Kaupunkirakenne­lautakunta 12.8.2025

Syksyn ensimmäinen kokous tulossa, Ilona paikalla. Pohjan mukaan pitkälti. Kaksi mielenkiintoisempaa pykälää, mikroliikennelupa ja kaupunginkirjaston kaavamuutos.

§ 138 Mikroliikennelupa

1.8. voimaan tullut lakimuutos vaatii, että yhteiskäyttöiset sähköpotkulaudat ja polkupyörät on laitettava ruotuun. Esityksessä puututaan etenkin isoimpiin haasteisiin:

  • etenkin yöaikana sattuviin onnettomuuksiin
  • talvikunnossapidon haasteisiin ja
  • pysäköintiin.

Esitys on ihan hyvä ja vaikutusalueita voi tarkastella kaupungin karttapalvelusta jo nyt.

Pieniä tarkennuksia voisi vielä katsoa:

  • Nopeusrajoitukset olisi hyvä ilmaista maksimeina, jolloin palveluntarjoaja voi halutessaan säätää niitä tarvittaessa alaspäin.
  • Talvella skuutit pitää poistaa kaduilta tarvittaessa 48 tunnin kuluessa. Voitaisiin mainita eksplisiittisesti, mistä kohdasta aikarajan lasku alkaa (oletettavasti kaupungin ilmoituksesta).
  • Lupa voidaan peruuttaa, kuinka pian? Välittömästi?

Lupa on voimassa kevääseen 2026, jolloin pystytään tarkastelemaan sen vaikutuksia uudelleen.

Skuutit yrittävät nimellisesti ratkoa ns. joukkoliikenteen ”last mile” -ongelmaa, mutta omien havaintojen perusteella ne korvaavat Jyväskylässä matkoja, jotka olisi muuten tehty joukkoliikenteellä, kävellen tai pyöräillen. Näen myös edelleen liian usein vuokraskuutteja, joilla on enemmän kuin yksi matkustaja, tai alaikäisiä kuljettajia. Lakimuutokset eivät näy vielä arjessa.

Toivottavasti nämä muutokset vähentävät myös niitä kertoja, jolloin joudun siirtämään keskellä katua olevaa skuuttia parempaan paikkaan.

Jyväskylässä oltiin väsäämässä kuutisen vuotta sitten kiinteiltä asemilta toimivien kaupunkipyörien verkostoa HSL-alueen tyyliin, mutta kilpailutus epäonnistui. Sitten tuli koronapandemia ja sähköskuutit valtasivat suurin piirtein samaan aikaan katukuvan. Hankintaa ei lähdetty toteuttamaan uudestaan, kun yksityinen sektori päätyi samalle markkinalle.

Mikäli ongelmat skuuttien kanssa jatkuvat, kannattanee kaupungin miettiä uutta kaupunkipyöräkilpailutusta, kuten KäPy-ohjelmassa tavoitellaan. Niiden kanssa on ollut muualla paljon vähemmän yhteiskunnallisia ongelmia. Samalla järjestelmä saataisiin nykyistä paremmin osaksi Linkin palveluketjua.

§ 142 Vapaudenkatu 39–41 (Kaupunginkirjasto) -asemakaavan muutos

Halutaan antaa mahdollisuus aika monenlaiseen puolijulkiseen toimintaan. Rakennus on ollut kirjaston ja kansalaisopiston käytössä niin pitkään kuin muistan, niin on vaikeaa kuvitella mitä muuta niihin tiloihin voisi saada aikaan.

Ulkopuoli tulee pitkälti säilyttää sellaisenaan, sisäpuolellakaan ei suurempia muutoksia saa tehdä, eli avara kirjastosali tulee säilymään jatkossakin. Mielenkiintoista nähdä, löytyykö rakennukselle kiinnostuneita ostajia ja mihin tarkoitukseen siinä vaiheessa kun kaavamuutos menee läpi. Ja miten uudet tilat jäsentyvät.

Pyöräilyaktivistina haluaisin toki vaikuttaa etenkin pyöräpysäköinnin laatuun, mutta sitä on vaikeaa parantaa ellei poista autopaikkoja. Toistaiseksi kaupungilla ei ole ollut siihen halua, ja autopaikkanormi sisältyy tähänkin kaavaan. Teoriassa osa autopaikoista voitaisiin sijoittaa johonkin lähialueen halleista, mikä vapauttaisi sisäpiha- tai kansitilaa laadukkaaseen pyöräpysäköintiin.

Viheralueitakin olisi kiva saada lisää, mutta sillekään ei käytännössä täyteen rakennetulla tontilla pysty hirveästi tekemään.

Muista pykälistä

JNP:n maankäyttösopimuksesta ei sanottavaa.

Pari oikaisuvaatimusta, joista toinen koskee pyöräilijän kaatumista hiekoitushiekkaan. Hän on osannut hakea korvauksia, toisin kuin moni muu kaatuja.

Olen jo pitkään miettinyt, miksemme edelleenkään osaa hoitaa pyöräteitä muuten kuin äärettömällä hiekoittamisella, josta aiheutuu sitten keväällä onnettomuuksia. Satunnaisesti näkee myös isompia sorakasoja, kun kone on ollut paikallaan eikä kuljettaja ole huomannut asiaa. Yllättävän syviä kasoja kertyy kuvan mukaisiin paikkoihin, joissa nousu pyörätielle on liian jyrkkä (tai niissä paikoissa, joissa vielä on kanttikivi). Kokeneempi (ja aiemmin kolhiintunut) talvipyöräilijä osaa ne jossain määrin huomioida, mutta silloin tällöin virheitäkin sattuu.

Leike Googlen katunäkymästä, jossa näkyy onnettomuuspaikka.
Pala Googlen katunäkymästä onnettomuuspaikalta.

Googlen katunäkymässä huhtikuulta 2025 näkyy edelleen sora, johon oikaisuvaatimuksen tekijä on kaatunut. Onko kuva otettu ennen vai jälkeen onnettomuuden, ei selviä. Kuvasta näkyy kuitenkin selvästi, että paikalla on tehty hiekanpoistotöitä, mutta liian jyrkkään viisteeseen kertynyt sora ei ole lähtenyt mukaan ja muodostaa nyt ansan tienkäyttäjälle.

Pyssymiehenkadun reunan risteysalueet ovat kaikki geometrialtaan huonosti toteutettuja. Jo muutenkin kapeaa kevyen liikenteen väylää kavennetaan ja siirretään risteyksissä hiukan sivusuunnassa, josta seuraa se, että pyöräilijä joutuu mutkittelemaan eikä tule ”luiskalle” suoraan. Sitten kun siihen onkin jäänyt enemmän soraa, rengas siirtyy sivusuunnassa ja polkija kaatuu.

Hölmöt geometriat ovat jääneet paikalle, kun risteyksistä on poistettu kanttikivet (ilmakuvista ja googlemapsista luntaten) kesän -18 ja kevään -19 välillä. Tuolloin risteysalueet olisi voinut toteuttaa myös laadukkaammin siten, että suojatiet olisi nostettu korotetuiksi ja suoriksi, jolloin luiska tai kanttikivi olisi risteävällä ja väistämisvelvollisella liikenteellä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Kaupunkirakenne­lautakunta 18.6.2025

Minut valittiin Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan varajäseneksi kaudelle 2025-2029. Sijaistan tarvittaessa Ilona Hellettä.

Vihreillä on Ilonan lisäksi toinenkin jäsen lautakunnassa, Katri Savolainen, ja hänen varajäsenensä Riikka Leinonen. Toimimme käytännössä yhtenä ryhmänä, käymme kokousasiat läpi yhdessä etukäteen ja yritämme tehdä valmistautumisen siten, että muutkin aktiivit voivat siihen osallistua.

Tavoitteenani on kirjoittaa oleelliset omat pointit ennen kokousta, tosin tämä ensimmäinen blogaus jäi vähän jälkijunaan.

Kauden ensimmäiseen kokoukseen osallistui meistä vain Ilona, koska varajäsenet ovat henkilökohtaisia ja sekä Katri että Riikka olivat estyneitä. Päätösasioitakaan ei tosin varsinaisesti ollut, vaan lautakunta lähinnä järjestäytyi. Ainut varsinainen päätösasia oli poikkeamisvaatimuksen valitus, jossa tyydyimme pohjaesityksen mukaiseen hylkäämiseen.

Kaavoista poikkeamiset ovat aina hiukan hankalia. Ymmärrän hyvin sen, että etenkin haja-asutusalueella voi helposti tuntua siltä, ettei yksittäisellä poikkeamalla ole niin suurta merkitystä. Kuitenkin kaupungin näkökulmasta asian ymmärtää laajemmin: jos yhden ihmisen annetaan tehdä poikkeus, kaikilla muillakin on oikeus vaatia samaa poikkeusta sen perusteella. Ja näin asia on vastauksessakin esitelty.

Kokouksen alussa olisi ollut myös esittelyt mikroliikenneluvan valmistelusta, rakentamislain poikkeamissäännöksistä ja kaupunkirakenteen toimialasta laajemminkin. Nyt varajäsenet eivät päässeet näistä nauttimaan. Yleiset esitykset olisivat ihan hyödyllisiä koko lautakunnalle, ei vain äänivaltaisille jäsenille. Parempi ymmärrys johtaisi laadukkaampaan päätöksentekoon, kun rikkinäinen puhelin -efektiä ei ole.

Mielenkiintoista toimikautta odotellessa!

Tähysit kohti utopioita – kiitos!

Kunta- ja aluevaalit 2025 ovat takana, ja mikäli tarkastuslaskenta ei tuo muutosta tilanteeseen, sain Jyväskylässä 50 ja Keski-Suomessa 56 ääntä. Kiitos sinulle, joka äänestit minua, tai jotakuta muuta vihreää ehdokasta!

Näillä äänimäärillä varsinaiset ja varavaltuutetun paikat jäivät haaveeksi. En asettanut itselleni varsinaisia tavoitteita, olkoonkin että ääntenlaskennan edetessä aloin jännittää, toistuuko kuntavaalien 68 äänen putki (sekä 2012 että 2017). Niihin (saatika vuoden 2015 eduskuntavaalitulokseen) verrattuna tulos on silti tietyllä tapaa lievä pettymys. Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain katkaistua pitkän tauon poliitikon elämässäni, ja äänet hyödyttivät listaamme kokonaisuutena.

Unelmasta käytäntöön

Paluu politiikkaan sujui yllättävän kivuttomasti. Löysin jo lähtökuopissa utopianäkökulman, jonka halusin ottaa kantavaksi teemaksi kampanjalleni. Tunsin oloni tervetulleeksi mukaan vihreiden syyspäivillä Tampereella, ja useiden vaalien kokemuksesta oli monin tavoin hyötyä matkan varrella. Halusin pitää kiinni siitä, että haluan edes yhden kerran elämässäni vetää vaalikampanjan täysin omilla ehdoillani ilman muita vastuutehtäviä.

Kampanjan suurin epäonnistuminen tapahtui talvella. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt olla aktiivinen lehtien palstoilla, suunnitella mainoskampanjaa ja syvempiä aiheita, en olisi halunnut kuulla puhuttavankaan vaaleista ja vitkuttelin kampanjan rakentelua viimeiseen saakka. Veikkaan, että podin kaamosmasennusta tai vastaavaa lamaannusta, josta pääsin irtoamaan vasta siinä vaiheessa kun asioita oli pakko alkaa tehdä ehdokasasettelun loppusuoralla. Kun ajatus ei kulje, on vaikeaa työstää mitään rakentavaa näytölle tai paperille.

Siinä vaiheessa kun päästiin katukampanjointiin, se tuntuikin sitten jo todella helpolta. Kadulla ei tarvitse miettiä blogipostauksia, ja kampanjoinnin yhteydessä pystyi tuottamaan myös videosisältöä. Joukkoliikenne ja lähijunat herättivät paljon vastakaikua keskusteluissa: moni ihmetteli kanssani, miksemme hyödynnä ympärillämme olevaa infraa tehokkaammin.

Mieleen jäi myös (epätarkka lainaus) ”sulla on tosi erilaisia ja kypsiä ajatuksia kunnallispoliitikoksi”, kun olimme keskustelleet hetken aikaa avoimen tiedon ja kulttuurin tuottamisesta kunta- ja aluetasolla. Huomaan, miten helppoa minun on unohtaa, kuinka radikaaleja piraattiaatteen ajatukset ovat edelleen, koska ne ovat olleet minulle itsestäänselviä jo vuosikaudet.

Organisaatioista irtautumisessa oli oma etunsa: olin proaktiivinen esimerkiksi tilanteissa, joissa kampanjakalenterissa ammotti suuri aukko tai kun väkeä oli niin paljon yhdessä paikassa, että sitä riitti jalkautumaan useampaan kohteeseen. Halusin myös kestävän liikenteen teeman mukaisesti tehdä kampanjakierroksen Linkillä – tämäkin onnistui, kiitos Elman ja Ari-Pekan!

Halusin viedä kampanjaani tietoisesti kauemmaksi pelkästä kävelykadulla pyörimisestä. Linkkikierroksen lisäksi kävin pari kertaa Muuramessa ja kerran Korpilahdella. Äänekoskellakin olisin sukulaisuussyistä halunnut piipahtaa, mutta en kerennyt. Vaikka muutaman päivän pystyinkin olemaan jopa lomalla töistä, ennakkoäänestysajan keskelle osui mökkireissu kaverien kanssa sekä työmatka Helsinkiin – jonka yhteydessä löysin kuitenkin toistaiseksi näteimmän vaaliflyerin!

Markkinointi ja mainonta

Päätin suunnata molempiin vaaleihin noin 1000 euron budjetin, jonka puitteissa pysyin. Avoimuuden periaatteiden mukaisesti tein vaalirahoituksen ennakkoilmoitukset sekä kunta- että aluevaaleista. Arvioin etukäteen, että ammattimaisen kampanjan olisi saanut n. 5000–10000 euron yhteisbudjetilla.

Mainoskampanjani jäi viime tinkaan, kuten ylempänä totesin. Lopulta tyrkkäsin kaksi mainosta Keskisuomalaiseen ja bussimainokset pyörimään ennakkoäänestyksen ajalle Palokkaan ja Vaajakoskelle. Painotin näissä ratikka- ja lähijunateemaa, joka selvästi resonoi useammassakin äänestäjässä. En usko näillä mainoksilla olleen kovin suurta vaikutusta lopputulokseen.

Ehdokaspinssi ja vaaliflyeri kaulanauhassa.

Vaalikoneet olivat jälleen kerran rasittavia, ja tiedän, että olisin voinut vastata paremmin moneen kysymykseen. Ylen koneen videot jäivät kuvaamatta, kun en vaan löytänyt oikeaa tulokulmaa niihin. Olisi varmaan pitänyt vain puhua edes jotain ympäripyöreää kaupunkirakenteesta ja liikenteestä.

Olin aktiivisempi sosiaalisessa mediassa kuin useampaan vuoteen, ja sain muutamille heitoilleni yllättävänkin laajaa näkyvyyttä Blueskyssä ja Instagramissa. En tehnyt kummassakaan kampanjointia ihan täysillä: jonkinlainen nöyryys esti laittamasta hyvissä ajoin kampanjavauhtia täysille, ja myöhemmin en enää saanut sitä aikaiseksi muun kampanjoinnin viedessä mukanaan. Loppupäässä panostin enemmän Instagram-sisältöön, ja videoissakin oma ehdokkuuteni oli yleisesti vain sivujuonne, ei selvästi esille tuotu asia. Tämän olisi voinut tehdä toisinkin.

Flyereitä tilasin lopulta kolme 500 kappaleen erää. Ensimmäinen erä oli 250 gramman paksuista paperia, jälkimmäiset kaksi 200 grammalla. Niistä oli helppo ottaa kiinni katukampanjoinnissa. Muutamia lappuja päätyi myös postilaatikoihin, mutta luukutus ei ollut kovin suunniteltua ja se vaihe jäi muutenkin minulta erinäisistä syistä väliin. Ensi kerralla tämänkin osalta paremmin.

Mitä sitten seuraavaksi?

Mainitsin kampanjan aikana, että vaaleissa voi ostaa näkyvyyttä, mutta todellinen orgaaninen näkyvyys syntyy vaalien ulkopuolella ja etenkin silloin kun tekee jotain muuta kuin politiikkaa. Tämä on se osuus vaalityöstä, jossa en ole toistaiseksi ollut kovin hyvä. Mikäli haluan yrittää uudelleen paremmalla onnella neljän vuoden päästä, täytyy minun lisätä kuitenkin tunnettuuttani jollain tavalla.

Naureskelimme Arton kanssa tuntimäärille, jotka käytimme 2010-luvulla vaalikampanjointiin. Hänelle se ei tuntunut tuottavan tälläkään kertaa mitään ongelmia, mutta minulla tunnit jäivät vähemmiksi kuin ennen (vaikka moni väittikin, että vietin todella paljon aikaa kadulla). Vaikken löytänytkään ihan samantapaista intohimoa kuin aiempien kampanjoiden yhteydessä olen kokenut, itse kampanjointi oli kuitenkin mukavaa ja osasin tällä kertaa myös huolehtia paremmin omasta (ja sitä kautta muun perheen) jaksamisesta sen aikana.

Katsotaan nyt sitten, mitä mahdollisuuksia pian alkavat luottamustehtäväneuvottelut tuovat tullessaan. Niiden lopputulos ohjannee myös sitä, mistä teemoista tunnettuus syntyy. Puoluejärjestöissäkin lienee aina aktiivipaikkoja vapaana innokkaalle tekijälle.

Kampanjan päätyttyä pitää palauttaa mieleen utopioista tärkein. Maailma, jossa ilmastokriisi ja luonnon köyhtyminen on ratkaistu. Siinä on edelleen se päämäärä, jota kohti suunnata, mitä sitten päätyykään tekemään.

Onko Kävelykatu kävelijöille vai poliisiautoille?

Mielipidekirjoitus, julkaistu Keskisuomalaisen verkkosivuilla 25.3.2025.

Jyväskylän Kävelykadulla rauha rikkoontuu säännöllisesti, kun poliisiauto tunkee ihmismassan läpi. Moottori hurisee ja pakokaasut saavat yskimään, kun auto valuu hiljaa ohi.

Poliisi yrittää tehdä itsensä näkyväksi ja lisätä keskustan turvallisuudentunnetta, mutta jää samalla varsin etäiseksi. Auton ohjaamossa partioivaan poliisiin ei saa yhteyttä ilman, että tämä avaa ikkunan. Hän ei myöskään pysty aistimaan kadun tunnelmaa muilla aisteilla kuin silmillään, saati selvittämään tilanteita nousematta autosta.

Isommassa kuvassa autolla kulkeminen rajaa poliisin näkökulmaa muihin kaupungissa liikkuviin ihmisiin. On vaikeaa samaistua kävelijän tai pyöräilijän kokemuksiin liikenneympäristöstä tai -tilanteista, kun oma työaika kuluu ison auton ratissa.

Isolla ja painavalla autolla väkijoukossa ajaminen on aina riski. Ei vaadita kuin hetken herpaantuminen, ja lapsi tai iäkkäämpikin ihminen voi jäädä alle. Onnettomuustilanteessa onkin mielenkiintoista, kuka on tilanteessa vastuullinen.

Lain mukaan auton seisottaminen tai päämäärätön ajelu kävelykadulla on laitonta. Poliisi perustelee toimintatapansa tarpeella siirtyä tilanteen vaatiessa nopeasti hälytysajoon, mutta lakiin ei ole tuollaista poikkeusta kirjattu. Poliisiautolla saa ajaa Kävelykadulla muista tienkäyttäjistä poikkeavasti vain pillit soiden.

Onko poliisi Kävelykadulla kaupunkilaisia palvelemassa, vai heitä häiritsemässä? Millaisen kuvan poliisin toiminnasta antaa lain tietoinen rikkominen? Miksei poliisi voi järjestää töitään siten, että kävelykatu voitaisiin nimensä mukaisesti rauhoittaa autoliikenteeltä?