Ei sähköautokaan ole ympäristöteko

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisessa 29.8.2024.

Keskisuomalaisen pääkirjoitus 26.8. pitää sähköauton ostamista ympäristötekona. Samalla palstalla on nähty myös aiemmin vastaavia väittämiä siitä, miten liikenteen sähköistyminen painaa päästöt nollaan ja ratkaisee osaltaan ilmastokriisin.

Kirjoitukset jättävät huomiotta, että yksityisautoilun haittavaikutukset ovat paljon muutakin kuin vain hiilipäästöjä. Renkaista irtoaa mikromuovia. Tienrakennus syö suuria määriä öljyä ja muita resursseja. Suuremmat ja painavammat autot ovat vaarallisia muille kulkijoille. Tiet aiheuttavat suurimman osan kaupunkien häiritsevästä melusta.

Isossa kuvassa Suomessa ja EU:ssa rahahanat ovat herkemmin auki autoliikenneinvestoinneille kuin rautateille. Tieinfralle löydetään miljoonia vedoten tavarakuljetuksiin, ja parannukset kannustavat yksityisautoiluun.

Pääkirjoitusten teksti kärsii näköalattomuudesta. Tulevaisuuteen katsova lehti visioisi kiskoilla kulkevan joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn ympärille keskittyvää liikennepolitiikkaa ja yhteiskuntarakennetta.

Parempi ympäristöteko olisi jättää se ensimmäinen auto kokonaan ostamatta. Kattava joukkoliikenne myös kannustaisi jatkamaan asumista muualla kuin keskustaajamissa, kun pendelöinti työpaikalle olisi mahdollista esimerkiksi sujuvin junayhteyksin.

Hyvä esimerkki kritiikittömästä suhtautumisesta tieinvestointeihin on lukuisia artikkeleita vuosien aikana synnyttänyt Vaajakosken ohitustie. Rakennuskustannukset on arvioitu 225 miljoonaksi.

Keski-Suomen liiton muutaman vuoden takaisen selvityksen perusteella samalla rahalla käynnistäisi ja pyörittäisi alueen lähijunaliikennettä laajimmassa ehdotetussa muodossaankin yli 20 vuotta! Kun huomioi raidekertoimen – joka näkyy esimerkiksi Tampereen ratikan suosiossa – panostus lähijuniin vähentäisi varmasti painetta uusiin tieinvestointeihin.

Yksi laskennallisesti parhaista ilmastoteoista on toki luopua lapsien teosta. Oletan sen olevan yhtenä tekijänä pienenevissä syntyvyysluvuissa.

Itselleni tämä valinta ei ole enää mahdollinen. Ehkä siksi perheellämme on käytettynä ostettu sähköauto, jolla ajetaan silloin kun matka ei ole pyöräiltävissä.

Kannustinloukut ovat myös ajallisesti monimutkaisia

Vihreiden Lilja Tamminen julkaisi tänään Facebookissa Google Sheets -taulukon, josta näkee selvästi, miten sosiaaliturvaan (työttömyysturva/yleinen asumistuki/toimeentulotuki) rakennetut kannustinloukut johtavat siihen, että jokainen tienattu euro ei ole samanarvoinen.

Tämä ei toki ole uutta tietoa ja vastaavia käppyröitä on piirrelty ennenkin, mutta hoksasin jälleen, miten nämä eivät kerro koko totuutta sosiaaliturvajärjestelmämme ongelmista.

Todellisuudessa täytyy nimittäin ottaa huomioon myös asumistuen tarkistusajankohta ja eri tarkistusperusteet.

Otetaan pari esimerkkiä, jotka pohjaavat esitettyyn malliin (yksinasuva helsinkiläinen, vuokra 700 e/kk, maksussa Kelan työttömyysturva, yleinen asumistuki ja perustoimeentulotuki).

1. Toistaiseksi voimassaoleva osa-aikainen työsuhde alkaa 1.1. ja palkka on 1000 e/kk (vero 2,5 %).

Toimeentulotuki lakkaa työsuhteen alettua ja työttömyysturva pienenee. Yleinen asumistuki säilyy kuitenkin entisellään, koska asumistukeen vaikuttavien tulojen muutos on pienempi kuin huomattavaan muutokseen vaadittu 400 euroa.

Mutta ehtiikin kulua pari kuukautta työsuhteen alkamisesta, ja esimerkkihenkilöllemme iskee asumistuen vuositarkistus. Silloin huomioidaan todelliset tulot ja näin ollen reaalitulot laskevat:

2. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk.

Tällä palkalla työttömyysturva lakkaa (sitä maksetaan vain 1.1. päivältä, jos se on jokin päivä maanantaista perjantaihin). Asumistuen tarkistusajankohta on vasta 1.3., koska tulojen muutos tapahtuu 2.1.! Tämän takia uudet tulot ovat voimassa alle 3 kuukautta (eli vain maaliskuun).

Asumistuessa pohditaan, onko kyseessä huomattava muutos. Lasketaan siis keskiarvotulo, jossa huomioidaan palkka yhdelle kuukaudelle ja muille kuukausille pelkkä työttömyysturva. Tämän perusteella huomattavan muutoksen raja ei tule vastaan, joten asumistukea ei tarvitse tarkistaa.

Palkkaveroprosentista en ollut aivan varma, joten heitin hatusta 15 %.

3. Osa-aikainen työsuhde ajalle 2.1.-31.3., palkka ko. ajalta 2000 e/kk; vuositarkistus 1.1.

Tilannehan muuttuu kovin edellisestä, jos heti työsuhteen alussa tuleekin vastaan asumistuen vuositarkistus. Silloin tuki tarkistetaan saman tien, vaikka edellä todetusti huomattavaa muutosta tuloissa ei tapahdukaan.

Työsuhteen aikana esimerkkihenkilömme saa vajaat 100 e/kk vähemmän rahaa kuin ylläoleva. Työsuhteen jälkeen asumismenoja kompensoidaan enemmän toimeentulotuella, joten etuusjakauma on erilainen (samoin kunnan ja valtion rahoitussuhteet).

Jo näiden kolmen esimerkin perusteella näkyy selvästi se, ettei laki kohtele kaikkia täysin samanarvoisesti. Monissa tilanteissa on erittäin vaikeaa ennakoida sitä, mikä on tulojen muutoksen todellinen vaikutus, sillä on helppo unohtaa jokin muuttuja.

Kannattaa myös huomata, että kyseessä on lisäksi melko yksinkertainen asiakastilanne: yksin asuva henkilö. Todellisessa elämässä kun on monia muitakin etuuksia, puolisoita, lapsia, päivähoitoa…

Oli perustulomalli sitten mikä tahansa, sen täytyy tasa-arvoistaa myös tätä ongelmaa.

Oma taulukkoni, johon graafit perustuvat.

Aktiivimallin työllistävä vaikutus

Työttömyysturvalakia ollaan jälleen rukkaamassa, kun hallitus esittää aktiivimallia ratkaisemaan työttömyyteen liittyviä laajempia ongelmia.

Esityksen mukaisesti työttömyysturvaa leikattaisiin yhden päivän verran kuukaudessa (eli 4,65 %), mikäli 65 maksupäivän (noin kolmen kuukauden) aikana työtön

  • ei osallistu vähintään viiden päivän verran työllistymistä edistämiin palveluihin tai
  • työskentele yhden työssäoloehtoviikon verran.

Kritisoin suuresti aktiivimallin toteutustapaa. Esityksessä arvioidaan, että viranomaisten työmäärä ei suuresti lisäänny, mutta ”Kansaneläkelaitos on esityksestä antamassaan lausunnossa kuitenkin arvioinut, että aktiivimalli lisää sen työmäärää 130–260 henkilötyövuodella, ja että muutos merkitsee vuositasolla 385 000–770 000 uuden etuuspäätöksen antamista työmarkkinatuen ja peruspäivärahan hakijoille.” Työttömyyskassojen työmäärä lisääntynee myös.

Tämä on melkoinen määrä täysin turhaa työtä (josta iso osa liittynee toimeentulotukipäätösten tarkistuksiin).

Mallin olisi voinut toteuttaa myös seuraavalla tavalla, joka ei lisää hallinnollista työtä nykyisestä:

  • Leikataan yleisesti työttömyysetuuksien perusmäärää (jollain prosentilla), kun kerran halutaan siirtää (pitkäaikais)työttömyyden kustannuksia enemmän kuntien kontolle (toimeentulotukimenojen kasvaessa).
  • Maksetaan työttömyysturvan korotusosaa ilman rajoituksia, jos työtön osallistuu työllistymistä edistävään palveluun (nykyään raja on 200 päivää/etuuslaji). (Porkkanaa!)
  • Työskentelyn kannustimena voidaan nostaa palkkatulojen suojaosaa nykyisestä 300 eurosta kuukaudessa (perustulo, perustulo…).

Tämä ei aiheuttaisi suuria muutoksia nykyisiin etuusprosesseihin eikä näin ollen työllistäisi viranomaisia yhtä paljon kuin Kelan arviossa. Keskustelua voitaisiin toki jatkossakin käydä siitä, mikä olisi oikea työttömyysturvan määrä, onko meillä varaa maksaa korotusosaa enemmän kuin nykyisin ja oikea suojaosan suuruus.