Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 25.8.2026. Painetussa lehdessä toimituksen otsikko ”Meidän on syytä tiedostaa, etteivät älylasit ole neutraalia teknologiaa”.
Keskisuomalaisen älylasitestissä (14.8.2026) pohdittiin niiden suhdetta yksityisyyden suojaan. [Artikkelissa käytettiin itsestäänselvinä esimerkkeinä sovituskoppeja, kuntosaleja, uimarantoja ja vastaavia tilanteita, joissa nauhoittaminen on sosiaalisesti vähintäänkin arveluttavaa, ja kuvamateriaalin jakaminen eteenpäin voisi olla suoranainen rikos.]
Kameroiden lisääminen silmälaseihin ei ole uusi keksintö. Google yritti lyödä läpi Glass-älylaseillaan jo yli kymmenen vuotta sitten, mutta tuolloin ympäristö ei ollut tuotteelle suotuisa. Yritys luopui lasien myynnistä liian suuren vastustuksen takia. Nyt vastaavanlaista vastarintaa ei ole kuitenkaan syntynyt.
1990-luvulla ihmettelimme yksinään kadulla puhuvia henkilöitä ennen kännyköiden yleistymistä. Verkon videopalvelut ja sosiaalinen media ovat normalisoineet tilanteet, joissa joku kulkee kadulla kameran kanssa. Yleensä kameran käyttö on kuitenkin näkyvää ja laite on selvästi esillä. Esineisiin upotettujen kameroiden kanssa toiminnan läpinäkyvyyys häviää.
Älylasit ovat esimerkki ilmiöstä, jossa teknologiayritykset eivät ymmärrä suostumuksen merkitystä. Jokaisella on kokemus verkkosivun tai sovelluksen tarjoamasta näennäisvalinnasta, jossa vaihtoehdot ovat ottaa jokin uusi toiminto käyttöön, tai palata asiaan uudestaan ja uudestaan ”ei nyt” -nappia painamalla. Vastaavasti kuvaajalla on kaikki valta hyödyntää älylasien toimintoja välittämättä siitä, onko muilla mahdollisuutta kieltäytyä osallistumisesta.
Sen lisäksi, että laseja voidaan käyttää väärin yksityisissä tilanteissa, niiden tallentamia kuvaa ja ääntä voidaan käyttää myös osana massavalvontakoneistoja. Koska silmälaseilla kuvattu materiaali tallennetaan Metan (tai muiden toimijoiden) palvelimille, niitä voidaan velvoittaa luovuttamaan materiaali osana rikostutkintaa jopa lasien omistajan tai kuvatuksi päätyneiden henkilöiden tietämättä. Kun yritykset kehittävät luovutusmekanismit, on aiempien kokemusten perusteella vain ajan kysymys milloin sitä käytetään väärin.
Artikkelissa todetaan, että teknologia ei itsessään ole hyvää eikä pahaa, ja yleisesti se pitääkin paikkaansa. Älylasit ovat kuitenkin esimerkki tuotteesta, joka on suunniteltu ensisijaisesti käyttäjän etujen eikä kohteelle tai yhteisölle aiheutuvien haittojen näkökulmasta. Mahdollisuus käyttää valtaa väärin on niin suuri, että lasit menevät minun eettisessä koodistossani selvästi miinukselle. Ainakin kunnes Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-scifitrilogian gevulot-yksityisyysmekanismit kehitetään.
