Fiiliksiä, tunteita ja ajatuksia neljän päivän kesälomareissusta heinäkuun alussa 2026. Kaikki osat löytyvät avainsanalla ”Kesä 2026”.
Insinööriliitto järjestää vuosittain kesätarjouksia jäsenilleen. Koska nuorimmainen on viime aikoina innostunut suunnattomasti huvipuistoista ja vuoristoradoista, Powerparkin hupipäivän alennusliput oli pakko hommata. Mutta mitä muuta lähialueella voisi käydä tekemässä?
Kohti rannikkoa
Päädyin Kokkolan-Pietarsaaren akseliin. Olin käynyt vain kertaalleen kääntymässä Kokkolan rautatieasemalla 2000-luvun alkupuolella, kun olimme viettämässä mökkiviikonloppua Senegalissa samaan aikaan asuneiden lähetyslapsien kanssa. Järvi-Suomen kasvattina rannikko on muutenkin ollut pitkään vähän mysteeri, ja olen sitä pikkuhiljaa ottanut haltuun viime vuosina.
Ajelimme ensin keskiviikkona Uuraisten kautta Saarijärvelle maisemien takia, mutta sitten seurasimme pääosin valtatietä 13. Yllätyin latauskarttaa etukäteen katsellessa, että tällä reitillä latausasemat ovat kohtuullisen vähissä. Niinpä vietimme ylimääräisen kymmenen minuutin kävelylenkin Perhon kirkonmäellä, jotta pääsimme varmasti pitämään varsinaisen lounas- ja lataustauon Kaustisilla.
Sitten pikkuteitä pitkin kohti Kruunupyytä. Nuorimmainen sai ensikosketuksen pääosin tai ensisijaisesti ruotsinkieliseen seutuun, kun katukyltit alkoivat näyttää kummallisilta. Eksotiikkaa löytyy helposti myös kotimaasta!
Päädyimme Kruunupyyn kylänraitin läpiajon jälkeen Saab-museolle. Missä kohtaa käsistä lähtenyttä harrastusta voi kutsua museoksi? Suurelle alueelle on tuotu kymmeniä, ellei satoja Saabeja, joista suurin osa on lähinnä metalliromua. Autokokoelma on kyllä vaikuttava, vaikka ajokelpoisimmat yksilöt mahtuvat yhteen halliin. Museo-nimi jäi vähän lainausmerkkeihin, kun esillä olevia malleja ja niiden merkitystä Saabin historiassa tai omistajalle ei taustoiteta. Nyt tarinoiden kaivelun vastuu on kävijällä.
Pietarsaaren patruunat
Pietarsaareen tulimme täysin ummikkona. Olin katsonut, että auton saa lataukseen toriparkkiin, josta voi sitten kävellä vanhaankaupunkiin. Torilla olikin kaupungin infopiste, josta löytyi kävelykierrokselle kartta. Toriparkin laturi paljastui lopulta hitaammaksi kuin mikään ikinä (1200 W riittää hädin tuskin veden lämmittämiseen), joten kävimme myöhemmin kauppareissun yhteydessä Citymarketin laturilla.
Strenbergin tupakkatehdas museoineen oli vaikuttavan kokoinen. En ollut tiennyt Pietarsaaren asemasta Suomen tupakkateollisuudessa, enkä myöskään kytköstä Jyväskylään. Tehtaan toimitusjohtaja oli nimittäin 1800-luvun lopulla Lutakon vaneritehtaan perustaja Wilhelm Schauman.
Vanhakaupunki Skata oli hieno, yllättävän iso (väittävät mahdollisesti Suomen suurimmaksi) ja rauhallinen. Raumalla ja Porvoossa oli tullut väisteltyä autoja ja turisteja, mutta täällä kummastakaan ei ollut tietoakaan. Eipä tuntunut olevan vakituisiakaan asukkaita, olivatkohan saaristossa lomailemassa?
Kävelykierros kuljetti meidät Alexanterin puistoon laskemaan vaijeriliukua, sekä keskustan toiselle reunalle ihastelemaan Rosenlundin pappilaa ja Aspegrenin puutarhaa. Kasvit olivat vielä melko pieniä, mutta puutarhan tunnelma oli hieno.
Yöpaikaksi valikoitui Svanen Camping. Leirintäalue on vähän parhaat päivänsä nähneen oloinen, mutta auton sai telttapaikan viereen eikä muita telttailijoita ollut mailla halmeilla. Uimapaikka oli lahdenpohjukassa, jonka tumman veden pesi mielellään suihkussa pois uinnin jälkeen. Viereinen UPM:n tehdas antoi yöunille tasaisen taustakohinan ja selvän ”rahan hajun” tehtaan ohi ajaessa.
Kokkolan läpijuoksu
Torstaiaamuna suuntasimme Kokkolaan.
Kokkolassa on myös vanhakaupunki, jonka historia on melko samanlainen kuin Pietarsaaressa. Puutaloissa on alun perin asunut köyhempää väkeä, ja 1960-luvulla molemmissa kaupungeissa korttelit ovat olleet purku-uhan alla. Uusia moderneja kerrostaloja on kuitenkin alettu vastustaa, ja vuosisadan loppuun mennessä alueet ovat päätyneet suojelluiksi.
Jostain syystä Kokkolassa vanhankaupungin kadut on asvaltoitu, toisin kuin Pietarsaaressa. Kokkolan kadut ovat myös vähän leveämpiä, vaikka puutalokorttelit ovat suurin piirtein samanikäisiä. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi ratkaisut ovat niin erilaiset.
Myös Kokkolassa oli todella hiljaista, mutta olimme toki paikalla heti aamusta. Kuljeskelimme merensalmi Suntin reunoilla olevaa kaupunkipuistoa ja nautiskelimme jäätelöstä. Sitten pitikin jo suunnata kohti Meripuistoa, koska meillä oli liput laivalle. Nousimme M/S Jennyn kyytiin, joka kyyditti meidät majakkasaari Tankarille.
Tankarista tarkemmin omassa postauksessaan.
Saarelta seuraavana päivänä palattuamme yövyimme Meripuiston camping-alueella nukkumalaavussa. Modernit fasiliteetit toimivat hyvin, erikoinen yösija oli ihan sympaattinen ja jälleen saimme auton ihan viereen tavarasäilytystä helpottamaan. Google-arvostelut olivat varoitelleet päristelijöistä lähialueella, eikä lauantain vastainen yö ollut poikkeus. Tien varressa olevat hiljaisuuteen kannustavat kyltit tai uuden tieliikennelain tarpeettoman ja häiritsevän ajamisen kieltävä pykälä eivät auta, jos konkreettista valvontaa ei käytännössä ole. Onneksi mukana oli korvatulpat.
Meripuiston uimaranta tuli myös testattua. Vesi oli tässä lahdessa puhtaampaa kuin Pietarsaaressa, mutta ei voittanut Tankarin uimapaikkaa. Kokkolassa olisi ollut varmaan paljon muutakin nähtävää, ensi käynnillä sitten lisää!
