Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 29.10.2026 otsikolla ”Somekielto osuu väärään maaliin”. Kannustan kaikkia vähentämään rajusti somen käyttöä.
Nuorison pääsyä sosiaaliseen mediaan yritetään vauhdilla rajoittaa mm. mielenterveysongelmilla ja Pisa-tuloksilla perustelemalla. Kielloilla puututaan lasten ja nuorten viestinnän vapauteen ja iän tarkistaminen sisältää yksityisyysongelmia, mutta vielä suurempi virhe on, että ratkomme somekielloilla väärää ongelmaa.
On totta, että moni meistä, nuori ja vanha, on koukussa somepalveluihin, josta varmasti aiheutuu monenlaisia ongelmia. On ymmärrettävä, että tämäkään riippuvuuden muoto ei ole pelkästään psyykkistä, vaan myös fyysistä.
Massiiviset somepalvelut kuten Tiktok, Instagram, Youtube tai Twitter koukuttavat aivan samoilla mekanismeilla kuin uhkapelaaminen tai päihteet. Loputtoman syötteen sisältöjä selatessa aivot vapauttavat säännöllisin väliajoin dopamiinia, josta seuraa mielihyvän tunteita. Haluamme jatkaa skrollaamista: sisältääkö seuraava kuva, video tai viesti taas uuden oivalluksen?
Palveluntarjoajien tavoitteena on, että käyttäjä ei sulje sovellusta. Tuolloin hänelle voidaan näyttää mahdollisimman paljon mainoksia muun sisällön lomassa. Tämän takia sisältöä ohjaavat algoritmit on optimoitu tarjoamaan jokaiselle käyttäjälle juuri häntä sopivasti kiinnostavaa ja innostavaa sisältöä. Kun sovelluksen sulkee, tekee hetken päästä mieli lisää.
Nämä koukuttavat mekanismit ovat käytössä myös muualla kuin somepalveluissa. Esimerkiksi joidenkin videopelien lootbox-tavara-arvonnat tai Temun koukuttavat erikoistarjoukset vaikuttavat meihin samantapaisesti. Näihin somekiellot eivät tepsi. Vastuu näiden kaikkien riippuvuutta aiheuttavien palvelujen välttelyyn on tällä hetkellä niiden käyttäjällä, vaikka voisimme suhtautua niihin samaan tapaan kuin muuhunkin haitalliseen markkinointiin.
Sosiaalisen median tarkka määrittäminen on vaikeaa. Ovatko kaikki palvelut, joiden toiminta perustuu viestien välittämiseen, somea? Täyttääkö sanomalehden verkkopalvelu somen määritelmän, jos siellä voi keskustella vapaasti uutisten sisällöstä? Ovatko kirjaston nettisivut some, jos sinne voi kirjoittaa kirja-arvosteluja? Niissä maissa, joissa somekieltoja on astunut voimaan, nuoriso on alkanut käyttää tämänkaltaisia paikkoja keskinäiseen viestintään.
Joitain somepalveluja voi myös käyttää suhteellisen harmittomasti. Perinteisiä verkkoyhteisöjä ja nettifoorumeita on edelleen olemassa, eikä niiden toiminta perustu yleensä puhtaasti koukuttavuuden pohjalta rakennetuille mekanismeille. Pikaviestimet, kuten Whatsapp, Telegram, Matrix, ja vaikkapa IRC, ovat myös sosiaalista mediaa, mutta niiden koukuttavuus taidetaan laskea samalle tasolle kuin sähköpostin (joka oli joillekin se alkuperäinen some, ja hyvin koukuttava).
Jos olemme aidosti huolissamme lasten ja nuoten mielenterveydestä, meidän pitää puuttua juurisyihin. Meidän on lisättävä heidän tulevaisuudenuskoaan toimimalla ripeästi ilmastokriisin ja luontokadon hidastamiseksi. Meidän tulee vähentää lapsiperheköyhyyttä, tarjota toimivia mielenterveyspalveluja sekä antaa nuorille mahdollisuus etsiä omaa polkuaan opintojen ja työelämän ristipaineessa. Näitä asioita eivät somekiellot ratkaise.