Viime viikon keskiviikkona (21.1.) kävin tosiaan viimeisissä tenteissä tällä erää, ja oli rentoutumisen ym. toiminnan aika. Ja mikäpä mukavempaa kuin lähteä seikkailemaan maailman ympäri (tai ainakin jotain sen tyylistä). Ryanair on tunnetusti halpa ratkaisu, joten olin hommannut liput Charleroi-Marseille-akselille. Sunnuntaina (25.1.) oli helppo matkustaa jälleen kerran junalla Charleroihin, ja maisemien katselun jälkeen bussilla lentokentälle (”Eteläinen Bryssel”). Marseille-Provencen lentokentältä (entinen Marignane) jälleen bussin kautta junaan, Saint-Charlesin rautatieasemalta metroon, metrosta bussiin, bussilla pari pysäkkiä liian pitkälle ja kävellen hostelliin.
Maanantaina satoi vettä, mutta eteläisen Ranskan meri-ilma ja värikkäät talot tekivät silti vaikutuksen. Kuljin edellisillan reitin päinvastaisessa suunnassa aina Saint-Charlesille asti, josta kävelin aina vanhaan satamaan asti. Satama piti toki kiertää, ja jalkani huutivatkin hoosiannaa jo puolessavälissä päivää… Kiertelin keskustan seutua muutaman tunnin, tutustuen sataman ympäristöön, kauppoihin ja korikortteliin (”panier”). Palatessani hostellille kaarsin kohti rantaa…
Pitkästä aikaa merenrannalla kivenjärkäleen päällä istuminen toi muistot mieleeni. Aaltojen kohinan peittäessä kaupungin hälyn muistelin Ngaparoussa (jossa sijaitsi lähetysseuran ”mökki” Senegalissa) vietettyjä päiviä ja öitä; kuinka monta eri vedenpaisumus-unta sielläkin oli tullut nähtyä (jokainen siellä yöpynyt on nähnyt niitä), kuinka monta kertaa päivän aikana pystyi käymään uimassa, kuinka paljon iloa pelkästä hiekasta ja vedestä voikaan saada aikaan. Meren läsnäolo vei minut kauas menneisyyteen, yli 10 vuoden taa; tippa linssissä irtaannuin muisteloista kun kylmänkostea keli pakotti liikkeelle, takaisin hostellia kohti.
Illan kuluessa tutustuin montpellierläiseen valokuvausta opiskelevaan kaveriin (Yohan) sekä kiinalaiseen vaihto-opiskelijaan (”Chris”), joka oli tullut Hollannista asti Marseilleen samoissa ajatuksissa kuin minä. Ranskaa ja englantia tuli käytettyä tehokkaasti sekaisin, mutta hauskaa oli.
Tiistaina (27.1.) olikin sitten aika seikkailla kaupungin ulkopuolelle. Olin ostanut Provence-Alpes-Cote d’Azur -alueen TER-juniin käyvän alennuskortin 15 eurolla (voimassa aina ensi vuoteen saakka seuraavaa reissua silmälläpitäen 😉 ja suuntasinpa siis katseeni kohti Aix-en-Provencea, kuuluisaa suihkulähdekaupunkia. Matkalla asemalle tapahtui ihme; pilvet väistyivät, valo täytti maan, aurinko alkoi paistaa ja olin seota värien määrästä. Vaikka edellisenä päivänä oli ollut pilvistä, olin ollut seota kaupungin värimaailmasta (joka ei välity valokuvista läheskään niin hyvin kuin mitä se oikeassa elämässä oli), ja mietinkin, että jos aurinko olisi paistanut jo silloin, olisin varmaan seonnut täysin. Pehmeä lasku on pop 😉
Aixin nähtävyyksistä en pahemmin tiennyt mitään, ja vietinkin pari tuntia vaan kierrellen kaupungin vanhaa keskustaa. Pikkukadut ovat jees, mutta pian ärsyynnyin parveileviin turisteihin ja kulutushysteriaan, ja suuntasin väljemmille vesille istuskelemaan auringonpaisteeseen. Palasin takaisin Marseilleen ja päätin suunnata kohti Notre-Dame de la Garden basilikaa. Eikä paikka tuottanut pettymystä. Näkymät vajaan parinsadan metrin korkeudesta alas kaupunkiin olivat lähes jumalaisen täydelliset. Kellertävät talot oranssine tiilikattoineen hehkuivat auringonpaisteessa ja vihertävänsininen meri kylpi kirkkaassa valossa sokaisten sinne kurkistelevan pienen ihmisen. Koin olevani täynnä energiaa, ja päätinkin kävellä ainakin Castellanen metroasemalle asti – jonne päästyäni siirsin tavoitetta Rond-point du Pradoon, jossa taas totesin ettei rannalle ole kovin pitkä matka, ja kävelin muutaman kilometrin katselemaan auringon syöksymistä mereen – luultavasti ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1999…
Maanantai – Marseille
Tiistai – Aix ja Marseille
