Blog Action Day 2012: Joukkovoima

kirjoittaja

Tänään 15.10. vietetään vuotuista Blog Action Day’tä. Jo kuudetta kertaa järjestetyn päivän tarkoituksena on kirjoittaa blogikirjoitus ennalta määrätystä aiheesta, ja tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat tänäkin vuonna tarttuneet haasteeseen. Tämänvuotinen teema on The Power of We, eli vapaasti käännettynä Joukkovoima – tai Väkivalta 🙂

Tietoyhteiskunnassa joukkovoima näkyy erityisesti sosiaalisen median kautta. Viime aikojen kotimaisista tapauksista muistanemme esimerkiksi Fazerin, joka joutui pahoittelemaan kampanjaansa ja lupasi parantaa vastuullisuuttaan palauteryöpyn seurauksena. Joukkovoimaa käytettiin alkuvuodesta myös ACTAn vastaisessa kampanjassa. Yhteydenottojen määrä sai lopulta europarlamentin hylkäämään sopimuksen. Seurasin keväällä myös Senegalin presidentinvaaleja, joissa vaalivilppiä pyrittiin estämään joukkovoimalla usean palvelun voimin.

Kuntavaalien yhteydessä moni puolue lupailee parempia vaikutusmahdollisuuksia oman kuntansa asioihin. Myös Piraattipuolueen yhtenä kantavana teemana, sekä puolueohjelmassa että kuntavaaliohjelmissa, on hallinnon avoimuuden ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Suomessa tulkitaan salassapitosäädöksiä edelleen turhan tiukasti; monissa tapauksissa julkiset asiakirjat ovat aivan liian monen suljetun oven takana. Hallinnon avoimuuden lisääminen lisää kansalaisten joukkovoimaa. Vapaa tieto tarjoaa mahdollisuudet puuttua väärinkäytöksiin tai antaa palautetta suunnitelmista jo varhaisessa vaiheessa. Jokaisen poliitikon ja virkamiehen vastuulla on kuunnella kansalaisten mielipiteitä, olivat ne sitten minkälaisia tahansa.

Viitaniemen asuinalueillassa

kirjoittaja
Viitatorni kesällä 2008.

Kaupunki järjesti torstai-iltana Viitaniemen koululla asuinalueillan (muistio tulossa). Illan tarkoituksena oli käydä läpi asukkaiden näkökulmasta alueen hyviä puolia ja sen puutteita. Itse olin edustamassa nuorisoa muuten melko iäkkään osallistujajoukon seassa. Viitaniemessä olin asunut ennen Belgian-vaihtoani puolitoista vuotta, ja nyt taas paluumuuttajana parin kuukauden ajan, joten alue on jo tullut melko tutuksi.

Hyvinä asioina nousivat ennalta-arvattavasti esille alueen puistomaisuus, ympäröivä luonto sekä rauhallisuus. Viitaniemen asuin- ja puistoalueet on suojeltu vuonna 2007, mikä tarkoittaa sitä, että alue pysyy ulkoisesti samanlaisena myös tulevaisuudessa. Muita ilon aiheita olivat uimarannat ym. liikuntamahdollisuudet ja tietenkin keskustan läheisyys.

Mitä huonoja puolia ja kehittämistarpeita Viitaniemestä tuotiin sitten esiin? Äänestyksen perusteella enemmistöllä oli pahaa sanottavaa liikenteestä: toivottiin lisää töyssyjä, enemmän valvontaa, kauhisteltiin ja valitettiin. Itse jäin miettimään sitä, onko mitään järkeä, että aamuisin ja iltapäivisin puolet kaupungin busseista pyörähtää Viitaniemen kautta vain oppilaitosliikenteen vuoksi. Yhtenä ratkaisuna voisi olla bussipysäkkien rakentaminen Nisulankadun varteen, tieksi kaavoitettua käyttämätöntä tilaa vaikuttaisi olevan ainakin Cygnaeus-lukion edustalla. Myös Kisakadun tai Aatoksenkadun katkaiseminen voisi rauhoittaa ainakin kentän ympäri ajamista. Polkupyöräliikenteen siirtäminen ajoradalle (myös ajoratamaalausten osalta) Viitaniementiellä voisi toimia liikenteen rauhoittajana.

Kaava-asioiden lisäksi myös sotkemiseen haluttiin puuttua. Ehdotukseni laillisesta graffitiseinästä ei saanut suurta kannatusta. Uskoisin, että laillinen paikka vähentäisi jossain määrin muualle töhrimistä; kaikkeahan ei ikinä pysty estämään. Tupakantumppiongelma ammattiopiston kampuksella on todellinen.

Oli jossain määrin sääli huomata, että halutaan mielummin rajoittaa, määrätä ja kieltää sen sijaan että pyydettäisiin parannuksia omaan ympäristöön. Itse halusin panostaa vaalitavoitteidemme mukaisesti matalan kynnyksen liikuntapalveluihin, tässä tapauksessa kuntoilupuistoon (onneksi sekin sai jonkin verran kannatusta), sekä edes kerran tunnissa iltaisin ja viikonloppuisin kulkevaan bussiin.

Illasta jäi positiivinen tunnelma, vaikka olisinkin itse ensin käynyt läpi kehittämisen kohteet ja vasta sitten hyvät asiat, lopettaen illan alueen vahvuuksiin sen heikkouksien sijaan. Olisin myös toivonut enemmän nuorisoa paikalle kertomaan omia tuntemuksiaan. Valitettavasti koululaiset lienevät liian nuoria eivätkä ammattiopiston kävijät asu itse Viitaniemessä…

Valikoitujen yhteisöjen tuki

kirjoittaja
Arto Lampila Kansalaistoiminnankeskus Matarassa esittelemässä Piraattipuoluetta Monikulttuurikeskus Glorian vaalitorilla 5.9.2012.

Mielipidekirjoitus

Kansalaistoiminnankeskus Matara haluaa ”kehittää yhteistyötä eri toimijoiden välillä” sekä tarjota ”osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia säännöllisten kansalaiskeskusteluiden kautta”. Kuitenkaan kaikkien yhdistysten yhteiskunnallinen vaikuttaminen ei näytä kelpaavan Mataralle, joka jätti muut kuin nykyiset valtuustopuolueet, mukaanlukien Piraattipuolueen, vaalipaneelinsa ulkopuolelle.

Perusteluna paneelin rajaukselle esitettiin, että ”kysymyksenasettelu lähtee Jyväskylän kunnallipolitiikan näkökulmasta, jossain määrin menneen valtuustokauden arvioinnista.” Ei kai oikeasti kuvitella, että ainoastaan jo valtuustossa istuvilla ryhmillä voi olla kommentoitavaa kuluneen kauden tapahtumiin? Ei kai kukaan odota, että presidentinvaalien yhteydessä paneloimaan kutsuttaisiin ainoastaan istuva presidentti?

Haluaisimmekin kysyä: Mitä seuraavista kansalaistoiminnan keskuksen ilmoitetuista arvoista tälläinen ratkaisu parhaiten kuvaa?

  • Yhteisöllisyys: avoimuus, osallisuus
  • Tasa-arvo: oikeudenmukaisuus
  • Rohkeus: halu ja tahto tarttua uusiin asioihin, uteliaisuus

Yksi Piraattipuolueen keskeisiä tavoitteta Jyväskylässä onlisätä yhteistyötä kunnan, yritysten ja yhteisöjen välillä. Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ja Kansalaistoiminnankeskus Matara tekevät paljon hyvää työtä uusien toimintamallien luomiseksi, mutta jotta uusia ideoita oikeasti pääsee syntymään, tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta hakea ajatuksia myös perinteisten rajojen ulkopuolelta.

Arto Lampila
Puoluesihteeri, Piraattipuolue r.p.

Miika Hämynen
Tiedottaja, Keski-Suomen Piraatit

Parempaa joukkoliikennettä etsimässä: kehitetään tiedotusta

kirjoittaja

Kehittäessä Jyväskylän joukkoliikennettä nousevat esille tiedotusasiat. Vaikka linjastosta tehtäisiin kuinka hyvä tahansa, eivät ihmiset löydä tietään bussille ilman tietoa aikatauluista ja reiteistä.

Nykyisellään Jyväskylän Liikenteen aikatauluvihot ja pysäkillä saatavilla olevat tiedot ovat ala-arvoisia. Hyvänä esimerkkinä toimii tämä linjan 12 aikataulu, jossa kummittelevat bussit numero 10 (kulkee eri reittiä kuin 12) ja 25 erilaisine poikkeuksineen. Verkkosivuille ei myöskään ole yksinkertaista mobiilikäyttöliittymää, joka olisi äärimmäisen tärkeä kännykällä aikatauluja tarkistaville ihmisille.

Keskustassa bussia odottaessa olen joskus nähnyt infomonitorissa muutoksia arvioituun saapumisaikaan.  Uusissa busseissa onkin GPS-paikantimet, joita pitäisi hyödyntää huomattavasti nykyistä paremmin; tiedon bussin sijainnista ja vähintäänkin arvioidun saapumisajan pitäisi päivittyä reaaliaikaisesti myös Internetiin. Bussin sisällä olevat pysäkkinäytöt auttavat löytämään helpommin uuteen paikkaan. Kuulutukset parantaisivat esteettömyyttä.

Mitä tulee pysäkeillä näkyvillä oleviin tietoihin, ne eivät yleensä päätä huimaa. Tolpassa seisoo yhden tai kahden ohi kulkevan linjan lähtöaika keskustasta tai päättäriltä, joiden perusteella pitäisi matkustajan päätellä suurin piirtein milloin bussi ohi hurahtaa. On outoa, ettei pysäkeille saada kunnollisia aikatauluja, kun ne kerran verkossakin ovat. Pysäkkikohtaisista aikatauluistakaan ei tosin ole iloa, jos ne heittävät yli kymmenellä minuutilla, kuten sain viime keskiviikkona todeta.

Pikainen esimerkki Lutakossa sijaitsevan pysäkin infotaulusta, josta löytyy kaikki tarpeellinen. Pysäkkiaikataulujen tyyli kaipaisi toki vielä selkeyttämistä (mm. samat minuutit samaan sarakkeeseen).

Olisiko joukkoliikennejärjestelmältä liikaa vaadittu, että matkustaja tietäisi mihin aikaan on nousemassa, mihin bussiin ja missä hyppää pois sekä löytäisi määränpäänsä kartan avustuksella? Kukaan ei halua käyttää liian monimutkaista järjestelmää. Pienillä muutoksilla pystymme tekemään matkustamisesta paljon houkuttelevampaa.

Tulevaisuusselontekoon vaikuttamassa

kirjoittaja

Osallistuin tänään JYYn kautta Tulevaisuusselonteko 2030 -raportin kasaamiseen, kun Jyväskylässä järjestettiin seminaari aiheella Hallinto mahdollistajaksi. Tilaisuuden aikana pyrittiin löytämään näkökulmia siihen, millaista on hallinto vuonna 2030; mitä toivotaan, mitä pelätään, ja mitä eri kansalaiset siltä haluavat. Keskustelua käytiin myös verkossa mm. Twitterin välityksellä.

Tilaisuuden avannut valtiovarainministeri Jutta Urpilainen toi esiin kolme tärkeintä asiaa, mistä hyvä hallinto koostuu: avoimesta datasta, joukkoistamisesta ja hyvästä työnantajuudesta. Se, mikä ei avauksesta mielestäni aivan täysin tullut esiin, oli se, miten nämä kolme asiaa nivoutuvat yhteen. Mitä enemmän avataan julkishallinnon kassakaappeja, sitä paremmin kansalaiset ja eri virastoissa töissä olevat ihmiset pääsevät vaikuttamaan omaan elämäänsä ja työympäristöönsä. Avoimen datan ja parviälyn avulla pystytään entistä paremmin löytämään hallinnon ongelmia, parantamaan toimintatapoja ja puuttumaan väärinkäytöksiin. Urpilainen puhui myös ”Wikipediamaisesta” lainsäädäntötyöstä; mikäli tämä halutaan toteutuvan vuonna 2030, pitäisi suunnittelutyön olla jo vauhdissa kun ottaa huomioon viime aikojen suuren kokoluokan julkisten IT-projektien laadun ja toimitusvarmuuden.

Tilaisuuden aikana myös Lyseon opiskelijoista koostuva porukka esitteli nuorten ajatuksia tulevaisuuden hallinnosta. He toivoivat jonkinlaista perustulojärjestelmää (puolustaen kuitenkin ”kivoja Kelan tätejä” :), pohtivat teknologian kehityksen vaikutuksia hallintoon ja vaativat hyvien käytänteiden löytämistä konkreettisten kokeilujen kautta. Itse yritin tuoda esille nuorison tavan vaikuttaa hajautetusti, ilman ylhäältä pakotettuja rakenteita:

https://twitter.com/MiikaHamynen/status/254113363922137088

Nuoret ovat tutkimusten mukaan aina vaan kiinnostuneempia politiikasta, mutta valitettavasti vain 6 % alle 25-vuotiaista kokee, että voi vaikuttaa kuntansa asioihin (TNS Gallup: Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallinnosta 2012).

Ryhmätöissä pääsimme pohtimaan vanhusten tilannetta digitalisoituvan, avoimen hallinnon kanssa. Omat muistiinpanot jäivät kiivaan keskustelun lomassa vähiin (onneksi en ollut sihteeri), mutta tärkeimpänä nostimme esille seuraavan näkökulman osallistamiseen:

https://twitter.com/MiikaHamynen/status/254130399813447680

Tilaisuuden yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Urpilainen ehdotti avattavaksi myös Ylen arkistoja. Tämä olisi mielestäni erittäin hieno asia vapaan kulttuurin ja uuden luomisen kannalta, ja vähimmäisvaatimus verorahoilla tuotetulle palvelulle. Jatkotoimenpiteitä odotellessa.