Aktiivimallin työllistävä vaikutus

Työttömyysturvalakia ollaan jälleen rukkaamassa, kun hallitus esittää aktiivimallia ratkaisemaan työttömyyteen liittyviä laajempia ongelmia.

Esityksen mukaisesti työttömyysturvaa leikattaisiin yhden päivän verran kuukaudessa (eli 4,65 %), mikäli 65 maksupäivän (noin kolmen kuukauden) aikana työtön

  • ei osallistu vähintään viiden päivän verran työllistymistä edistämiin palveluihin tai
  • työskentele yhden työssäoloehtoviikon verran.

Kritisoin suuresti aktiivimallin toteutustapaa. Esityksessä arvioidaan, että viranomaisten työmäärä ei suuresti lisäänny, mutta ”Kansaneläkelaitos on esityksestä antamassaan lausunnossa kuitenkin arvioinut, että aktiivimalli lisää sen työmäärää 130–260 henkilötyövuodella, ja että muutos merkitsee vuositasolla 385 000–770 000 uuden etuuspäätöksen antamista työmarkkinatuen ja peruspäivärahan hakijoille.” Työttömyyskassojen työmäärä lisääntynee myös.

Tämä on melkoinen määrä täysin turhaa työtä (josta iso osa liittynee toimeentulotukipäätösten tarkistuksiin).

Mallin olisi voinut toteuttaa myös seuraavalla tavalla, joka ei lisää hallinnollista työtä nykyisestä:

  • Leikataan yleisesti työttömyysetuuksien perusmäärää (jollain prosentilla), kun kerran halutaan siirtää (pitkäaikais)työttömyyden kustannuksia enemmän kuntien kontolle (toimeentulotukimenojen kasvaessa).
  • Maksetaan työttömyysturvan korotusosaa ilman rajoituksia, jos työtön osallistuu työllistymistä edistävään palveluun (nykyään raja on 200 päivää/etuuslaji). (Porkkanaa!)
  • Työskentelyn kannustimena voidaan nostaa palkkatulojen suojaosaa nykyisestä 300 eurosta kuukaudessa (perustulo, perustulo…).

Tämä ei aiheuttaisi suuria muutoksia nykyisiin etuusprosesseihin eikä näin ollen työllistäisi viranomaisia yhtä paljon kuin Kelan arviossa. Keskustelua voitaisiin toki jatkossakin käydä siitä, mikä olisi oikea työttömyysturvan määrä, onko meillä varaa maksaa korotusosaa enemmän kuin nykyisin ja oikea suojaosan suuruus.

Se toinen perustulokokeilu

1.6.2017 alkaa yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien tietynasteinen ”perustulokokeilu”.

Myös Lex Lindströminä tunnettu eläketukilaki astuu voimaan kesäkuun alusta. Tarkoitus on ollut päästää pitkään työttömänä olleet yli 60-vuotiaat henkilöt pois TE-toimiston ikeestä tarveharkinnattomalle, vanhuuseläkettä vastaavalle tukimuodolle. Eläketuen maksaa Kela, ja se on takuueläkkeen suuruinen.

Monet olivat harmissaan siitä, että perustulokokeiluun saatiin mukaan vain pienehkö kokeilujoukko, eikä erilaisia perustulomalleja päästy testaamaan. Myös kokeilua selvittänyt tutkimusryhmä kannusti loppuraportissaan laajentamaan kokeilua.

Eläketukilakia säädettäessä olisi voitu ottaa tämä palaute huomioon, ja muodostaa eläketuelle pääsijöistä otosjoukko toisenlaista perustulomaista etuutta varten. Eläketuelle tullee pääsemään noin 5000 henkilöä. Heistä osa on edelleen työhön pystyviä ja haluavia, osa taas käytännössä työkyvyttömiä. Heitä kaikkia yhdistää yli 5 vuotta jatkunut työttömyysputki, ja nyt he pääsevät aikaistetulle vanhuuseläkkeelle.

Joku on sanonut, että vanhuuseläke muistuttaa perustuloa: sen nostaja voi työskennellä ilman että sillä on vaikutusta eläkkeen (brutto)määrään. Eläkeläisten työllisyys onkin viime vuosina lisääntynyt. Koska eläketuki rinnastuu vanhuuseläkkeeseen, myös sitä voi nostaa ja työskennellä samaan aikaan. Eläketuki ja vanhuuseläkkeet ovat veronalaisia etuuksia toisin kuin perustulokokeilun mukainen perustulo. Jos eläketuki on kuitenkin edunsaajan ainut etuus, sen veroprosentti on 0. Työskentelevällä eläketuen saajalla veroprosentti voi olla suurempi.

Perustulokokeilun yhteydessä säädettiin rekisteristä, jota tutkijat voivat hyödyntää kokeilun tuloksia mitatessaan. Olisi varmasti ollut mahdollista perustaa samantapainen rekisteri myös eläketuen saajista. Olisi mielenkiintoista seurata heidän työllistymistään eläketuella ja verrata sitä perustulokokeilun koejoukkoon. Kuinka moni jää eläkkeelle ilman pelkoa perustoimeentulon menettämisestä? Kuinka moni kokee uuden alun ja lähtee töihin tai harjoittamaan yritystoimintaa?

Jäävätkö nämä tutkimuskysymykset ilman vastausta?

Avoimuutta päätöksentekoon

Mielipidekirjoitus yhdessä Arto Lampilan kanssa, julkaistu Keskisuomalaisessa 24.4.2017.

Moni on varmasti miettinyt kuluneen viikon aikana, mitä tuleva valtuustokausi tuo Jyväskylässä tullessaan.

Toivathan kuntavaalit merkittäviä muutoksia Jyväskylän valtuuston valtasuhteisiin: vihreät ottivat haltuunsa Sdp:lle vuosikausia kuuluneen paikan kaupungin suurimpana puolueena.

Muutos avaa aina mahdollisuuksia, ja tällä kertaa meillä voisi olla mahdollisuus lisätä radikaalisti avoimuutta kaupungin päätöksenteossa. Sekä suuren vaalivoiton ottaneet vihreät, että uutena ryhmänä Jyväskylän valtuustoon nousseet piraatit ovat jo pitkään puhuneet päätöksenteon avoimuuden lisäämisestä.

Nyt voisi olla aika ryhtyä sanoista tekoihin, ja avata lautakuntien ja kaupunginhallituksen kokoukset sekä vaatia kaupungin enemmistöomisteisia yhtiöitä noudattamaan julkisuuslakia.

Julkisen sektorin omistamien yritysten toiminnan avoimuus on myös yksi lähivuosien isoja kysymyksiä – onhan niitä näillä näkymin soteuudistuksen jälkeen moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.