Terveiset Pariisista!

Pahoittelen 5. päivän selostuksen viivästymistä, netin toimimaan saanti ei ole ollut itsestäänselvää. Nyt en ehdi sitä tänne tunkaista, mutta lähiaikoina tullette siitä nauttimaan. Sanottakoon lyhyesti, että olen selvinnyt onnellisesti Pariisiin, ja täällä vietän tätä viikkoa. Disneyland ja Pariisi on koluttu (kohta Eiffel-tornille menossa olemme), ja loppuviikon suunnitelmat ovat vielä osittain avoimia. Mutta kuitenkin, hengissä ollaan! Kiitos kaikille jotka ovat muistaneet minua 🙂

4. matkapäivä

Herättyäni söin maukkaan aamupalan (2 sämpylää ja teetä) Station Hostelin aulassa. Pakkasin tavarani (yövyin 3 tytön ja 2 pojan kanssa samassa huoneessa, olin ensimmäinen joka poistui, jos ei lasketa sitä heppua joka oli juuri saapunut Kaliforniasta ja nukkui illan ja valvoi aamuyön), keräsin ne lattialta, täytin vesipulloni Kölninvedellä ja poistuin hostellista kohti rautatieasemaa.

Aseman edessä seisahduin hetkeksi ihastelemaan tuomiokirkkoa. Yritin ottaa kirkosta kuvan, mutta edes laajakulmaisimmassa asennossaan kameraan ei mahtunut kuin puolikas kirkko – ja olin sentään lähes 100 metrin päässä siitä… Kaksikerroksinen express-taajamajunani kohti Aachenia lähti kello 9:07. Istahdin alakertaan, koska yläkerta vaikutti turhan täydeltä. Sitä se todennäköisesti ei ollut, mutta sain alakertaan tehtyä itselleni oman pienen sopen.

Matkasta Aacheniin ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa – ihailin maisemia ja aamun aurinkoista iloa, yrittäen napata muutaman valokuvan aina silloin tällöin. Sain kuviin tylsiä kohteita ja jännät jäivät pusikon (tai meluaidan) taakse ennen kuin ehdin kaivaa kameran esiin (sama toistui aika usein joka junassa). Aachenissa sain kokea Belgian ranskankielisen yhteiskunnan ilot heti, kun SNCB:n (en muista flaaminkielistä lyhennettä, joka on vissiin se virallinen) taajamajuna puksutti (okei, se kulki sähköllä, mutta olisi ihan hyvin voinut puksuttaa) asemalle. Kyseessä oli ränsistynyt tummanpunainen 2-vaunuinen yhdistelmä, joka tuntui olleen tuolla reitillä (Aachen-Liège) melko pitkän aikaa liikenteessä…

Kun vihdoin aloin saada kuulutuksista selvää ja konnarikin (jonka kanssa kiistelin hetken siitä, pitäisikö lippuni leimata vai ei, päättyi konnarin lausahdukseen ”vous n’allez pas quand même m’apprendre mon travail” ja lipun leimaukseen; seuraavassa junassa kysyin asiaa konnarilta joka taas sanoi minun olleen oikeassa) puhui ymmärrettävää mongerrusta, oli selvää että olin saapunut Belgiaan, tuohon maahan jossa tulen elämään seuraavat 9-10 kuukautta elämästäni. Junan saapuessa Liège-Guilleminsin asemalle (ohitettuaan idyllisiä vuoristokylämaisemia) huomasin että ranskalainen yhteiskunta jännittää minua; podin koko ajan pelkoa, että joku nappaa jonkun kassin huomaamattani tai jotain…

Liègessä vaihdoin Ostenden intercityyn, joka oli jo enemmän normaalin junan näköinen. Tunnin matkan jälkeen saavuin Bruxelles-Midin asemalle jonka jälkeen minun suunnitelman mukaan piti suunnistaa majapaikkaani, Génération Europe -majataloon. Ongelmaksi tuli vain se, että vaikka tiesin osoitteen (Norsukatu), en löytänyt mistään kaupungin karttaa jossa se olisi näkynyt. Yritin löytää myös ilmaista Wlan-hotspottia turhaan, kunnes taivuin ja soitin hostelliin, jonka ohjeiden avulla löysin helposti perille (vaikka meinasinkin nousta väärään suuntaan menevään raitiovaunuun…). Siistiydyttyäni ja ulkokuntoon laittauduttuani pääsin katsomaan viimeiset kierrokset Euroopan GP:stä alakerran telkkarista, ja pääsin nauttimaan Kimin varikkosähläilyistä ja moottoririkosta. Näin siis ratkaisevimmat hetket…

Päivitettyäni blogiin eilisen päivän merkinnän suuntasin ulos tietämättä sen tarkemmin mihin jalkani minut veisivät. Tavoitteenani oli päästä eroon jännityksestä tutustumalla ympäristööni, ja se tulikin onnistumaan melko hyvin. Kävelin pohjoiseen kanavanrantaa ”Kierroksen ja Taksien” ohi (Kuninkaallinen Arkisto vissiin), löytäen tieni ison kirkon vierestä Kuninkaallisen Palatsin puistoon. Tarkemmin sanottuna kryptalle, johon on haudattu kuningatar Astrid. Vilkaistuani kryptan (Astrid oli kaunis ainakin patsaan perusteella) kävelin eteenpäin hirvittävän janon saattelemana, olin nimittäin unohtanut juomapullon majataloon… Sain janoni onneksi sammutettua puistoalueelle saapuessani, kun ostin kioskilta kokiksen.

Jossain vaiheessa suunnitelmani oli tarkentunut kävelymatkaksi Atomiumille, ja tuo Brysselin Eiffelin torni alkoikin jo pilkistellä puiden raoista siihen malliin, että saavuin 50-vuotiaalle monumentille hetkessä. En jaksanut nousta ylös ensinnäkään hinnan takia, ja toisekseen koska se oli menossa kiinni. Pitää joskus toiste käydä sitten uudestaan. Istuskelin hetken Atomiumin alla ihastellen sitä ja poiskävellessäni tarkastin Brysselin Maailmannäyttelyn 50-vuotisjuhlaesittelyn (valokuvia eri paviljongeista ynnä muuta rojua). Takaisinpäin en jaksanut kävellä, vaan hyppäsin ratikkaan ja ajoin sillä takaisin hostellin pysäkille. Siinä vaiheessa huomasin jo päässeeni aika paljosta jännityksestä eroon; isoin apu oli varmasti 15-kiloisen rinkkamöhkäleen poistumisessa selästä. Kävin syömässä iltapalaa (kebabrulla, jotain Oasis-nimistä mehulimsaa jossa oli mm. mangoa sekä pakolliset belgialaiset perunat, tai fritit) hostellille palatessa yhdessä viereisen turkkilaiskorttelin lukuisista kebabpaikoista. Ruoka oli loistavaa, ja maksoi kaikkineen vain 4 euroa 50 senttiä! Maha tuli täyteen ja palasin hostellille kirjoittamaan merkintää, jonka käyn kohta lyömässä intter Vepsin ihmeelliseen maailmaan.

Huomenna TGV:llä Paraisille, ja erästä henkilöä tapaamaan… 🙂

(Jos en saa kaikkia kuvia lisättyä tänään tuonne gallerian kansioon, pistän ne sinne myöhemmin… Siirtonopeudet hipoo taas pilviä nimittäin)

3. matkapäivä

(Lisätty Brysselissä, en jaksanut vääntää Kölnissä wlanin kanssa)

Yllä näkymä Station Hostelin ikkunasta Kölnissä – edelleen hyvin rautatieläheinen sijainti 🙂

Pitikin eilen kehuskella ettei ongelmia ole ollut 😀 Tänään päivä alkoi hyvin, mutta sateisesti. Heräsin seitsemältä ja kävin syömässä hostellin makoisan aamiaisen, jonka jälkeen pakkasin tavarani ja siirryin kohti rautatieasemaa. Aamulla paljastui myös, että nukkumatoverini oli suomalainen; tyypillistä.

Vaikka olinkin ajoissa asemalla, en kiirehtinyt heti ensimmäiseen mahdolliseen junaan kohti Fredericiaa, vaan laskeuduin laiturille juuri kun se lähti. Puolustuksekseni on tosin todettava, etten ollut tietoinen junan Fredericia-yhteensopivuudesta ennen kuin laiturilla. Soitin puhelun tämäniltaiselle hostellille Kölniin, ja varmistin näin yöpaikan. Vähän ennen kuin kello 9:31 junan piti saapua Odensen aseman laiturille 5, soi kuulutus josta sain selvää juuri sen verran, että tajusin junan olevan 20 minuuttia myöhässä. Kun ko. intercity sitten 9:50 saapui, oli selvää etten ehtisi Fredericiassa jatkoyhteydelleni Padborgiin.

Fredericiassa suuntasin nokkani kohti lipunmyynti/infotiskiä, kuten moni muukin samassa junassa ollut… Aikatauluni oli viivästyvä kahdella tunnilla, eli seuraava juna Padborgiin lähtisi vasta 12:19. Noh, eipä siinä, eipä tuollaisesta jaksa hirveästi stressata, varsinkin kun mielestäni tuollaiset kommellukset kuuluvat pelin henkeen. Hampuritutustuminen jäisi siis väliin, mutta pääsisinpä ainakin katsastamaan Frederician – joka yllätti minut täysin. Kaupungin keskusta on edelleen vallihaudan ympäröimä, ja vanhat talot piristävät katujen reunuksia. Kuten Odensessakin, Frederician keskustassa on kävelykatualue, jossa kaupungin merelliseen luonteeseen liittyen oli paljon vesitaideteoksia. Tyytyväisenä suuntasin takaisin asemalle ja jatkoin Padborgin suuntaan.

Padborgissa vaihdettiin junaa ahtaasta ja tunnelmallisesta tanskalaismallista Deutsche Bahnin moderniin, mutta tyylittömään taajamajunaan. Kaiken lisäksi samassa vaunuosastossa on jotain ADHD-tapauksia… Väsähdin kuvien ottamiseen näillä main, osaksi koska ikkuna oli täynnä pisaroita, osaksi koska näkymät toistivat itseään aika paljon.

Ja juuri kun luulin ettei tilanne voisi pahemmaksi muuttua, Deutsche Bahn rysäytti junan Hampurissa täysin väärälle asemalle (Altona keskusrautatieaseman sijasta). Aikaa vaihtoon Kölnin-junaan oli noin 35 minuuttia. No, otin tilanteen rennosti ja heti ensimmäisenä syöksyin ostamaan ruokaa (nälkä oli täysin ilman suuntaa = suunnaton). Ostin sämpylän, keksejä ja limsaa ja liikahdin kohti infopistettä josta sain tietää ettei Altonasta lähtisi tänään yhtään junaa kohti Kölniä. Mikäpäs siinä sitten, kohti metroa (S-Bahn) ja sassiin. Etsiessäni oikeaa laituria rautatieaseman juna ehti jo mennä, ja seuraavaan olisi 8 minuuttia… Söin paineessa sämpylää laiturilla, kun monet muutkin tuntuivat olevan ongelmissa samasta syystä kuin minä. Metro saapui, ajoi asemalle, etsin lähtevien junien taulun – ylimpänä intercity jonka olisi pitänyt lähteä noin 10 minuuttia sitten, listattuna lähteväksi raiteelta 14… 10 minuuttia myöhässä!

Syöksyin Hampurin keskusrautatieaseman läpi kovalla kiireellä ja ehdin portaisiin juuri kun juna pysähtyi laiturille. Seikkailu ei suinkaan päättynyt siihen: päätin nopeasti vaan nousta junaan, etsisin istumapaikan jälkikäteen. Tyypillisesti juna oli täpötäynnä, ja päätinkin istahtaa lattialle vaunuosaston päähän… Noin tunnin istumisen jälkeen sain onneksi penkin takapuoleni alle, Kölniin asti istuminen lattialla olisi varmasti vaatinut veronsa. Päädyin pariinkin otteeseen vielä vaihtamaan paikkaa saman vaunun sisällä, mutta lopulta väsyneenä rantauduin Kölnin rautatieasemalle 21:10 ja kirjauduin hostelliin sisään heti kun löysin sen noin viidentoista minuutin kuluttua.

Nyt pää tyynyyn, en saanut konetta heti nettiin joten lyönen tavarat julkiseen jakoon huomisaamuna. Niin, ja tuo Kölnin tuomiokirkko on kyllä jotain aivan käsittämättömän massiivista 😀

2. matkapäivä

Yllä oikealla Odensen rautatieasema, vasemmalla hostelli josta tätä kirjoittelen; keskellä random patsas.

Pikakirjoitustekniikka loistaa, kun Miika väsynyt on. Tänään heräsin kello 5 (keski-Euroopan aikaa) ehtiäkseni 7:07 Tukholman asemalta lähtevään junaan. Nousin tunnelbanaan Skärholmenin asemalta, ajoin T-Centraleniin josta siirryin ripeästi Centralstationenin syvyyksiin ja oikealle laiturille oikeaan rautahepoon. Matka Göteborgiin kesti viitisen tuntia, mutta mitään viihdykettä en jostain syystä tarvinnut – matkaevääksi riittivät kauniit Ruotsin maisemat ja auringonpaiste 🙂

Göteborgissa vierähti nopeasti vajaat kolme tuntia, evääksi matkatavarasäilytyksenrahanvaihto-operaatiosta jääneillä n. 40 kruunulla ostin Lokaa ja 2 hampurilaista 😉 Söin niitä jossain puistossa, joka oli kiva. Göteborgin iloihin kuuluivat myös venehet.

Jumalten juoma - Loka.
Jumalten juoma – Loka.

Jatkoin matkaani kohti Kööpenhaminaa 14:40, ja junan myöhästellessä toisen junan takia aloin jo hetken miettiä, ehtisinkö ajoissa Odenseen menevään junaan… Huoleni oli kuitenkin turha, ja Juutinrauman silta ylittyi siististi aikataulussa. On muuten aika hieno rakennelma se.

Kööpenhaminassa iski kuitenkin hetkeksi epätoivo, kun huomasin muistiinpanoissani olevan junan olevan yöjuna, johon en ollut järin innostunut astumaan. Kävin nopeasti (13 minuutin vaihtoajan sisällä) kysäisemässä, millä junalla pääsen Odenseen helpoiten, ja hän opasti minut 18:50 lähteneeseen Intercityyn, joka toi minut n. 20:09 Odensen rautatieasemalle (Ison-Beltin ylitys/alitus oli kans ihan jees).

Kävin nostamassa Danske Bankin automaatista rahaa (ei pitäisi tulla lisäkustannuksia; ehkä ainut hyöty mikä Sampopankin integraatiosta on tullut), kirjasin itseni sisälle hostelliin, kävin kiertämässä nopeasti Odensen keskustaa (on muuten hieno kävelykeskusta!), nappasin pitakebabin takaisinpäinkävelylle (oli erittäin hyvää) kylän parhaiden pizzojen kebab/chawarma/kebab/jne-paikasta ja palasin hostellille kirjoittelemaan merkintää. Huoneessani on näköjään yksi muu ihminen, jota en ole vielä nähnyt.

Mutta nyt merkintä nettiin ja miettimään pitäisikö huomiselle tehdä pari muokkausta junien suhteen 🙂 (Muoks: ei tarvitse.)

1. matkapäivä

img_0053

Matkasuunnitelmani astui täytäntöön tänään noin kello 2:30-3:00 Suomen aikaa, kun pomppasin sängystäni ylös, syöksyin autoon tavaroineni, siirsin itseni lähimmälle pikavuoropysäkille isäni avustuksella (kiitos!) ja nousin Tampereelle kulkevaan linja-autoon. Matkasta ei ole pahemmin kerrottavaa, Tampereella 5:00-5:25 vaihdon jälkeen hyppäsin Turun satamaan suuntaavaan bussiin ja päädyin Viking Amorellalle kahdeksan aikoihin suuntaamaan kohti länsinaapuriamme. Kirjoittelen tätä jossain Maarianhaminan ja Tukholman välissä kannettavallani, näinkin saa ajan kulumaan laivamatkalla 😉

Jos totta puhutaan, matkalle lähtö tuntui jotenkin täysin hypoteettiselta, kunnes jossain vaiheessa Turun-linjurissa aurinko alkoi nousta ja pilkotella pilvien takaa paljastaen aamu-usvan suomalaisen loppukesän maiseman yllä. Kaunis ja herkähkö tunnelma säilyi miltei rikkoutumattomana aina laivalle saakka, jossa yllätin itseni joutuessani pidättelemään kyyneleitä aluksen irroittautuessa satamasta. Hei hei Suomi, nähdään taas… Mihinkähän sitä on taas itsensä tullut tungettua?

Rantauduttuani Tukholmaan minulla pitäisi olla joku lukuisista sukulaisistani vastassa, joten ensimmäinen matkayö menee näillä näkymin serkkujen luona. Huomenna alkavat sitten tositoimet, kun hyppään aamulla 07:07 Tukholman keskustasta lähtevään junaan. Siitä lisää sitten huomenna (mikäli nettiin pääsen). Toivottavasti saan nukuttua vähän paremmin kuin viime yönä (3 tuntia ennen bussiin lähtöä ja n. tunti laivan epämääräisillä penkeillä; en saa busseissa koskaan unta).

Ääk, pelottavat ruotsalaiset tulivat häiriköimään vierelleni, pitänee tunkaista läppäri piiloon 😛

(Jatkoa illalla: Perille päästiin kunnialla ja ongelmitta. Jatkoa seuraa toivottavasti sit huomenna 🙂