Jukolateksti paisui tänä vuonna niin pitkäksi, että jaoin tekstin pätkiin. Kaikki osat löytyvät avainsanalla ”Jukola 2026”.
Moottoriurheilukeskuksesta siis kohti puurajaa! Lähtöviitoituksella väistelin vielä jonkin verran lätäköitä, mutta heti metsään päästyäni totesin, että itkuhan tässä tulee. Heti K-pisteen jälkeen alkoi hirvittävä ryteikkö, ja ensimmäiseen ojaan humautin toisen jalan polvea myöten. Eipähän tarvinnut enää jännittää kastumista.
Pitkä ykkösväli näytti ihan suoraviivaiselta, valkoista pitkin vaan. Urat lähtivätkin vaan menemään ihan eri suuntaan kuin kuvittelin… Hetken aikaa samoiltuani tiheikön läpi vastaan tuli metsätyökoneen ura, josta en ihan saannut kiinni, onko se kartassa oleva vai ei. Ura vei aukolle, jolloin hoksasin missä olen (ja sen, että seuraamaani uraa ei ollut merkitty karttaan). Uusi suunta ja armotonta sadattelua. Jonkin verran sai totutella 2,5 m käyräväliin, mutta maastonmuotojen perusteella välillä muiden suunnistajien jättämää uraa seuraten, välillä uralta omalle reitille pompaten ykkönen tuli kuin tulikin vastaan.
Sitten vaan tilanteen nollaus, kompassisuunnasta oikea kulku-ura alle ja eteenpäin. Rastit 2-4 olivatkin ihan selkeitä. Vitosta edeltävällä juomarastilla päätin vältellä tällä kertaa energiajuomaa, ja vetää pelkällä vedellä.
Kolmososuus olikin ainut, joka kävi isolla Tuomiojansuolla asti. Kutoselle reitti meni miellyttävästi saaria pitkin. Olin mielestäni enemmän sivussa kuin mitä GPS-käyrä näyttää, mutta koko ajan kartalla. Seiskalle arvoin, kantaako pohja, mutta koska muutkin näyttivät menneen suoraan, valitsin sen reitin minäkin. Ojituksiahan sielläkin tuli vastaan. Aurinko alkoi muistaakseni nousta näillä main.
Kasi- ja ysirasti olivat helposti rinteellä, ja kymppiä kohti pääsi pitkät pätkät polkua pitkin. Kympiltä lähdin melko pöheikköisessä maisemassa viivaa pitkin kulkevia mäkiä pitkin kohti yhtätoista. Yllätyin kun uraa ei näkynyt selvällä maastonmuodolla, tiedä sitten mistä muut ovat kulkeneet.
11 ja 12 välissä nappasin naamaan ensimmäisen energiageelin ennen juomarastia. Rastista 13 menin hiukan ohi, mutta maastonmuodot paljastivat onneksi ajoissa virheen. 14:lle pääsi tietä pitkin, ja seuraavat rastit Kirkkovuorten kallioalueella olivat melko suoraviivaiset. Jossain näillä main vedin naamaan energiapatukan.
17-18 oli sitten se pitkä väli, ja mielestäni siinä oli vain yksi oikea vaihtoehto: vasemmalta kierto ja sitten suoraan sähkölinjaa pitkin. Jälkikäteen TV-lähetys paljasti, että muitakin valintoja oli tehty… Muuntoaseman vieressä oli vino pino akkukontteja. Kompastuin ja heitin hienon ukemin jonkin matkaa juomarastin jälkeen, kun karttaa levitellessä en huomannut jotain tienpinnasta noussutta kiveä. Lapsuuden judoharrastuksesta on edelleen hyötyä, kun mihinkään ei sattunut!
Sähkölinjan alunen alkoi hyvin, mutta muuttui nopeasti pöheiköksi ja sisälsi todella syviä ojia. Tiekierto olisi varmaan lopulta ollut nopeampi. Tuossa vaiheessa ei toki pystynyt enää vaihtamaan, joten loppuun asti oli mentävä. Kun mäki alkoi tulla vastaan, suunnanmuutos ja korkeuskäyrää seuraten kohti rastia.
19 oli TV-rasti, ja sinne meni jälleen selvä ura. Sen jälkeen huomasin olevani taas samassa metsässä jota ykkösrastille mennessä noiduin… Matka jatkui eteenpäin kunnes tulin aukolle, jossa oli pari kalliokumparetta. Hetken pähkäilyn jälkeen tajusin missä olin, ja metsänreuna ohjasi suoraan rastille 20.
Toinen energiapatukka naamaan ennen juomarastia, ja tietä pitkin pieni lähestymiskierto mäenreunaan rastille 21. Sitten tarkka suunta rastille 22, josta ei ole jäänyt mitään muistikuvia.
Loppusuora alkoi häämöttää! Jokin polku lähti pöheikön läpi kohti keskellä ei mitään sijaitsevaa rastia 23, jonka kumpare tuli vastaan kun vaan luotti valinneensa oikean suunnan. Sitten tossua toisen eteen, 24:lle meni selvä ura, ja 25 (yleisörasti) ja 26 (viimeinen rasti) vaativat enää juoksemista.
Leimaus maalissa, nelososuuden kartta telineestä ja seuraavalle viestinviejälle. Osuusaika oli 2:29.25. Alle kahden ja puolen tunnin siis meni ja yhteislähtöönkin on vielä reilusti yli tunti aikaa, joten tästähän täytyy olla todella tyytyväinen! Joukkueen sijoituskin oli kohentunut yli 150 sijaa. Eikä tässä vaiheessa edes kolottanut paikkoja, vaan tuntui ihan hyvältä ja innostuneelta.
Teltalla paistoi aurinko. Kengät ja sukat pois jalasta, pienet kuivattelut ja lisää energiaa naamaan ennen uutta kierrosta.
Vitososuudesta sitten lisää ensi kerralla!
