin metsäohjelma on tulossa uusittavaksi (nykyinen päättyy vuoteen 2030), ja sen kautta yritetään toki vaikuttaa tulevaisuuden metsänhoitoon virkistysalueilla.
Henkilökohtaisesti haluaisin painottaa liikuntapääkaupunkiteemaa ainakin ampumahiihdon olosuhteiden osalta, mutta pelkään samaa mitä kannarissakin on todettu, talvilajien muuttumista mahdottomaksi ilmastokriisin takia. Vaikka saisimmekin lähivuosina edelleen pakkasia, kuivuus on ollut viime vuodet ongelma. Järvien matalista pinnoista on puhuttu tänä vuonna isomminkin, ja pidemmän päälle se muuttuu ongelmaksi myös Laajavuoren lumetustarpeiden osalta.
Molemmat kaavavaihtoehdot ovat joka tapauksessa parempia kuin nykyinen kaava, joka salli pohjoisrinteen laajemmalla alueella eikä sisällä niin paljon suojelualueita. Pohjoisrinteetön toki parempi näistä kahdesta esitetystä.
