Miika Hämynen

Perusperjantai lähtee tietenkin puoli kuudelta käyntiin. Sitten bussiin, Verviersissä toiseen bussiin, ja ulos bussista Francorchampsin kylässä…

Matkasin siis ensimmäistä kertaa myyttiselle Spa-Francorchampsin radalle, ja siellä katselin perjantain vapaita harjoituksia ja täyteluokkien esityksiä. Matka radalle ja sieltä pois sujui yllättävän helposti, ja juttuseuraakin löytyi kun lyöttäydyin yhteen brasilialaisen moottoriurheilufanin kanssa.

Huomenna uudestaan, nyt en jaksa kirjoitella enempää.

Saavuin vaihtokaupunkiini maanantai-aamupäivänä kuljettuani junalla Brysselistä Jukalta ostamani Go Passin avulla. Epämääräisten ohjeiden avustamana hyppäsin bussiin numero 4 ajaakseni Bovièren pysäkille. Jollain mäihällä arvioin suurin piirtein oikean poishyppäämisajan ja löysinkin hetken pyörimisen jälkeen Auberge de Jeunesse Georges Simenonin, johon jätin rinkkani ja lähdin pyörimään kaupungille – eli suorinta tietä yliopistolle. Erasmustoimisto oli menossa ruokatauolle, mutta ehdin kuitenkin saada avuliaalta opastaja-oppilaalta infopaketin ja lyhyen katsauksen asioihin joita joutuisin tekemään. Odoteltuani puolisentoista tuntia pääsin ilmoittautumaan paikallaolevaksi Erasmus-opiskelijaksi, mutta saadakseni opiskelijakortin minun täytyisi hommata itselleni osoite – eli asunnonhankinta oli seuraavana ohjelmassa. Nuorisohostellilla katselin netistä sopivia ilmoituksia ja yritin soittaa pariin niistä, mutta kummassakaan numerossa kukaan ei vastannut. Ärsyynnyin ihmisiin, ja väsyneenä nukahdin hetkeksi sängylleni… Illemmalla kävin lyhyellä kävelykierroksella Maasin (vai pitäisikö vaan käyttää epäsuomalaisittain ranskalaista nimeä, eli Meusen) yli kaupungin keskustaan ja takaisin.

Tiistai-aamuna heti herättyäni ja aamupalailtuani hyppelehdin yliopiston Service Logementiin pyytämään apua, ja ystävällinen virkailija soittikin minulle heti parit rendez-vousit juuri tulleisiin ilmoituksiin. Kävin kiertämässä pari paikkaa, ja päätin että ensimmäinen oli niin hyvässä kunnossa, sopivan etäisyyden päässä yliopistolta ja kohtuullisella vuokralla, että jätin viestin vastaajaan, jossa ilmoitin ottavani huoneen. Iltapäivä meni kirjettä kirjoitellessa, netissä istuessa ja kiertäessä kaupunkia – ja illalla meninkin jo tekemään vuokrasopimusta. Vuokraisäntäni ja -emäntäni asuvat saman talon alakerrassa, jättäen kaksi ylintä kerrosta opiskelijoiden käyttöön. Ketään muuta ei vielä ole ilmestynyt paikalle, mutta kunhan ensimmäinen quadrimestre käynnistyy, pitäisi kolmen muun opiskelijan kanssa tulla toimeen. Vietimme iltaa keskustellen käytännön asioista, Liègestä ja Belgiasta yleisesti, ja vaikka paluumatkalla hostellille satoikin vettä, olin iloinen siitä että olin löytänyt asunnon – ja vieläpä hyväkuntoisen sellaisen. Asun joen ympäröimällä saarella ilmeisimmin Outremeuse-nimisen alueen alareunassa.

Keskiviikkoaamuna sain itseni ylös tehokkaasti, heitin rinkan selkääni ja repun mahalleni ja lähdin kävelemään kohti asuntoa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä miksi maisemat näyttävät vähän oudoilta – ja syykin selvisi pian kun kuulin tutun kirkonkellon soittavan puolituntista: olin kävellyt ympyrää ja palannut hostellin lähiympäristöön. Ärsyyntyneenä lähdin takaisinpäin ja löysinkin helposti oikeaan paikkaan. Heitin tavarat kämppääni, suihkutin itseni ja lähdin hankkimaan opiskelijakorttiani yliopistolta. Kortitettuna (ja yliopiston intranetin ja sähköpostin käyttöön ottaneena) mietin, mikä olisi seuraava askel, ja suuntasinkin kohti Cité Administrativeä rekisteröimään itseni Belgian kuningaskunnan tietokantoihin, ja sainkin sieltä itselleni maassaololuvan ja belgialaisen henkilötunnuksen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana virkailija totesi että ”nämä äksät tarkoittavat sitä että sukunimellesi ei ole vielä erillistä koodia, mutta siitä ei tarvitse välittää”, mistä päättelin onnistuneesti olevani ensimmäinen Belgiaan rantautunut Hämynen. Yksi uusi aluevaltaus tällekin suvulle 😉 Jatkoin matkaani Fortis-pankkiin, jossa sain juuri ennen lounastaukoa luotua itselleni ilmaisen nuorisotilin. Viikon päästä saanen pankkikorttini ja pääsen maksamaan vuokraakin… Uuden asiakkaan lahjana sain vihreän Fortis-emblemoidun urheilukassin. Palasin asunnolle järjestämään paikkoja, hyppelehdin läheiseen Delhaizeen ostamaan ruokaa (pitää muistaa hankkia kanta-asiakaskortti jossain välissä) ja lueskelin Vatasen Jänistä ranskaksi. Tästä se elämä lähtee taas käyntiin…

Liège itsessään on Moselin rannalle levittyvä vanha kaupunki, jonka arkkitehtuuri on kaunista, mutta ränsistynyttä. Puolet kaupungista tuntuu olevan uudelleenrakennuksen alla samalla kun toinen puolisko on jäänyt rapistumaan… Lisäksi ihmiset eivät tunnu jaksavan poimia koirankakkojaan pois kaduilta. Ja liikenne on kaoottista. Mutta näiden epäkohtien ohitse katsoessa kaupungista voi löytää paljonkin hyviä puolia, ja luultavasti varsinkin jos lähtee kiertelemään keskustan ulkopuolelle (missä en ole vielä ehtinyt käydä). Odotan innolla millainen tästä vuodesta tulee, ja kauanko kestää ennen kuin opin paikkojen nimet ja muut vastaavat ulkoa. Uskon vakaasti että tästä tulee ajan myötä minulle kuin kolmas koti (saatte itse miettiä miksi kolmas ;)…

Kuten sanoin, viime viikko oli unohtumaton monessakin mielessä. Jos jollekulle on jäänyt epäselväksi keski-euroopanmatkani todellinen syy, kyseessähän ei ollut pelkästään matka kohti tulevaa vaihto-opiskelukaupunkiani Liègeä (jossa kirjoitan tätä tekstiä tällä hetkellä), vaan elämysmatka Euroopan sydämeen ja rakkauden pääkaupunkiin Pariisiin tapaamaan rakasta tyttöystävääni Annikaa, joka siis kaupungin liepeillä olevassa Disneylandin huvipuistossa oli ollut töissä kesäkuun alusta lähtien. Kohtaaminen Pariisissa ei siis meille ollut mitenkään suunniteltu asia kuten monilla muilla pareilla, vaan olimme kaupungissa olosuhteiden pakosta – eipä siinä tosin ole valittamiseen aihetta.

Viikko alkoi tosiaan maanantain jälleennäkemisellä, jolloin kävimme hankkimassa minulle viikon Navigo Découverte -matkakortin, jolla pääsin ilmaiseksi kaikkiin joukkokuljetusvälineisiin. Ranskalaisella tehokkuudella kortin pystyi toki ostamaan vasta toiselta asemalta ja kolmannelta tiskiltä, mutta eipä siinä. Asuminen oli suunniteltu asuntolaan, jossa ei olisi saanut pitää vieraita yön yli, mutta… Ehken kerro enempää 😉 Maanantain vietimme muuten kuulumisia vaihdellen ja juhlien 2½ kuukauden erossaolon päättymistä.

Tiistaina syöksähdimme aamutuimaan Eurodisney-huvipuistoon, johon pääsimme Annikan työetuna ilmaiseksi sisään. Koska kumpikaan meistä ei ollut järin innostunut kieputtimista ja vemputtimista joita puisto tarjoaa, kävelimme vaan ympäriinsä etsiskellen tuttuja ja ihmetellen kapitalismin riemuvoittoa. Kumpikaan meistä ei ole myöskään suuri rahantuhlauksen/omistamisen ystävä, joten… Näimme jopa yhden tutun henkilön (Teija!) opastamassa pyörivällä plateformella eksyneitä E-maan turisteja kohti veneajelukierrosjuttua. Törmäsin myös yhteen nettituttuun (Damien!), jolta saimme ”ilmaiset” (6 senttiä) jäätelöt. Itse puiston kierrettyämme siirryimme Walt Disney Studioiden puolelle, jossa en ollutkaan koskaan aiemmin käynyt (ko. aluetta ei vielä 9 vuotta sitten ollut kun Disneyllä kävin…). Annika kävi hakemassa backstagen työpaikkaruokalasta meille piknik-eväät, ja istahdimme hiljaisempaan nurkkaukseen syömään currykanavoileipiä ja juomaan hiilihapotettuja sokerijuomia. Kävimme myös parissa esityksessä (kuinka Disney-hahmo tehdään ja Cinémagique-katsaus elokuvan historiaan) sekä toinen meistä poseerasi Cherbourgin Sateenvarjojen alla. Puistosta ulostauduttuamme kävimme vilkaisemassa Disney Villagen kautta kävellen hotellialueen, ja kiersimme hiljaisehkoja polkuja pitkin hotellialueen vesistöjä. Palasimme kaupan kautta asuntolalle jossa väsyneenä päivästä nappasimme iltapalaa ja siirryimme unille.

Keskiviikko olikin sitten Pariisipäivä. Ja koska olimme rakastavaisina Pariisissa, meidän piti toki käydä ainakin ”niissä tietyissä” paikoissa joissa tulee käydä jos on rakastavaisena Pariisissa. Aloitimme tosin ajamalla RER-junalla Tähteen (Charles-de-Gaulle Étoile), jossa tsekkasimme Riemukaaren yksityiskohdat ihmetellen massaturisteja. Jatkoimme Puolustukseen (Défence), josta ostin mustat farkut, ja kävimme Ison Kaaren (Grande Arche) portailla syömässä piknikkiä (patonkia, chèvre-juustoa, suklaakeksejä, keltaista sokerijuomaa ja jääteetä, jota läheisen Starbucksin tyyppi kävi tarjoamassa ihmisille). Annika osti ruokailun jälkeen itselleen takin. Tämän jälkeen ajoimme metrolla Marttyyrimäkeen (Montmartre) ja kävelimme mäen päälle kirkon eteen katsomaan näköalaa. Jälleen kerran massaturistit tungeksivat väärissä paikoissa tukkien kulkuväylät, mutta selvisimme vihreälle ruohopläntille, josta oli hyvät näkymät Pariisin kaupunkiin… Jonkin aikaa istuskeltuamme ja nautittuamme toisiemme seurasta päätimme lähteä eteenpäin kohti Eiffeltornia (Tour Eiffel). Hyppäsimme metrosta ulos jo aiemmalla asemalla ja kävelimme Kansalliskokouksen (Assemblée Nationale) ja Epäkelpojen (Invalides) ohi kohti Marssipuistoa (Champ de Mars), pysähtyen välillä kauppaan ostamaan juotavaa… Mikä osoittautui vääräksi ajoitukseksi. Torniin ei nimittäin saa viedä juomapulloja ”terrorismintorjunnan” nimissä (eli jotta ihmiset joutuisivat ostamaan riistohintaisia vesipulloja tornin ylemmistä kerroksista). Päätimme palata seuraavana päivänä ilman juotavaa, ja menimme hetkeksi istuskelemaan ja syömään eväitä viereisen vesilammikon äärelle. Seinen ranta kutsui meitä hetken kuluttua, ja kävelimme pitkät pätkät joenreunaa, kunnes tajusimme että meidän olisi parempi alkaa lähteä takaisin Marne-la-Vallée-Chessyä kohti, että pääsisimme vielä illaksi kotiin. Askeltemme kaikuessa Louvren tienoilla taivas oli muuttunut punaiseksi… Junatilanne oli huono, mutta hyppäsimme Torcyyn menevään junaan odottamaan MLV-Chessylle asti jatkavaa RERriä. Perillä Chessyssä pääsimme juoksemaan bussiin, joka oli juuri lähdössä kun allekirjoittaneen käsi löi oveen pakottaen kuskin pysäyttämään; tiukoille meni siis. Mutta hieno päivä oli.

Torstaina kierähdimme jälleen herättyämme kohti Pariisia törmäten bussipysäkillä ranskanlukijaan (Vilma!), edellisen päivän kokemuksista viisastuamme ilman juotavaa Eiffel-torniin siirtyen. Ylhäältä näkymät olivat jälleen kerran hienot (kiipesimme 600 porrasta 2. kerrokseen ja saman verran taas alas)… Iltapäivällä valmistauduimme romanistibileisiin, johon loppujen lopuksi 6+1 Jyväskylän porukan hahmoa ilmestyikin (Marju, Vanamo, Kirsi, Päivi, Annika, Miika + yksi extra, eli Annikan suomalainen kämppis Tanja). Söimme Nutellalettuja kermavaahdolla, ja paljon muitakin hienoja reseptejä tuli testattua. Valitettavasti kyseessä oli molemmille meille vähän HS-päivä (Hors Service), ja emme aivan täysillä jaksaneet koko ajan.

Perjantaina Annikalla oli 2. viimeinen työpäivä, ja heräsin kämpästä yksinäni yhdeksän aikaan… Hoidin bloginpäivityksen (netti toimi kerrankin) ja pyykinpesun, hypäten 12 jälkeen bussiin/junaan kohti Pariisia. Ajattelin tutustua johonkin alueeseen jossa en aiemmin ollut käynyt, ja Luksus Kylässä:n puisto (Jardin de Luxembourg) kelpasi mainiosti. Puiston patsaskokoelma oli melkoinen, ja vehreys yllätti minutkin positiivisesti. Jatkoin matkaani Senaatin (Sénat) ohi Seinen suuntaan, ja kävelin Meidän-Rouvan (Notre-Dame) ohi, ärsyyntyen pian turistikasaumaan ja kulkien Jumalhotellin (Hotel Dieu) vierestä Hallien (Les Halles) kauppakeskuksen puistoon. Matkasin RER-junalla takaisin Euroopan Laaksoon (Val d’Europe) Annikaa vastaan kauppareissulle, ja bussailimme asuinpaikan lähilammikolle, jonka vehreys kutsui jälleen piknikille (patonkia, aamupalajuustoa, jotain muuta jota en muista). Ihmeteltyämme kaunista keinotekoista vesistöä jossa kaloilla on mikkihiirikorvat palasimme asuinalueellemme pakkaamaan…

Lauantai oli Annikan viimeinen työpäivä ja samalla kämpänluovutuspäivä, ja käytin aamupäivän pakkaamiseen ja paikkojen siistintään. Kävin Chessyn asemalla selvittämässä sunnuntain junatilannetta, ja yllätys yllätys, juna johon yritin päästä oli täynnä. Sain lipun seuraavaan junaan, joka jälkikäteen ajatellen olikin huono valinta… Mutta ei se mitään. Annika ehti ensimmäiseen bussiin töistäpääsyn jälkeen, ajoimme asuntolalle jossa saimme selittää itsemme sisään (Annikan Disney-ID kun oli leikattu kahtia ja otettu pois töiden päättymisen merkiksi). Siistimme paikat, otimme tavarat kantoon, kämppä käytiin katsomassa läpi ja poistuimme kohti Nationilla sijaitsevaa Hotel Terminus Nationia. Hotellin löytäminen ei ollutkaan täysin itsestäänselvää, vaan kävelimme ensin väärästä uloskäynnistä ulos ja saimme kiertää ainakin puoli kilometriä, jonka jälkeen kävelimme oikean kadun ohi, ja loppujen lopuksi jouduimme kävelemään about kilometrin verran päästäksemme hotellin luo. Sisäänkirjauksen ja hienpoiston jälkeen hyppäsimme jälleen metroon juhlistamaan viimeistä iltaa kuinkas muutenkaan kuin piknikkaamalla… Hurautimme keskustaan, kävelimme Saint-Louisin saaren yli joen toiselle puolelle muiden ihmisten sekaan syömään eväitämme ja ihmettelemään illan kauneutta sekä massaturisteja kärpäsveneissään (bateaux-mouche) sekä ravintola-aluksissa. Totesimme ettei niillä voinut mitenkään olla yhtä kivaa kuin meillä… Illan syvetessä kävelimme pois Notre-Damen ohitse ja katselimme sillalta hetken Eiffeltornin valaistusta ennen metroutumista ja hotellistumista.

Sunnuntaina koitti lähtö. Poistuimme hotellista ja menimme matkan varrella sijaitsevalle Gare de Lyonille poistamaan ylimääräisen painon harteiltamme (9,50€) ja testasimme viereisen Viaducin korotetun kävelypuistikon. Kävimme Bastiljilla (Bastille) katsomassa Oopperan (Opéra) edustan ja ison tolpan, jonka jälkeen palasimme kaupan kautta asemalle. Hyppäsimme RERiin ja ajoimme Chessylle, ja naureskelimme matkan aikana viimeistä kertaa Isomölylle (Noisy-le-Grand), Luskolle (Le Luzard), Pyhän Jorman (sic) Busseille (Bussy-Saint-Georges) ja Lognesin hirviölle. Chessyn asemalta etsimme Annikan työkaverin Elisen, joka oli lähdössä samalle lennolle Annikan kanssa. Nurkkauduimme rauhalliseen paikkaan aseman ulkopuolelle, ja tytöt kävivät hakemassa takuuvuokransa takaisin rahakeskuksesta. Elise kävi vielä pyörähtämässä muualla istuessamme Annikan kanssa ”vartioimassa tavaroita” ja jättämässä jäähyväisiä. Viiden aikaan olikin sitten separoitumisen hetki, ja kyynel tuli väkisinkin silmään kun käskin tyttöseni astumaan RER-portista sisään ja jäin yksin asemalle.

Tämän jälkeen iski junasäätöepisodi, eli en päässytkään Liègeen asti samana iltana, mutta eipä se mitään… Yövyin Brysselissä ja matkasin Liègeen maanantaina, kävin ilmoittautumassa yliopiston Erasmuskeskukseen ja tutustuin vähän kaupunkiin. Kämppää en ole vielä löytänyt, mutta yritän huomenna josko siinä onnistuisin paremmin. Saan opiskelukortin vasta osoitetta vastaan, joka tekee asioista haasteellista, ja monia muitakaan asioita en voi hoitaa ennen kuin saan osoitteen…

Mutta viime viikosta vielä: jälkikäteen ajatellen aika kului todella nopeasti ja koko ajan oli mahtava olo (sekä minulla että Annikalla). Yksi parhaista viikoista koskaan, täytyy sanoa… Paljon muutakin kerrottavaa olisi, kuten pienoismalli-Eiffeltornien salaisuudet ja pohdintaa Ranskan yhteiskunnasta, mutta tämän blogimerkinnän pituus alkaa olla jo sellainen, että ei tätä jaksa kukaan lukea yhdeltä istumalta. Tästä johtuen lopetan tarinan tähän, kysykää toki myöhemmin lisätietoja mikäli jotain tulee mieleen, ja katsokaa toki galleriasta viikon tapahtumat kuvina 😉

26.8.2008

27.8.2008

28.8.2008

29.8.2008

Auringon valjetessa Brysselissä maanantai-aamuna olin jo hereillä. Päiväni oli alkanut jo viideltä, jolloin silmäni olivat auenneet eivätkä sulkemisesta huolimatta uneni jatkuneet. Siitä huolimatta nousin sängystä vasta seitsemältä, ja palkitsin itseni maukkaalla aamupalalla.

Aamulle olin suunnitellut tavaroiden pakkaamisen jälkeen seikkailuja Bruxelles-Midin rautatieaseman lähistöllä, joten ulos hostellista tsekkauduttuani kävelin rinkka selässä ratikkaan ja hurautin asemalle. Asemalla menisin varaamaan lipun 12:10 lähtevään TGV:hen kohti Marne-la-Vallée Chessyä – ainakin niin luulin. Tiskillä täti totesi, ettei junassa ollut enää tilaa minuntyyppisille matkaajille. Auts. Hän ehdotti kuitenkin, että kävisin katsomassa toisella tiskillä Lillen kautta kulkevaa vaihtoehtoista junayhteyttä. Sellainen löytyikin helposti, ja 2×3 euroa maksettuani en ollut enää matkustamassa yhdellä, vaan kahdella huippunopealla junalla.

Koska ensimmäinen juna lähtisi 11:10, minulla oli vielä hyvää aikaa asemalla kiertelyyn, ja kävinkin Belgacomin myyntipisteellä hankkimassa itselleni Proximus-prepaid-liittymän. Liittymän hienous on siinä, että saan valita yhden maan johon voin soittaa/viestitellä samalla hinnalla kuin Belgian sisäisesti; valitsin tietenkin rakkaan kotosuomen, ja liittymä lähti toimimaan hetimiten. Nyt siis minulle voi soittaa myös Belgialiittymään (numeroa jakelen jossain välissä), mutta vasta siinä vaiheessa kun asetun säännöllisesti Belgiaan ensi viikon alussa tulen käyttämään sitä.

TGV:tä odottaessani mietiskelin vähän Belgian kaksi- tai kolmikielisyyttä; vaikka maassa virallisesti on käytössä flaami, ranska ja saksa jossain määrin, kuulutukset asemilla tehdään pelkästään alueen omalla kielellä. Ei tulisi kuuloonkaan, että kuulutukset tehtäisiin sekä flaamin- että ranskankielisesti… Miten maa, joka on jakautunut kahteen (tai kolmeen) leiriin kielellisesti, voi koskaan yhdistyä, jos edes valtionyhtiö ei harrasta kuulutuksia molemmilla/kaikilla virallisilla kielillä? Mikä peikko se epämääräistä mongerrusta puhuva kahden penkkirivin päässä istuva ihminen on, että siitä pitää päästä eroon?

TGV lähti ajallaan Brysselistä, ja pääsin nauttimaan 300 km/h matkanopeudesta aina Lilleen asti. Lillessä nousin junasta TGV-alueen ”odotustilaan”, laskeuduin toiselle laiturille ja nousin Marne-la-Vallée Chessyssä pysähtyvään junaan. Koko pysähdys kesti noin puolisen tuntia, ja matka jatkuikin hyvin pian vähän vanhemman sarjan suurnopeusjunalla. TGV:n hienous on siinä, että se ei pelkästään kulje käsittämättömän lujaa vauhtia, vaan se tekee sen pehmeästi ja hiljaisesti (vaikkakin jälkimmäisessä junassa joku komponentti resonoi seinän sisällä). Matkustaminen on nopeaa ja antoisaa, vaikkakin miinuksia tulee maisemista – kuuluisista ranskalaisista lehmistä ei näe kuin pari vilausta silloin tällöin meluvallin tai mäkileikkauksen peittäessä näkymän. Suurin osa matkasta meneekin jonkinlaista seinämää ihaillen…

Matka sujui ongelmitta, ja saavuin pääteasemalleni puoli kahden aikoihin. Istuuduin sovitulle tapaamispaikalle lukemaan kirjaa, ja päivän loppu onkin sitten ihan toinen tarina… 😉