Blog Action Day 2012: Joukkovoima

Tänään 15.10. vietetään vuotuista Blog Action Day’tä. Jo kuudetta kertaa järjestetyn päivän tarkoituksena on kirjoittaa blogikirjoitus ennalta määrätystä aiheesta, ja tuhannet ihmiset ympäri maailmaa ovat tänäkin vuonna tarttuneet haasteeseen. Tämänvuotinen teema on The Power of We, eli vapaasti käännettynä Joukkovoima – tai Väkivalta 🙂

Tietoyhteiskunnassa joukkovoima näkyy erityisesti sosiaalisen median kautta. Viime aikojen kotimaisista tapauksista muistanemme esimerkiksi Fazerin, joka joutui pahoittelemaan kampanjaansa ja lupasi parantaa vastuullisuuttaan palauteryöpyn seurauksena. Joukkovoimaa käytettiin alkuvuodesta myös ACTAn vastaisessa kampanjassa. Yhteydenottojen määrä sai lopulta europarlamentin hylkäämään sopimuksen. Seurasin keväällä myös Senegalin presidentinvaaleja, joissa vaalivilppiä pyrittiin estämään joukkovoimalla usean palvelun voimin.

Kuntavaalien yhteydessä moni puolue lupailee parempia vaikutusmahdollisuuksia oman kuntansa asioihin. Myös Piraattipuolueen yhtenä kantavana teemana, sekä puolueohjelmassa että kuntavaaliohjelmissa, on hallinnon avoimuuden ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.

Suomessa tulkitaan salassapitosäädöksiä edelleen turhan tiukasti; monissa tapauksissa julkiset asiakirjat ovat aivan liian monen suljetun oven takana. Hallinnon avoimuuden lisääminen lisää kansalaisten joukkovoimaa. Vapaa tieto tarjoaa mahdollisuudet puuttua väärinkäytöksiin tai antaa palautetta suunnitelmista jo varhaisessa vaiheessa. Jokaisen poliitikon ja virkamiehen vastuulla on kuunnella kansalaisten mielipiteitä, olivat ne sitten minkälaisia tahansa.

Parempaa joukkoliikennettä etsimässä: kehitetään tiedotusta

Kehittäessä Jyväskylän joukkoliikennettä nousevat esille tiedotusasiat. Vaikka linjastosta tehtäisiin kuinka hyvä tahansa, eivät ihmiset löydä tietään bussille ilman tietoa aikatauluista ja reiteistä.

Nykyisellään Jyväskylän Liikenteen aikatauluvihot ja pysäkillä saatavilla olevat tiedot ovat ala-arvoisia. Hyvänä esimerkkinä toimii tämä linjan 12 aikataulu, jossa kummittelevat bussit numero 10 (kulkee eri reittiä kuin 12) ja 25 erilaisine poikkeuksineen. Verkkosivuille ei myöskään ole yksinkertaista mobiilikäyttöliittymää, joka olisi äärimmäisen tärkeä kännykällä aikatauluja tarkistaville ihmisille.

Keskustassa bussia odottaessa olen joskus nähnyt infomonitorissa muutoksia arvioituun saapumisaikaan.  Uusissa busseissa onkin GPS-paikantimet, joita pitäisi hyödyntää huomattavasti nykyistä paremmin; tiedon bussin sijainnista ja vähintäänkin arvioidun saapumisajan pitäisi päivittyä reaaliaikaisesti myös Internetiin. Bussin sisällä olevat pysäkkinäytöt auttavat löytämään helpommin uuteen paikkaan. Kuulutukset parantaisivat esteettömyyttä.

Mitä tulee pysäkeillä näkyvillä oleviin tietoihin, ne eivät yleensä päätä huimaa. Tolpassa seisoo yhden tai kahden ohi kulkevan linjan lähtöaika keskustasta tai päättäriltä, joiden perusteella pitäisi matkustajan päätellä suurin piirtein milloin bussi ohi hurahtaa. On outoa, ettei pysäkeille saada kunnollisia aikatauluja, kun ne kerran verkossakin ovat. Pysäkkikohtaisista aikatauluistakaan ei tosin ole iloa, jos ne heittävät yli kymmenellä minuutilla, kuten sain viime keskiviikkona todeta.

Pikainen esimerkki Lutakossa sijaitsevan pysäkin infotaulusta, josta löytyy kaikki tarpeellinen. Pysäkkiaikataulujen tyyli kaipaisi toki vielä selkeyttämistä (mm. samat minuutit samaan sarakkeeseen).

Olisiko joukkoliikennejärjestelmältä liikaa vaadittu, että matkustaja tietäisi mihin aikaan on nousemassa, mihin bussiin ja missä hyppää pois sekä löytäisi määränpäänsä kartan avustuksella? Kukaan ei halua käyttää liian monimutkaista järjestelmää. Pienillä muutoksilla pystymme tekemään matkustamisesta paljon houkuttelevampaa.

Tulevaisuusselontekoon vaikuttamassa

Osallistuin tänään JYYn kautta Tulevaisuusselonteko 2030 -raportin kasaamiseen, kun Jyväskylässä järjestettiin seminaari aiheella Hallinto mahdollistajaksi. Tilaisuuden aikana pyrittiin löytämään näkökulmia siihen, millaista on hallinto vuonna 2030; mitä toivotaan, mitä pelätään, ja mitä eri kansalaiset siltä haluavat. Keskustelua käytiin myös verkossa mm. Twitterin välityksellä.

Tilaisuuden avannut valtiovarainministeri Jutta Urpilainen toi esiin kolme tärkeintä asiaa, mistä hyvä hallinto koostuu: avoimesta datasta, joukkoistamisesta ja hyvästä työnantajuudesta. Se, mikä ei avauksesta mielestäni aivan täysin tullut esiin, oli se, miten nämä kolme asiaa nivoutuvat yhteen. Mitä enemmän avataan julkishallinnon kassakaappeja, sitä paremmin kansalaiset ja eri virastoissa töissä olevat ihmiset pääsevät vaikuttamaan omaan elämäänsä ja työympäristöönsä. Avoimen datan ja parviälyn avulla pystytään entistä paremmin löytämään hallinnon ongelmia, parantamaan toimintatapoja ja puuttumaan väärinkäytöksiin. Urpilainen puhui myös ”Wikipediamaisesta” lainsäädäntötyöstä; mikäli tämä halutaan toteutuvan vuonna 2030, pitäisi suunnittelutyön olla jo vauhdissa kun ottaa huomioon viime aikojen suuren kokoluokan julkisten IT-projektien laadun ja toimitusvarmuuden.

Tilaisuuden aikana myös Lyseon opiskelijoista koostuva porukka esitteli nuorten ajatuksia tulevaisuuden hallinnosta. He toivoivat jonkinlaista perustulojärjestelmää (puolustaen kuitenkin ”kivoja Kelan tätejä” :), pohtivat teknologian kehityksen vaikutuksia hallintoon ja vaativat hyvien käytänteiden löytämistä konkreettisten kokeilujen kautta. Itse yritin tuoda esille nuorison tavan vaikuttaa hajautetusti, ilman ylhäältä pakotettuja rakenteita:

https://twitter.com/MiikaHamynen/status/254113363922137088

Nuoret ovat tutkimusten mukaan aina vaan kiinnostuneempia politiikasta, mutta valitettavasti vain 6 % alle 25-vuotiaista kokee, että voi vaikuttaa kuntansa asioihin (TNS Gallup: Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallinnosta 2012).

Ryhmätöissä pääsimme pohtimaan vanhusten tilannetta digitalisoituvan, avoimen hallinnon kanssa. Omat muistiinpanot jäivät kiivaan keskustelun lomassa vähiin (onneksi en ollut sihteeri), mutta tärkeimpänä nostimme esille seuraavan näkökulman osallistamiseen:

https://twitter.com/MiikaHamynen/status/254130399813447680

Tilaisuuden yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Urpilainen ehdotti avattavaksi myös Ylen arkistoja. Tämä olisi mielestäni erittäin hieno asia vapaan kulttuurin ja uuden luomisen kannalta, ja vähimmäisvaatimus verorahoilla tuotetulle palvelulle. Jatkotoimenpiteitä odotellessa.

Oppikirjamaraton onnistui

Kuva: Hannu Köngäs, CC-BY

Seurasin viime viikonlopun aikana Oppikirjamaraton-projektia sen mitä muilta tekemisiltäni ehdin. Sen yhteydessä kirjoitettiin lukion pitkän matematiikan ykköskurssin kirjaa perjantaista sunnuntaihin. Kirjan nimeksi tuli Vapaa matikka 1, ja lopputuloksen voi ladata GitHubista. Projekti sai myös paljon julkisuutta eri medioissa. Tekijät saivat siis aikaiseksi sen mitä aikoivatkin: vaikka kirjasta puuttuukin vielä paljon kaavoja sun muuta kuvitusta, tehtävät ovat jo valmiita, ja teoriaosuuskin toimii.

Mitä seuraavaksi sitten tapahtuu? Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen tapaan myös Vapaa matikka aloittaa elämänsä aktiivisten harrastajien käsissä. Kirjan sisältöön on jo tehty useita korjauksia ja parannuksia kehitysehdotusten ja virheilmoitusten pohjalta. Mikäli kaikki sujuu hyvin, kirjaa kehitetään edelleen myös tulevaisuudessa. Projektin vetäjä Vesa Linja-aho luottaa blogauksessaan tulevaisuuteen:

Yle vertaa tuotostamme Linuxiin. Linuxin ensimmäinen versio tuskin oli sellainen, jonka olisi voinut asentaa ison organisaation kaikkiin tietokoneisiin. Linus Torvalds julkaisi tuotoksensa vapaalla lisenssillä, jolloin muut pääsivät parantelemaan sitä, ja lopputulos on kaikkien tiedossa.

Toivotan onnea Vapaalle matikalle; ehkä jonain päivänä näemme kirjaa käytössä myös oikeissa opetustilanteissa, ja se on toiminut myös esimerkkinä muille avoimille oppikirjaprojekteille.

Kohti kuntavaaleja

Tästä se alkaa!

Kuntavaaleihin on aikaa reilu kuukausi, ja tänään veimme Piraattipuolueen keskisuomalaiset ehdokaslistat keskusvaalilautakunnille; Arto hoiti Jyväskylän ja minä käväisin Saarijärvellä. Jyväskylässä saimme yhdeksän ehdokasta, saarijärvellä yhden. Kummassakin kunnassa lista on varmasti nuorimmasta päästä, ehdokkaiden ikien keskiarvo on nimittäin vain 27 vuotta, ja mediaani senkin alle.

Seuraava kuukausi tulee omalta osaltani pitämään sisällään monenlaista esiintymistä paneeleissa ja telttailua ympäri Jyväskylää. Aion blogata ajankohtaisista jyväskyläläisistä aiheista – ja jatkaa sitä myös vaalien jälkeen.

Mitkä ovat sitten niitä teemoja, joita itse näissä vaaleissa ajan? Jyväskylän kuntavaaliohjelma on kokonaisuudessaan täyttä asiaa, mutta tässä poimintoja:

  • Hallinnon avoimuus: päätösluetteloiden lisäksi tarvitaan tietoa myös siitä, miten tiettyyn ratkaisuun on päädytty.
  • Koulutus: kunnan budjetin tärkein osanen.
  • Helposti lähestyttävät palvelut: auttavat estämään syrjäytymistä.
  • Pyöräily: järkevillä investoinneilla pyöräilyyn kannustaminen parantaa asukkaiden terveydentilaa ja vähentää kustannuksia pitkällä tähtäimellä.
  • Joukkoliikenne: kilpailun avaaminen bussiliikenteessä, reittien parantaminen, raideliikenteen hyödyntäminen…

Ei kun työn touhuun!