Ari-Pekka Liukkosen puoluevaihdoksen jälkeen useampi eri toimielinpaikka meni uudelleen jakoon. Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuusto valitsi minut kokouksessaan 9.6.2026 vihreän ryhmän ehdotuksesta terveyden ja hyvinvoinnin lautakunnan varsinaiseksi jäseneksi. Varallani toimii Riikka Leinonen.
Väitin viime vaalien yhteydessä, että sote-asiat eivät ole minulle niin tuttuja. Tämähän on siinä mielessä muunneltua totuutta, että työskentelin 10 vuotta Kelalla ja ehdin tutustua ainakin sosiaaliturvan koukeroihin monin tavoin. Tässäkin blogissa on aiheesta kaikenlaista. Terveyspalvelut sen sijaan vaativat enemmän perehtymistä. Otan tämän haasteena vastaan!
Lautakunta tekee käytännössä päätöksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen hinnoista ja perusteista. Se myös seuraa tavoitteiden toteutumista ja antaa lausuntoja aluehallitukselle strategiasta, palveluverkosta, budjetista jne. Lautakunnan vastuulla on myös sote-sektorin toiminta-avustusten myöntö.
Osallistuin 6.6.2026 jo perinteiseen toivakkalaiseen urheilutapahtumaan, toista kertaa järjestettyyn Toivakkahölkkään. Viime vuonna lanseerattu tapahtuma on hyvän mielen ilmainen 10 km polkujuoksukilpailu. Lapsille oli myös omat 150 m ja 1 km matkat.
Reitti oli tietääkseni pitkälti sama kuin edellisvuonna, jolloin en paikalle päässyt, ja kierteli ympäri Paikkalanvuoren maastoa. Keli ei tarjonnut suuremmin aurinkoa, mutta pahin sade hellitti suorituksen ajaksi. Paikkalanvuorella olin käynyt loppuvuodesta Kurkocupissa, ja halusin nähdä miltä maisemat näyttävät päivänvalossa.
En ole aiemmin käynyt juoksemassa kilpaa, joten tämä oli siinäkin mielessä uusi aluevaltaus. En ole koskaan tykännyt enkä edelleenkään varsinaisesti nauti juoksemisesta, mutta suunnistaminen on opettanut minulle sen olevan mukavahkoa metsässä. Tai sitten se on niin päin, että metsässä on mukavaa, jopa juostessa.
Perheen nuorimmainen innostui myös mukaan ja kävi kiertämässä kilometrin pyrähdyksen. Kunnanjohtaja Touko Aallolla ei ollut mitään mahdollisuuksia lasten kärkijoukolle. Toiseksi jääminen vaikutti harmittavan maalissa nuorta Hämyä, mutta kovempaa hän veti kuin minä…
Etukäteen pohdin kenkävalintaa: lenkkarit vai suunnistuskengät? Valitsin jälkimmäiset spekuloiden kosteutta ja sitä, että jalat ovat niihin tottuneet. Lähtöä odotellessa katselin muiden tennareita, mutta oli muutamilla myös polkujuoksutossuja jalassa.
Matkajuoksuvauhtini on vakiintunut n. 6 min/km tienoille, joten tiesin, että tunnissa pitäisi päästä maaliin. Ja kaikki siitä alaspäin on plussaa. Lähdön lähestyessä en oikeastaan jännittänyt erityisemmin, odotin vaan metsään pääsemistä. Taktiikkana ajattelin ottaa rennosti omalla tahdilla, ja sitten kiristää lopussa.
Sijoituin joukon puolenvälin paikkeille lähtöä odotellessa, arvioiden että sillä välttää enimmät ohittelut. Liikkeelle lähdettiin latupohjaa pitkin, ja tilaa oli hyvin väistää eri suuntiin letkan venyessä. Jokin tuntui väärältä: käsissä ei ole karttaa, kompassia eikä emittiä! Mitä tässä on tarkoitus ajatella, kun ei tarvitse reittiäkään miettiä…?
Ensimmäisen kilometrimerkinnän kohdalla katsoin kelloa, joka väitti vauhdiksi 5.10. Kääk, aivan liian kovaa! Pientä korjausta askellukseen samalla kun maasto alkoi nousta jyrkemmin vuorenrinnettä ylöspäin. Isompi letka hävisi kaukaisuuteen, ja hetken päästä lähistöllä oli vain 4-5 muuta samaa tahtia painavaa juoksijaa. Jalkaa siis vain toisen eteen ja maisemista nauttimaan…
3 km tienoilla käännyttiin kohti suota. Tästä muistin menneeni suunnistaessa, mutta miten tämä on jotenkin eri tavalla? Jossain kohtaa hoksasin, että nyt juostiin toiseen suuntaan kuin pimeässä. Suon jälkeen reitti alkoi kierrellä metsäkoneen urissa. Suunnistuskengät eivät lipsuneet ja tuntuivat hyvältä valinnalta, ja keskinopeuskin oli noussut lähemmäksi 6 minuuttia kilometriltä.
Puoliväli alkoi pian häämöttää. Taskusta energiageelit naamaan lennosta, juomarastilta hörppy vettä, ja matka jatkui isompaa metsäautotietä pitkin. Vielä ei ollut aika kiihdyttää. Joku muu juoksi aina muutaman kymmenen metriä kovempaa, mutta jäi sitten paikalleen keräilemään itseään. Keskinopeus oli sama kuin minulla, mutta tasaisuudesta ei voinut puhua.
Hikipanta ympäri, kuivaa pintaa löytyy toiselta puolelta. 7 kilometrin kohdalla alkoi jo innostaa vauhdin lisääminen. Joko olisi aika? Onneksi edessä häämötti mäki, joka vei menohalut. Tämä vielä, ja sitten kovempaa. Polku nousi hakkuuaukon reunaa. Sisäinen suunnistaja oli jo leikkaamassa mutkaa tasaista aluetta pitkin… Mutta reitillä oli pysyttävä. Mäen päällä tahtia ylöspäin ja muut jäivät taakse. Kellosta aikaa katsoen: ehtisikö alle 55 minuuttiin? Edessä juoksi joku parinsadan metrin päässä: saisinko vielä kiinni?
Vielä yksi hakkuuaukko: en muista tämmöistä ollenkaan, mutta kohta pitäisi tulla Kurkon loppupätkä, jossa juostiin kovaa tie- tai latupohjalla. Jälkikäteen katsoin, että olin kyllä tuonkin aukon läpi syksyllä mennyt. Edessä menijä läheni hetki hetkeltä ja jäi lopulta taakse. Toinen selkä tuli näkyviin vähän matkan päässä ja reitti muuttui tutuksi. Syksyllä tämä alamäki tuntui helpommalta, mutta silloin takana oli pari kilometriä vähemmän ja hitaammalla tahdilla…
Jalat alkoivat tuntua muusilta, ja kello näytti 5 minuutin kilometrejä. Edellä menijä hävisi johonkin, taisi hänkin nostaa vauhtia. Koiran ulkoiluttaja tulee vastaan. Noustaanko vielä vuorelle? No noustaan toki. Sen jälkeen ei onneksi pitäisi olla kuin alamäki.
Kenttäkuulutus kuului koko ajan kovempaa. Tuossa Kurkossakin näkynyt iso kivi. Ketään ei ollut enää lähistöllä, nyt vaan rullaten alamäkeen kohti maalia. ”Ja seuraavana maalissa Miika Hämynen Jyväskylästä, ajassa 54 minuuttia tasan”. Pieni tuuletus maaliinpääsyn kunniaksi. Harmittelin kun ei tullut IPR:n juontajalta Sarjakuvaseura-viittausta, kärkijoukon edustamat seurat olivat kyllä tulleet mainituiksi. Sijoitus miehissä 28/45 kunnanjohtajalle 8 minuuttia jääneenä.
Maalissa hiukan itsensä keräilyä ja energiapatukka naamaan. Ja sadetta pakoon kohti kotia suihkuun. Oli ihan mukavaa! Nyt vaan voimia keräämään Jukolaa varten…
Vihreiden puoluekokouksessa pari viikkoa sitten hyväksyttiin uusi puolueohjelma, jonka kirjauksiin ujutin vaivihkaa mukaan pari avoimen tiedon pykälää. Oli myös yksi kohta, joka muotoiltiin mielestäni väärin, ja se koski verkkopalveluiden ikärajoja.
Parin viime vuoden aikana moni maa on säätänyt lakeja, jotka rajoittavat pääsyä haitalliseen verkkosisältöön ikärajojen avulla. Monta vuotta menikin rauhassa näiden osalta, mutta keskustelu somehaitoista ylitti selvästi jonkin rajan. Konservatiiviset aktivistiryhmät onnistuivat hyödyntämään momentumin ja saamaan poliitikot tekemään nopeita päätöksiä.
Internetin ja sovellusten rajoitukset ovat olleet aina hankalia. Ikärajat (kieltoja on aina vaadittu uuden median syntyessä, oli se sitten sarjakuva, videopeli tai elokuva) ovat perinteisesti perustuneet sosiaaliseen konventioon: jokainen (tai jokaisen vanhempi) voi itse päättää, ottaako ne enemmän suosituksena vai pakkona. Nyt säädetyt verkkosivujen ja sovellusten ikärjat taas yrittävät perustua todelliseen dataan, jotta niitä olisi vaikeampi kiertää.
Joissain maissa toki on jätetty toteutustapa markkinoiden ratkaistavaksi, ja lopputulos on ollut ennakoitavissa. Toisaalta iän on voinut ”todistaa” tekoälygeneroidulla kuvalla tai vanhemman pankkikortilla, toisaalta taas ihmisten passi- ja henkilökorttitietoja on vuotanut huonosti suojatuista järjestelmistä maailmalle.
Jos haluamme siis säätää lakeja, että tietynlainen sisältö pitää sallia eksaktisti vain tietynikäisille, päätämme todellisuudessa useammasta asiasta:
On olemassa tietoa välittäviä palveluita, joiden saatavuudesta jollekin ihmisryhmälle valtio voi päättää.
Verkkopalvelun täytyy tarkistaa, minkä ikäinen käyttäjä on, joten…
Jonkun täytyy tietää, kuka käyttäjä on, jotta voi tietää tämän iän.
Käyttäjällä on oltava jokin tunnistautumisväline, jolla voi todistaa ikänsä.
Tarkistuksen yhteydessä tallentuu metadataa: joku käyttäjä halusi mennä tähän palveluun ja on / ei ole alaikäinen.
Otamme siis riskin, että henkilökohtaiset tiedot ovat jossain saatavilla ja varastettavissa, sekä sen, että joku pääsisi yhdistelemään näitä tietoja. On olemassa keinoja, joilla tietosuojariskejä voidaan vähentää, mutta se ei poista isointa ongelmaa: ennakkosensuuria.
Kun järjestelmä on kerran pystytetty, sitä on helppo laajentaa (vrt. passien sormenjäljet, joita ei ollut missään nimessä tarkoitus käyttää rikostutkintaan). On siis helppoa kuvitella tilanne, jossa jokin hallitus luokittelee esimerkiksi Setan, Elokapinan tai Amnestyn sisällöt haitallisiksi lapsille, jolloin ne saadaan kätevästi lukon taakse, ja kävijätkin voidaan tarvittaessa selvittää.
Sosiaalinen media on moniäänistä ja -muotoista. Eri palveluilla on omat hyötynsä ja haittansa. Ikärajat eivät ratkaise kaikukammioiden ja dopamiinikierrettä optimoivien palvelujen ongelmia, joista eivät kärsi vain lapset, vaan kaikki ikäryhmät.
Todellisuudessa tarvitsemme irrottautumista suuryritysten algoritmeista: yhteisöllisyyttä ja vapaata tekemistä ruutujen ulkopuolella. Tuolloin emme ole kuluttamassa megakorporaatioiden kuratoimaa sisältöä, jolloin somepalvelut ja niiden haitat jäävät luonnostaan taka-alalle.
Tällä kertaa taas pidempi lista. Lautakunnan käsittelyssä 2.6.2026 mm. kunnallistekniikan investointiohjelma, yksityistieavustukset, Kanavuoren kaava ja katusuunnitelmia. Tälläkin kertaa Ilona on varsinaisena jäsenenä kokoustamassa.
§ 95 Ilmoitusasiat
Keväällä 2024 lautakunta oli hylännyt asemakaavan muutosehdotuksen Korpilahdella. Päätös ei ole saanut nyt kahden vuoden jälkeen valituslupaa KHO:sta, ja asia on sillä selvä.
Esittelyissä useampi asia.
Hannikaisenkadun remontti käsitellään alempana kohdassa § 105.
Kaupunki on työstämässä hyvinvointiohjelmaa. Sen tarkoitus on yhdistää lakisääteisiä ohjelmia ja suunnitelmia yhteen. Kaupungilla on tällä hetkellä pari eri hyvinvointisuunnitelmaa, yhdenvertaisuussunnitelma ja ikäystävällinen Jyväskylä -ohjelma, jotka saadaan samoihin kansiin. Ja toki monissa muissakin ohjelmissa (liikkuminen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen, kulttuuri, metsä…) viitataan kuntalaisten hyvinvointiin.
Ohjelma on voimassa 2027-2030 ja sen on tarkoitus konkretisoida kaupunkistrategian kirjauksia. Suoraan kaupunkirakenteen toimialan työhön liittyy etenkin hyvinvoinnin mind mapin osa-alue “ympäristö” (luonto, kaupunkisuunnittelu, kunnossapito jne), mutta muissakin on siihen liittyviä kohtia (turvallisuus etenkin liikenteessä, sosiaaliset yhteydet liitttyvät myös kaupunkisuunnitteluun, terveys paranee jos ympäristö kannustaa liikkumaan jne). Myös avoimen hallinnon vanhana ystävänä minulle tärkeä osallisuusohjelma on ilmeisesti nyt nivoutumassa tähän.
KymppiR-ohjelman edellistä versiota käsiteltiin 30.9.2025 ja nyt esitellään tämän vuoden version luonnosta. Tuolloin jännitin mitä tapahtuu väestönkasvulle, ja trendi on jatkunut hiukan alaspäin. Ja työllisyystilanne on varmasti edelleen taustalla.
Lisäksi tulossa katsaus skuuteista, jonka materiaalit eivät vielä tätä kirjoittaessa ole jaossa.
§ 97 Kunnallistekniikan investointiohjelman muutos 1
Asiat ovat edenneet vähän eri tahtiin kuin on tarve, joten ohjataan rahaa niistä kohteista jotka eivät etene niihin jotka etenevät. Plus jotkin asiat eivät edenneet viime vuonna ja etenevät nyt. Kuokkalan sillan valaistuksen korjauskin on nyt listalla.
§ 98 Yksityistieavustusten perusteet
Yksityisteiden kunnossapitoon varattu määräraha on noussut, joten voidaan korottaa korvauksia kilometreittäin.
On vähän erikoista, että perusteita muutetaan tässä vaiheessa takautuen vuoden alusta alkaen, kun hakemukset on pitänyt tehdä jo maaliskuun loppuun mennessä. Teoriassa voisi olla, että joku olisi jättänyt hakematta uskoen, ettei korvausta tulisi kummemmin. Käytännössä näin tuskin on.
Määrityksissä ei myöskään mielestäni kerrota tarkasti, maksetaanko korvaus vain Jyväskylän kaupungin alueelle osuvilta tiekilometreiltä, vai koko tien matkalta. Ainut tähän viittaava vaatimus on, että tien pitää olla vähintään 500 m matkalta kaupungin puolella. Lakikaan ei mielestäni sitä suoraan vaadi. Olettaisin, että näin kuitenkin toimitaan?
§ 99 Rakennusjärjestysehdotus
Kaupungin rakennusjärjestystä päivitetään uuden rakentamislain mukaiseksi ja se on ollut nähtävillä toukokuun ajan.
Lautakunnan lausunnossa otetaan luonnollisesti lähinnä kantaa lakimuutoksen takia päivitettyihin kohtiin. Liitekartat osoittavat suunnittelutarvealueet (joilla rakentaminen täytyy tehdä hallitusti ja luvanvaraisesti) sekä ne paikat, joissa vapaa-ajan asunnot voidaan muuntaa pysyviksi asunnoiksi.
Rakennusjärjestys määrittää myös asiat, jotka eivät vaadi Jyväskylässä erillistä lupaa (markiisit, aurinkopaneelit, ilmalämpöpumput). Mielenkiintoisena yksityiskohtana jatkossa kehotetaan säilyttämään rakennettaessa tontilla olevat puut ja viheralueet. Tämän olisi mukava nähdä toteutuvan myös käytännössä ilman että puita tarvitsee erikseen merkitä kaavaan säästettäviksi (vrt. Kukkulan kaavoitus). Nopeasti selaamalla vanha rakennusjärjestys ei mielestäni eksplisiittisesti tätä edellytä, eli joku muukin on huomannut tarpeen määrätä asiasta.
Rakennustyömaa Rauhaniementien päässä Äijälässä keväällä 2026. Tässä, kuten niin monessa muussakin uudiskohteessa, tontilta poistettiin kaikki olemassa olevat puut.
Elinvoimakeskus päivittää käytännössä pikkuhiljaa kaikkia Jyväskylän seudun valtateitä ja nyt käsitellään tiesuunnitelmaa Korpilahdelta Tampereelle päin Painaan paikkeille. Annetaan tästä kaupungin lausunto.
En ole ihan varma miten autoilua edistävä suunnitelma parantaa, kaupunkia lainaten, “kaupunkiseudun kestävän liikkumisen edellytyksiä”, etenkin kun useampi luonnoksen palaute valittaa linja-autopysäkkien poistosta. Ottaen huomioon miten maaseudun linja-autoyhteydet ovat vuosien mittaan huonontuneet, on hyvä nähdä konkreettisesti että jotkut niitä edelleen hyödyntävät.
Jotta tiesuunnitelma voidaan hyväksyä, asemakaavoja täytyy muuttaa ja kaupunki on tähän varautunut. Kaupungilla ollaan jopa hereillä alueen luontoarvojen suhteen, kun mainitaan mm. maa-ainesten läjitysalueella olevia pienvesiä.
Painaan risteyksestä ja suunnitellusta tulevasta liittymästä pääsee Unesco-kohteeseen Oravivuoreen.
§ 101–102 Kanavuoren varikkoalue
Hyväksytään Kanavuoren varikkoalueen asemakaava vietäväksi kohti valtuustoa ja tehdään maankäyttösopimuksia. Kaava asetettiin nähtäville 2.12.2025 kokouksen jälkeen, ja palautteista ei tullut mitään erityisen radikaaleja muutoksia. Kokousennakossani ihailin suojeltavan alueen määrää, ja olen edelleen siitä iloinen.
§ 104 Vesurikuja ja Väinölänkuja
Lisää parannettavia katuja Väinölän alueella. Ei suuria yllätyksiä. Näkyvyys Vesurikujalle on hiukan hankala, tässä yhteydessä olisi voinut myös rakentaa risteykseen selkeämmän väistämisvelvollisuutta korostavan korotuksen jalkakäytävälle ja pyörätielle. Liikennettä on toki vähän.
§ 105 Hannikaisenkatu
Jatketaan yksisuuntaisten pyöräteiden rakentamista keskustan kehällä, esittely lautakunnalle oli 13.1.2026. Muistelen että kaavakarttoja pyöriteltiin jo pari vuotta sitten Jypsin ja kaupungin tapaamisessa.
Viheralueille plussaa, niitä saisi lisätä kaikkialla kaupungissa radikaalisti. Kaikki ratkaisut eivät ole ihan täydellisiä ja jälleen kerran joudutaan tekemään pyöräteiden yksisuuntaisille osuuksille myös kaksisuuntaisia pätkiä, mutta yleisesti ratkaisut ovat vähintäänkin kohtuullisia.
§ 106 Tilkunlammentie
Vielä yksi katusuunnitelma tähän kokoukseen, nyt Kauramäessä. Jatketaan tällä hetkellä rakenteilla olevaa katua (joka käsiteltiin 2.12.2025) pohjoiseen Mäkitilkuntien risteyksestä. Tässäkään ei suuria yllätyksiä ole.
Nyt käsiteltävä tiesuunnitelma näkyy punaisella kaavakarttaan pohjautuvassa infokartassa Jokipakantien kohdalla.
Suunnitelmassa mainitaan olemassaoleva noro (jota seuraamalla pääsee kauniille kosteikkoalueille), jonka kohdalle rakennetaan siltarumpu. Norosta on tullut myös yksi muistutus, jossa huomautetaan tien katkaisevan samassa kohdassa kulkevan polun. Tämä polku ei sentään ole kovin vanha, vaikka monet muut alueen tiet ja polut näkyvät jo 100 vuotta vanhoissa kartoissa.
Muistutuksen lisäksi maastokarttaa tarkastellessa näkyy, että paikassa on myös pohjoisesta valuva noro tai oja. Tämä jää tien alle kokonaisuudessaan. Tie siis muovaa väistämättä kosteikon reuna-aluetta.
Vasemmalla maastokartta, oikealla vertailun vuoksi norojen korostus muuten mustavalkoisella asemapiirustuksessa.
Kävin alueella viimeksi vuodenvaihteessa suunnistusharjoituksella, ja tuolloin tiealue oli hakattu paljaaksi. Toivottavasti norot eivät ole kärsineet hakkuista. Pitäisi varmaan käydä uudestaan ihmettelemässä, miten työt ovat edenneet.
Kiireiden takia en kerennyt ihan niin paljoa katsella kuin olisin halunnut. Mielenkiintoisina kohtina yleiskaavan palautteet (§ 87) ja Apilakaaren asemakaava (§ 88).
§ 83 Ilmoitusasiat
Kaupunkirakennepalvelujen neljännesvuosikatsaus ei sisällä suuria yllätyksiä. Rakentamisen matalaliito jatkuu edelleen, kaavoja on hyväksytty ja saanut lainvoiman valituskierrosten jälkeen, joukkoliikenteen matkamäärät kasvavat edelleen… Toistaiseksi ollaan budjetissa ja tavoitteet näyttävät vihreää, mikä on jees.
Esittelyissä Ilmastonmuutokseen sopeutuminen kaupunkisuunnittelussa -hanke. Kovin moni asia kalvosetissä ei pitäisi olla suuri yllätys: ilmastokriisi lisää kesällä helteitä ja kuivuutta, talvella taas sateet lisääntyvät ja lämpötilojen nousu lyhentää lumipeitekautta. Kaupunkirakenteen toimialalla tarvitaan parempaa hulevesien ja lämpötilojen hallintaa kaupunkialueella sekä varautumista haastaviin talvikunnossapidon olosuhteisiin. Tarvitaan lisää puustoa ja viherpintoja sekä kosteikkoja, joilla hidastetaan hulevesien kulkua.
Näihinkin asioihin voidaan viitata, kun käsitellään esimerkiksi Laajavuoren kaavamuutosta (Jyväskylän vihreät kannattaa vaihtoehtoa 0 ilman pohjoisrinnettä) tai mietitään, onko liikaa vaatia vanhan puuston säilyttämistä Kukkulan alueella.
Dataa on jo yleisemmällä tasolla ennestäänkin olemassa, ja hanke toivon mukaan tuottaa lisää tietoa paikalliseen päätöksentekoon, kuten diojen esimerkki Seppälän alueen kehittämiskohteista ja -tavoista.
Luotaantyöntävää ja kesäkeleillä hiostavan kuumaa liikenneympäristöä Seppälässä. Kuvassa myös mahdollinen lähijunaseisakkeen paikka.
§ 85 Korvaukset ajoneuvojen siirrosta
Jos olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka hylkäävät polkupyöriään, vielä enemmän ihmettelen autojen hylkäämistä. Siirtojen ja säilytysten hinnasto näyttää järkevältä ja kattaa kustannukset. Aina toki kannattaa pyytää enemmän kuin vähemmän.
§ 86 Pysäköinninopastusjärjestelmä
Dynaaminen pysäköinninopastusjärjestelmä uusiutuu ja tehdään sopimuksia pysäköintitalojen operaattorien kanssa datan saamiseksi järjestelmään. Ilmeisesti järjestelmän hankinta on jo tehty, mutta aloin silti heti miettiä voidaanko siitä saada dataa myös avoimesti ulos. Kaupunki kun kerran hoitaa taustajärjestelmää, tämäkin voisi periaatteessa olla julkista dataa.
Joskus kauan sitten paikalliset hakkerit tekivät itse oman järjestelmän, joka tilastoi parkkitalojen käyttöastetta, kun kaupunki itse (edes Jyväs-Parkin omistajana!) ei sitä tiennyt. Tuolloin tieto parkkipaikkojen määrästä oli saatavilla lähes reaaliaikaisesti Jyväs-Parkin nettisivuilla. Nykyään näitä ei ilmeisesti yrityssalaisuuksilla perustellen viedä julkiverkkoon. Käyttäjän kannalta tämä on tietenkin ikävää, kun ei voi nähdä esimerkiksi massatapahtumien yhteydessä hallien tilannetta kootusti joltain yksittäiseltä sivulta, vaan täytyy kierrellä ympäri kyliä muutenkin ruuhkaisessa liikennetilanteessa. Data olisi myös tärkeää päätöksentekijöille, kun väitellään siitä, onko jollain alueella tarpeeksi pysäköintipaikkoja (keskimäärin on).
§ 87 Jyväskylän yleiskaava
Yleiskaavan 2050 toinen luonnos oli nähtävillä ja nyt käsitellään siitä saatuja palautteita uutta kaavaehdotusta varten.
Palautteissa korostuvat edelleen kovasti liikenne- ja luontoasiat. Tarvitaan siis kaava, joka ylläpitää luontoarvoja, perustuvat (raiteilla kulkevaan) joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn, sekä hillitsevät yksityisautoilun määrän kasvua.
§ 88 Apilakaari
Asemakaavan muutos Heinälammella. En olekaan hoksannut että vanhempien korttelien kupeessa on 2010-luvulla rakennettuja asuntoja. Alueelle ei ole valmistunut kaikkia suunniteltuja rakennuksia, nyt kaavoitetaan vähän pienipiirteisempää, jos se houkuttelisi rakentamaan.
Tässä kaavassa ei näköjään mahdollisteta pysäköintipaikkavaatimuksista poikkeamista yhteiskäyttöajoneuvoilla, vaikka se olisi järkevää. Etenkin ottaen huomioon, että kaavaselostuksessa puhutaan kohtalaisista tai merkittävistä liikenteellisistä vaikutuksista.
Noin yleisesti rakennukset sijoittuvat samalle entiselle pelto- ja aiemmin kaadetulle metsäalueelle kuin vanhakin kaava, ja virkistysalueen luontoarvoja on huomioitu. Seuraavaksi sitten kaava nähtäville.
